Olemme runsaan kolmen vuoden ajan seuranneet monisairaan ja lievän aivoinfarktin kokeneen henkilön elämää yhä tiiviimmin.
Aivoinfarkti jätti muistipuolelle aluksi lieviä häiriöitä ja näkökenttään ongelmia. Viimeksi mainittu merkitsi ajokortin menetystä. Varsinkin lähimuisti alkoi teettää yhä suurempia vaikeuksia. Tällä hetkellä se on aika lailla olematon...
Länsi-Pohjan Keskussairaala, Sauvosaaren sairaala ja Purola ovat olleet viime aikoina tuttuja visiittikohteita. Henkilö tarvitsee nykyisin ympärivuorokautista huolenpitoa, sitä onneksi on saatavilla.
Olen ollut Kemin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan varsinaisena jäsenenä takavuosina ja viimeksi kahden valtuustokauden aikana varajäsenenä - muun muassa tällä hetkellä.
Olen istunut kymmenissä kokouksissa, kuunnellut kymmeniä virkamisesityksiä sosiaali- ja terveyssektorilta, lukenut/tutustunut satoihin kokouspöytäkirjapykäliin, esityksiin, päätöksiin, jne. , yrittänyt orientoitua aidosti asioihin - teoriassa.
Kyllä on avoimesti ja rehellisesti pakko todeta, että asiat näyttävät aivan toisilta, kun ne iäkkään, monisairaan ihmisen muodossa tulevat niin sanotusti iholle konkreettisesti - käytännössä.
Omien havaintojeni mukaan olen vakuuttunut, että hoivaprosessit Kemissä toimivat. Tosin aina niitä hoitavia käsipareja saa olla lisääkin ja luonnollisesti omaisten/lähimmäisten tukea.
Toisaalta hoivaa tarvitsevien on ymmärrettävä ottaa yhteiskunnan/eri palveluntarjoajien palveluja vastaan, vaikka niistä joutuu vähän itsekin maksamaankin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti