LAPSET harrastavat, ja hyvä niin: harrastusten parissa saa kavereita, ja vähän vanhempana he pysyvät poissa kadulta ja pahanteosta. Harrastusten vaatimat logistiset järjestelyt tuntuvat kuitenkin hallitsevan useiden perheiden vapaa-aikaa. Pahimmillaan kuljetuksiin on valjastettu myös isovanhemmat ja naapurit.
Myös omassa lapsuudessani harrastettiin, mutta tuolloin ketään ei kuskattu mihinkään. Junnukiekkoilijoiden hallivuorot päättyivät silloinkin lähempänä puoliyötä, mutta valtavat varustekassit raahattiin julkisissa liikennevälineissä. Ratikkamatka vaihtoineen ei sekään ollut alle 10-vuotiaalle este kitaratunneille.
Vanhempien rooli lasten elämässä oli muutenkin vähäisempi. 1960-luvun kotipihallani Mannerheimintiellä saattoi kirkonrottaa leikkiä parikymmentä lasta, ja kotiin mentiin vasta kun äiti huusi ikkunasta syömään taikka nukkumaan.
LAPSET ja nuoret eivät kaipaa vain ikäistään seuraa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkisti joulunalusviikolla perinteisen kouluterveyskyselyn. Ala-asteen neljäs- ja viidesluokkalaisille, yläasteen kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisille sekä toisen asteen opiskelijoille suunnatun kyselyn mukaan yli kolmannes vastaajista haluaisi viettää enemmän aikaa vanhempiensa kanssa. Kysely on kattava, sillä peruskouluikäisistä siihen vastasi ikäluokasta yli puolet ja toisen asteen opiskelijoistakin lähes puolet.
PERHEELLÄ on suuri merkitys lasten ja nuorten hyvinvoinnille. Suomen mielenterveysseuran mukaan ne lapset ja nuoret, joiden perheissä keskustellaan paljon, kokevat vähemmän sosiaalista ja emotionaalista yksinäisyyttä ja sosiaalista ahdistuneisuutta. Perheen yhteisen ajan puute taas saattaa ilmetä esimerkiksi yksinäisyyden kokemuksena, vastentahtoisuutena koulunkäyntiä kohtaan ja muiden kiusaamisena.
Ensimmäistä kertaa kysely oli osoitettu myös ala-asteikäisten vanhemmille. Heitä osallistui tutkimukseen 33 000. Vanhemmista vain 15 prosenttia koki perheen yhteisen ajan liian vähäiseksi.
Lasten ja vanhempien poikkeavat näkemykset perheen yhteisestä ajankäytöstä saattavat selittyä vanhemmuuden roolin muutoksella. Suuret ikäluokat joutuivat keskittymään lastensa perustarpeiden tyydyttämiseen kuten koulumaksuihin ja vaatettamiseen, jolloin heidän lapsensa varttuivat enemmän keskenään. Siihen verrattuna lapsiin käytetty aika saattaa nykypäivän vanhemmista tuntua vaativalta.
Kirjoittaja on HS:n hallintopäällikkö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti