OLEMME pimeyden ytimessä.
Pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivänseisaus merkitsee vuoden lyhintä päivää. Helsingissä joulukuun 21. päivä kesti vain 5 tuntia, 49 minuuttia ja 4 sekuntia.
Hyvä uutinen on, että lauantain vastaisena yönä olemme kello 0.23 jälkeen matkalla kohti valoa ja kevättä.
Talvipäivän seisaus tarkoittaa Suomen näkökulmasta tarkasteltuna sitä, että maapallon pohjoinen pallonpuolisko on kääntynyt äärimmilleen pois päin Auringosta.
Pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivänseisaus merkitsee vuoden lyhintä päivää. Helsingissä joulukuun 21. päivä kesti vain 5 tuntia, 49 minuuttia ja 4 sekuntia.
Hyvä uutinen on, että lauantain vastaisena yönä olemme kello 0.23 jälkeen matkalla kohti valoa ja kevättä.
Talvipäivän seisaus tarkoittaa Suomen näkökulmasta tarkasteltuna sitä, että maapallon pohjoinen pallonpuolisko on kääntynyt äärimmilleen pois päin Auringosta.
”Kun Maa jatkaa kulkua radallaan ja mennään kohti kevättä, niin hiljalleen tämä meidän pohjoinen poskemmekin kääntyy aina vaan enemmän Aurinkoa kohti. Sen seurauksena päivä pitenee ja alkaa myös tulla lämpimämpää”, selittää Ursan tiedottaja Anne Liljeström.
Toisin sanoen lauantaina päivä on jo muutaman sekunnin pidempi kuin perjantaina.
TALVIPÄIVÄNSEISAUKSEN hetki vaihtelee eri vuosina. Vuonna 2017 talvipäivänseisauksen hetki oli esimerkiksi monta tuntia aiemmin, joulukuun 21. päivänä kello 18.28 Suomen aikaa. Vuonna 2016 se oli kello 12.44 keskipäivällä ja 2015 kello 6.48 aamulla joulukuun 22. päivänä.
Asiaan vaikuttaa ensisijaisesti se, ettei Maa kulje radallaan täysin orjallisesti.
”Maapallon retki Auringon ympäri ei kestä tasan tiettyä määrää vuorokausia vaan se on pikkuisen yli sen kalenterivuoden mukaisen 365:n”, sanoo Liljeström.
Tätä ajanlaskullista heittoa korjaamaan on kalentereihin merkitty joka neljäs vuosi yksi ylimääräinen päivä, joka tunnetaan myös nimellä karkauspäivä.
Myös sijainti pituuspiirillä vaikuttaa siihen, minä päivänä vuoden lyhin päivä missäkin päin maapalloa on. Meillä Suomessa talvipäivänseisaus osuu vuonna 2018 joulukuun 22:nnelle päivän puolelle, Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa sen ajankohta on jo 21. päivänä.
Talvipäivänseisauksesta eteenpäin päivä siis pitenee kevättä ja kesää kohti. Vuonna 2019 vuoden pisin päivä, kesäpäivänseisaus, on kesäkuun 21. päivänä.
Toisin sanoen lauantaina päivä on jo muutaman sekunnin pidempi kuin perjantaina.
TALVIPÄIVÄNSEISAUKSEN hetki vaihtelee eri vuosina. Vuonna 2017 talvipäivänseisauksen hetki oli esimerkiksi monta tuntia aiemmin, joulukuun 21. päivänä kello 18.28 Suomen aikaa. Vuonna 2016 se oli kello 12.44 keskipäivällä ja 2015 kello 6.48 aamulla joulukuun 22. päivänä.
Asiaan vaikuttaa ensisijaisesti se, ettei Maa kulje radallaan täysin orjallisesti.
”Maapallon retki Auringon ympäri ei kestä tasan tiettyä määrää vuorokausia vaan se on pikkuisen yli sen kalenterivuoden mukaisen 365:n”, sanoo Liljeström.
Tätä ajanlaskullista heittoa korjaamaan on kalentereihin merkitty joka neljäs vuosi yksi ylimääräinen päivä, joka tunnetaan myös nimellä karkauspäivä.
Myös sijainti pituuspiirillä vaikuttaa siihen, minä päivänä vuoden lyhin päivä missäkin päin maapalloa on. Meillä Suomessa talvipäivänseisaus osuu vuonna 2018 joulukuun 22:nnelle päivän puolelle, Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa sen ajankohta on jo 21. päivänä.
Talvipäivänseisauksesta eteenpäin päivä siis pitenee kevättä ja kesää kohti. Vuonna 2019 vuoden pisin päivä, kesäpäivänseisaus, on kesäkuun 21. päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti