Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa tiistaina 18.09.2018. Olimme päättäneet toteuttaa tänään saaressakäynnin ajatuksella, että pistetään varmuuden vuoksi kaikki talvikuntoon.
Ajelimme Hahtisaaresta kevyeen vastatuuleen. Metsä Groupin savuista/vesihöyryistä oli aistittavissa, että rantautuminen saattaa olla vaikea ja nimenomaan lähtö takaisin, mikäli tuuli on iltapäivällä samantyyppistä.
Ajelimme Kojukallion ohi ja viimeisen punaisen poijun kohdalla pidimme tuumaustauon.
Päätimme ajaa naapurin ruopattuun/suojattuun venevalkamaan. Siihen meillä on lupa huonoilla tuulilla...
Mökille päästyämme vaimoni sytytti tulet mökkituvan hellaan ja minä pistin tulet tulistelupaikalle - ihan muuten vaan.
Aistimme taas kerran täydellistä ulkopuolista hiljaisuutta. Lähikuusen latvassa touhusi iso parvi käpylintuja. Kuinka ollakaan hiljaisuuden rikkoi korpin rääkyminen, se kävi meitä tervehtimässä.
Kaivoin edellisen kerran "viimeisen kiven" vaimoni avustuksella ylös, siirsimme sen "pitkospuiden" viereen...
Puhdistin pihan puolen rännit joutessani. Vaimoni käväisi pienen metsälenkin. Sieltä tullessaan hän totesi sieniä edelleen olevan, mutta meidän sienikiintiö on täynnä.
Niinhän siinä taas kuitenkin kävi, että pihaterassin ja tulistelupaikan välisessä ruohikossa pilkisti mielenkiintoisen näköinen kivi. Kohta se oli ylhäällä vaimoni viimevaiheen avustuksella.
Kävin hakemassa vesikärryilla savipitoista kunttaa rannasta, olihan se raskas kuorma.
Sitä hakiessani totesin edellisen myrskyn laajentameen "meidän hiekkarannan" ainakin tuplakokoon - hyvä niin. Vesi oli käynyt rannan tulistelupaikan juurella. Hiekkarannalla näkyi tuoreen näköisiä hirvensorkan jälkiä.
Joimme murukahvit pihaterassilla. Kojukallion suunnassa oli joutsenpariskunta niin kuin monena syksynä aikaisemminkin.
Nyt on mökki talvikunnossa. Toki saattaa olla, että siellä vielä käydään mutta joka tapauksessa...
Olipa helppo lähteä naapurin suojatusta venevalkamasta liikkeelle. Kävi taas mielessä Kemin kaupungin mahdolliset ruoppaussuunnitelmat kesämatkailun tehostamiseksi. Muun muassa rantautuminen Selkäsaaren pohjoispäätyyn on ollut esillä. "Meidän ranta" on Kemin kaupungin RT-tontin ranta.
Minä ruoppauttaisin Kojukallion ohi kulkevan väylän viimeisen punaisen poijun kohdalta suoraan lahdenpoukamaan. Helppo juttu, vähäiset ruoppausmassat. Seitsemän vuoden rantautumiskokemuksella lupaan tulla ideoimaan laiturirakenteet ruokapalkalla...
Oli kerta kaikkiaan mukava mökkireissu, tätäkin on vanhana mukava muistella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti