Vain pieni piiri on selvillä ei-julkisten menojen käytöstä. Rivikansanedustajat eivät eliittiin kuulu, eikä tutkijoilla tai medialla ole asiaa salaisten tietojen lähteelle.
Useimmilla valtioilla on tulo- ja menoarvioissaan ei-julkisia menoja, joilla katetaan esimerkiksi kansalliseen turvallisuuteen liittyviä kustannuksia. Venäjällä näiden salaisten menojen mittaluokka on kuitenkin kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen suuri.
Ei-julkisten menojen osuus Venäjän federaatiobudjetista on lähes 20 prosenttia, ja kymmenen viime vuoden aikana luku on lähes kaksinkertaistunut.
Ennätysvuonna 2016 kyseisten menojen osuus budjetista nousi 21,7 prosenttiin. Tuona vuonna Venäjän armeija operoi aktiivisesti Syyriassa, ja hallitus joutui pelastamaan vaikeuksiin joutuneita aseteollisuusyhtiöitä hätälainoituksella. Asia hoidettiin siirtämällä budjettivaroja kymmenen miljardin euron arvosta budjetin julkisista menoista salaisiin menoihin.
Ei-julkisten budjettimenojen kokonaismäärä Venäjällä on vuositasolla noin 50 miljardia euroa, eli suunnilleen samaa tasoa kuin Suomen valtion budjetti kokonaisuudessaan.
Budjetin kaikissa pääluokissa on salaisia menoja. Eniten niitä on puolustussektorilla, mutta myös koulutukseen, terveydenhuoltoon, kiinteistönhoitoon ja urheilurakentamiseen osoitettuja menoja on salattu.
Oletettavasti salaisia budjettimenoja käytetään esimerkiksi Venäjän valtaamien Itä-Ukrainan alueiden hallinnointiin ja eteläisille alueille, kuten Tšetšenian ja Dagestanin muslimitasavalloille, myönnettävään mittavaan taloudelliseen tukeen.
Venäläisten asennoituminen Itä-Ukrainan tilanteeseen ja muslimitasavaltoihin on vähintäänkin ristiriitaista, joten kyseisiin tarkoituksiin kohdennettujen budjettivarojen julkistaminen voisi johtaa levottomuuksiin.
Venäjällä vain harvoilla ja valituilla on pääsy siihen sisäpiiriin, joka on selvillä ei-julkisten menojen käytöstä.”
Salaisista menoista arviolta noin kaksi kolmasosaa päätyy sotilaallisiin tai turvallisuustarkoituksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sotilas- ja turvallisuusmenoihin käytetään kenties yli kolmasosa federaatiobudjetin loppusummasta.
Venäjällä vain harvoillaja valituilla on pääsy siihen sisäpiiriin, joka on selvillä ei-julkisten menojen käytöstä.
Esimerkiksi rivikansanedustajat eivät kyseiseen eliittiin kuulu. Tutkijoilla ja median edustajilla ei myöskään ole asiaa salaisten tietojen lähteelle.
Ei-julkisten menojen käyttöä valvoo duuman alainen tilintarkastuskamari, jota johtaa entinen valtionvarainministeri Aleksei Kudrin. Luonnollisestikaan kamari ei raportoi tutkimustuloksistaan julkisesti. Myös mahdolliset oikeusjutut hoidetaan suljetuin ovin, kun on kyse salaisten menojen käytöstä.
Noin 50 miljardin euron ”musta budjetti” tarjoaa Ogonjok-aikakauslehden tekemien asiantuntijahaastattelujen mukaan valtavia mahdollisuuksia väärinkäytöksille. Täysin läpinäkymätön toiminta ja hallintomalli johtavat yleiseen tehottomuuteen ja voi olettaa, että erittäin merkittävä osa rahoista päätyy muualle kuin on alun perin tarkoitettu.
Kun viidesosa federaatiobudjetin menoista salataan, on kyseenalaista, missä määrin Venäjän tilastokeskuksen julkaisemiin kansantalouden tilinpitotietoihin voi luottaa. Myös yliopistojen, ajatushautomojen ja kaupallisten analyytikoiden julkaisemaan tutkimustietoon sisältyy epävarmuustekijöitä, koska pääsy tiedon lähteille on suljettu.
Kirjoittaja on Kauppalehden kirjeenvaihtaja Pietarissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti