Vaimoni totesi iltapäivällä käväisevänsä Kemin Ajoksen Murhaniemessä sieniä keräämässä tutuista paikoista. Sanoin lähteväni kuskiksi ja seuraksi...
Niin lähdimme liikkeelle maastautollamme. Menomatkalla totesimme, että Kraaselin rautatiesillan maalaustyöt ovat loppusuoralla, osa sillasta oli vielä huputettuna. Ajelimme Murhaniemeen tuulimyllyn T 14 ohi tuulimyllyn T 15 kohdalle.
Autosta noustuamme yllätyimme tuulimyllyn lapojen ääntä. Aikamoista "rouhimista" eipä ihme, että niistä silloin tällöin näkee kirjoitettavan kriittisestikin.
Vaimoni lähti sienimetsään, itsekin käväisin soramontun reunalla. Kovin olivat penentyneet, tasoittuneet. Toivottavasti niille seutuville vielä lähitulevaisuudessa nousee Kaidin biojalostustehdas.
Tulin takaisin auton luo ja kuvasin kännykällä videonpätkän tuulimyllyn siipien liikkeestä ja äänistä. Tuulen heikentyessä lapojen aiheuttama äänitaso oli lähes olematon.
Tosin en saanut sitä vielä "höyryälykännykästäni" toistettua noin puolen minuutin pätkää. Täytyy tutkia asiaa, tietysti jokin päivitys on tekemättä...
Vaimoni tuli metsästä kori puolillaan hyvännäköisiä sieniä ja siirtyi tien toiselle puolelle.
Hetken päästä tuli iso pakettimersu, se pysähtyi kohdalleni. Kuinka ollakaan kuskin paikalla oli tuttu henkilö, lammasfarmari Satu Peltonen.
Hän sanoi menevänsä katsomaan, josko löytäisi ja saisi kiinni - mikäli oikein ymmärsin - emon ja karitsan. Satu kertoi vaihtaneensa veneen.
Toivotin hänelle onnea ja menestystä harratuksensa/yrityksensä, oikeastaan yhdistyksensä toiminnassa jatkossakin.
Otin vaimoni kyytiin tuulimylly T 14 läheisyydestä. Sieniä oli löytynyt hyvänlaisesti. Ajelimme rauhallisesti kotiin todeten vettä paikallisesti sataneen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti