Rantautuminen oli helppoa, sillä vedenpinta oli aika korkealla. Veimme veneessä olevat onkivarusteet maihin, kunnostettaviksi.
Vaimoni sytytti tulet mökkituvan hellaan. Olipa mukava istahtaa mökin päädyssä olevalle, itään suuntautuvalle ns, Siniselle terassille, joka suorastaan kylpi auringonpaisteessa. Aurinko on jo sen verran alhaalla, että ns. pihaterassi oli varjossa. Kieltämättä lasi punaviintä oli ihan paikallaan.
Aistimme täydellistä ulkopuolista hiljaisuutta.
Siinä istuskellessamme aloin kunnostaa onkia ja pilkkejä. Työn touhussa vapautui yksi muoviämpäri. Eipä aikaakaan kun vaimoni päätti lähteä vilkaisemaan sieniä ainakin em. ämpärillisen...
Vein kunnostetut kalastusvälineet (kuusi jigionkea ja kaksi pilkkiä) varastoon odottamaan ensi kesää. Katiskat täytyy myös huoltaa, sen toki ehtii tehdä ensi keväänäkin.
Minä sytytin tulistelupaikalle tulet roskapuuta polttaakseni. Niinhän siinä kävi, että pihaterassin ja tulistelupaikan välisessä ruohikossa pilkisti kaksi mielenkiintoista kiveä. Kohta ne olivat ylhäällä. Tosin toisen ylös saamiseksi päätin odotella vaimoani sienimetsästä. Sillävälin kävin hakemassa vesikärryilla savipitoista kunttaa rannasta, olihan raskas kuorma...
Vaimoni tuli sienireissulta sieniä ämpärillinen + iso muovipussi sieniä täynnä.
Nostimme em. kiven ylös ja joimme murukahvit. Minä nautiskelin savustetuilla ahvenilla, jotka olimme ottaneet mukaan kotosalta.
Kaivoin loppujen lopuksi vielä yhden kiven puoliksi ylös. Se onkin sitten seuraavan kerran ehdottomasti viimeinen kivi tälle kesälle/syksylle.
Nyt oli helppo lähteä "omasta rannasta", sillä tuuli oli varsin siedettävä. Tosin muutaman kymmenen metriä soutelin väylän suuntaan varmuuden vuoksi ennen koneen käynnistämistä.
Oli mukava mökkireissu, tätäkin on vanhana mukava muistella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti