Että mitäkö mietin? Ajatukseni ovat kieltämättä hiukan murheelliset.
Miksi?
Siksi, että kaupungilla käydessämme - muun muassa hetki sitten - Hahtisaaren Nesteellä ruohonleikkuribensiiniä hakiessamme näimme henkilöitä, jotka vielä muutama vuosi sitten olivat terveyden perikuvia. Nyt kuin toisesta maailmasta.
Seurattuani edesmenneen veljeni muistisairauden edistymistä ja olemuksen rappeutumista tuli konkreettisesti esiin elämän rajallisuus.
Murheellisinta siinä on luonnollisesti se, että se voi kohdata minua - myös Sinua - milloin tahansa. Se voi tulla niin sanotusti puun takaa.
Siksipä tästäkin syksyisestä päivästä on syytä nauttia täysillä, niin yksinkertaista se loppujen lopuksi on...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti