En ole aivan vakuuttunut, mahtaako tämä edelleenkään kiinnostaa juuri ketään, mutta siitä huolimatta:
Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa sunnuntaina 26.08.2018. Vaimoni oli naistuttavamme kanssa alustavasti sopinut saarisienestämisestä ja olihan minullakin kivi- ja kunttahommia, joten päätimme lähteä saareen.
Ajelimme Hahtisaaresta hissunkissun ja pohdiskelimme rantautumista. Tuuli oli taas hiukan ongelmallinen ja vedenpinta alhaalla.
Niinpä päätimme rantautua lähinaapurin ruopattuun valkamaan ja köpötellä metsän poikki mökille. Toki matka on suunnilleen sama kuin "kotirannasta" mökille.
Soitin mökkinaapurille asiasta. Hän ilmoitti itsekin tulevansa saareen ja ilmoitti valkamaan kyllä kaksikin venettä mahtuvan, asia kunnossa...
Vaimoni pisti tuvan uuniin tulet. "Vaimoväki" lähti sienimetsään kahvittelun jälkeen.
Minä lähdin rantaan kärrätäkseni savipitoista kunttaa. Intouduin kärräämään sitä aikalailla ja hyvä niin, sillä nostin ylös pari sellaista kiveä, joiden monttuihin täytemaata tarvittiin välittömästi. Lisäksi kokeilin alustavasti mökkipolun pahimpien monttujen/kuoppien täyttämistä.
Vääntelin vipuvarsia hyväksi käyttäen aiemmin jo nostamaani kiveä ylöspäin.
Sienestäjät saapuivat hyvän saaliin kanssa.
Minä tein kevyet tulet tulistelupaikalle, koska tavoitteena oli makkaranpaisto. Kun ensimmäiset savut olivat taivaalla, pikkulinnut heräsivät ääntelemään. Aikalailla hätäisen oloista oli ääntely.
Savut olivat outo ilmestys tälle kesälle. Korppikin kaarteli läheisyydessä äännellen monipuolisesti. Haukka liihotteli upeasti matalalta myös ohi...
Paistettujen makkaroiden lisukkeena oli pikkupurtavaa, kyllä maistui. Sienestäjät käväisivät vielä pikareissun lähimaastossa ja aloimme tehdä lähtöä.
Pois lähtiessämme jututimme mökkinaapuria. Oli pystyttänyt kolme mökkiä tänäkin kesänä. Sanoi lähtevänsä Raumalle taas yhden mökin pystytykseen.
Olipa helppo lähteä - aluksi pakilla - ruopatusta vierasrannasta.
Oli mukava mökkireissu, tätä on vanhana mukava muistella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti