Ajoin Hahtisaaresta lähelle lähelle Selkäsaaren pohjoisrantaa kohdalle, johon talvella menee latu-ura.
Oli pakko ajaa "tyhjäkäynnillä" sillä uppotukkeja/-pöllejä sojotti pystyssä aikalailla.
Pysäytin koneen ja annoin taas kevyn tuulen tuoda venettä kaupungin suuntaan.
Pistin tutut pyyntivälineet veteen: Tosin tällä kerralla vain kaksi jigionkea.
Molempiin koukkuihin pujotin osto-onkimadot - kokonaisena. Totta vie, hyvännäköisiä ja hyväntuntuisia matoja.
Alkuun ei tapahtunut yhtään mitään. Siinä vaiheessa kun ensimmäinen kunnon ahven iski koukkuun, pistin ankkurin veteen ja otin "särkipilkin" käyttöön. Siinä on vain tavallinen koukku. Siihen pujotin myös osto-onkimadon ja sain välittömästi toivomani pienen särjen.
Tainutus, pää pois, maha auki, sisälmykset mereen, suomustus, särjen viipalointi kohtisuoraan selkärankaa vasten noin 5 mm. siivuihin ja ne vielä keskeltä poikki...
Laitoin särkiviipaleita kaikkiin koukkuihin. Sitä ennen olin saanut jo muutaman ahvenen ja ison särjen. Sen päätin säästää tulevia onkiretkiä varten. Toisin sanoen kotona välittömästi pakastimeen...
Vaihdoin em. särkipilkin järeämpää 3-piikkiseen pilkkiin. Muutma lokki oli tullut seuraamaan touhujani.
Nyt olisi tullut ahvenia ihan mukavasti, mutta kerrankin maltoin mieleni. Otin vain kohtuullisesti ja tietysti se suurin pääsi minulta taas karkuun. Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kerta.
Kajakkiporukka meloskeli ohitseni. Vaihdoimme muutaman sanan. Kerroin, että onkiretkeni lopputuloksen näette Facebookista ja tietysti tältäkin foorumilta.
Oli muuten upea ilta ilmankin puolesta ja veneitä liikkeellä taas kiitettävästi. Kyllä Kemissä kelpaa kesällä.
Tätä kirjoittaessani kalat ovat perattuina jo pakastimessa ja osto-onkimadot jääkaapissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti