Olen taannoin kirjoittanut, että vuonna 1982 rakennetussa päärakennuksessamme on massiivinen, varaava takka. Se on ollut ahkerassa käytössä.
Siinä on esiintynyt veto-ongelmia varsinkin
sytytysvaiheessa. Edesmennyt kirvesmiehemme Unto Postinen pyöristi hiukan
poskikanaviin meneviä tiilenkulmia ja piippuun pistettiin hiukan pituutta
lisää. Ne auttoivat.
Mutta viime keväänä alkoi ilmaantua poikkeuksellisen
huonoa vetoa. Lopetimme takan käytön.
Heti kohta kävi nuohooja, joka totesi,
että suuluukun yläpuolella kolme neljästä tiilestä on ”kaatunut”. Totta,
minäkin katsoin valolampun ja peilin avulla, kolme tiiltä on toisessa
asennossa.
Aiemman yhteydenoton perusteella tänään aamulla kävi muurari Mauri Salmi Torniosta tutkimassa asiaa. Keskustelimme laajasti takkaan liittyvistä asioista. Hänellä oli valmis ratkaisu takan "seppäämiseksi". Se toteutetaan ensi viikolla.
Muussa jutustelussa huomasimme, että meillä on monia tuttuja. Maailma on pieni täällä Meri-Lapissakin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti