Tänään illansuussa klo 18-21 välisenä aikana lähdimme kokeilemaan Kemin Prismasta ostamiani osto-onkimatoja kolmannen kerran.
Ajoimme Hahtisaaresta lähelle lähelle Selkäsaaren pohjoisrantaa kohdalle, johon talvella menee latu-ura - kuten eilenkin.
Oli pakko ajaa "tyhjäkäynnillä" sillä uppotukkeja/-pöllejä sojotti pystyssä aikalailla.
Ukkonen jyrähteli pahaenteisesti mantereen puolella.
Pysäytin koneen ja annoin taas kevyn tuulen tuoda venettä kaupungin suuntaan.
Pistin tutut pyyntivälineet veteen: Tosin tällä kerralla vain kaksi jigionkea. Vettä oli rannan tuntumassa sen verran vähän, että menetin yhden jigikoukun perukkeineen, se tarttui pohjaan ja siima katkesi pahimmoilleen.
Molempiin koukkuihin olin pujottanut osto-onkimadot - kokonaisena. Totta vie, hyvännäköisiä ja hyväntuntuisia matoja.
Rajanaapurini kokeili heittovapaa ja hänellä oli myös yksi jigionki vedessä. Kyllä madot kelpasivat. Syötimme pikkukaloja ansiokkaasti.
Pistimme hetken päästä hiukan syvemmillä vesillä ankkurin veteen ja otin "särkipilkin" käyttöön. Siinä on vain tavallinen koukku. Siihen pujotin myös osto-onkimadon ja sain välittömästi taas toivomani pienen särjen.
Tainutus, pää pois, maha auki, sisälmykset mereen, suomustus, särjen viipalointi kohtisuoraan selkärankaa vasten noin 5 mm. siivuihin ja ne vielä keskeltä poikki...
Laitoin särkiviipaleita kaikkiin koukkuihin. Alkuun ei tapahtunut yhtään mitään.
Kyllä oli hiljaista, isot ahvenet eivät olleet tässä paikassa lähettyvillä. Tuuli kääntyi, päätimme tuulen antaa viedä meitä Piikuleton saariryppään suuntaan. Ei mitään, ei yhtään mitään. Päätimme ankkuroitua.
Taisinpa todeta rajanaapurilleni:"Onkiminen on kärsivällisen ihmisen puuhaa."
Vaihdoin em. särkipilkin järeämpää 3-piikkiseen pilkkiin. Muutama lokki oli tullut seuraamaan touhujamme.
Sitten se alkoi.
Ahvenia alkoi tulla tasaiseen tahtiin ja mikä parasta onkireissujeni ennätysahven > kotona todistajien läsnäollessa punnittuna 831g - aika vonkale. Mielestäni turhankin suuri, sillä itse koen parhaiksi 400-500g savustustarkoituksiin.
Olihan se mukava nostaa, pani hanttiin, luulin jo, että tulossa oli hauki. Pyysin rajanaapuriani ottamaan haavilla vastaan. Kuinka monta kertaa olen saanut isot kalat veneen laidalle ja...
Tällä kerralla ennätysahven saatiin veneeseen saakka, ei se ollut jigikoukussa kovin tukevasti kiinni.
Ehkä minun kannatti jättää eilen onkimatta, vaikka kalaa olisi tullut.
Oli muuten upea ilta ilmankin puolesta ja veneitä liikkeellä jonkin verran. Ajelimme Hahtisaareen. Satama Open Air-musiikkitapahtuma oli menossa. Väkeä näytti olevan liikkeellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti