Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa viikko sitten tiistaina 14.08.2018. Aamukahvia juodessamme kävi mielessä, että eiköhän käväistä tänään saaressa.
Otimme maivoja mukaan, jotka oli tarkoitus halstrata - ensimmäistä kertaa saaren tulistelupaikalla - metsäpalovaroituksetkin ovat toistaiseksi ohi.
Oli ihan mukava ajella Hahtisaaresta, menomatkalla pohdiskelimme tuulen suuntaa ja voimakkuutta lähinnä iltapäivän saaresta poistumista varten. Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, luoteistuuli on niitä pahimpia...
Vedenpinta oli aika matalalla. Rantahietikolla ei ollut tällä kerralla hirvenjälkiä. Mökille päästyämme sytytin välittömästi kevyet tulen tulistelupaikalle. Kyllä savun tuoksussa on jotain alkukantaista. Varsinkin kun sitä ei ole kuivan kesän aikaan juuri päässyt livenä nuuhkimaan.
Vaimoni lähti - vielä kerran - vilkaisemaan mahdollisen marja- ja sienitilanteen. Itse en ajatellut tehdä mitään muuta kuin olla "kipinämikkona" mutta...
Ei mennyt kuin muutama minuutti, kun huomasin olevani menossa rantaan vesikärryn, lapion ja kahden saavin kanssa. Alas mäkeä oli helppo tallustella. Lähdin hakemaan = kärräämään rannasta "tontintäytettä" eli savipitoista kunttaa...
Vesi oli käynyt ylhäällä ja kuntta oli märkää. Takaisin mäkeä ylös olikin varsinaista äheltämistä, oli pakko puuskuttaa välillä. Takaisin päästyäni vaimoni tuli myös metsäretkeltään - ei marjoja mutta muutama sieni...
Halstrasimme maivat, kyllä maistuivat ja keitimme Trangialla vettä/joimme murukahvit ns. Sinisellä terassilla auringonpaisteessa ja tuulelta suojassa.
Pohdiskelimme poislähtöä, koska tuuli oli voimistunut ja synkkiä pilviä oli kerääntynyt taivaalle.
Laskeuduimme rantaan ja edelleen pohdiskelimme, mitenkähän tässä mahtaa käydä. Kyllähän se oli yhtä tappelua ja loppujen lopuksi jouduimme taas "taluttamaan venettä" matalan osuuden = kahlasimme vedessä yli polven korkeudelta. Vein taas ankkurin vastatuuleen ja kömmimme toisiamme auttaen vuorotellen veneeseen. Kone trimmillä hiukan alaspäin, kone käyntiin, ankkuri ylös ja keula vastatuuleen.
Kuulen jonkun lukijoista selvästi jupisevan: "Miksi ette lähde rannasta kone sopivasti ylhäällä suoraan vastatuuleen?" Siksi, että siinä saattavat koneen Propulse-komposiittilavat jäädä hiekkapenkkoihin.
Kolmisen vuotta sitten ruoppauttamamme väylä on kerta kaikkiaan mulinut/tasoittunut. Täytynee ottaa yhteyttä Kärjen Untoon tai Kinnusen Jariin...
Niin puskimme Hahtisaareen puuskaisessa, sateisessa ilmassa apumoottorin tukikehikko alhaalla, jarruttaen. Täytyy muistaa nostaa se ylös ennen seuraavaa lähtöä merelle.
Tuskin olimme kaupungin keskustaan päässeet niin ilma oli lähes tyven. Ei olisi saaresta pois lähdön kanssa pitänyt hötkyillä, kiirehtiä - niinpä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti