Suomettumisesta – eli Neuvostoliiton käyttämisestä sisäpolitiikan välineenä – tuskin syntyy lopullista yksimielisyyttä vieläkään. Se on kuitenkin varmaa, että myös tämä aika punnitaan jälkikäteen. Edessä voi olla julmia tuomioita.
Jälkiviisauden aiheiksi oikeistonationalistit voivat tarjota maahanmuuttoa ja moni muu ilmastonmuutosta, mutta on helpompaa aloittaa kahdesta henkilöstä, Vladimir Putinista ja Donald Trumpista.
Putin muun muassa esiintyy lavastetuissa kuvissa sankarillisena eläintenpelastajana. Trump lähettää vailla vertaa olevia Twitter-viestejä.
Molemmat leimaavat itseensä kohdistuvan kritiikin salaliitoiksi ja valeuutisiksi ja samalla levittävät ympärilleen valheellista tietoa oman valtansa tueksi ja vastustajien horjuttamiseksi.
Siinä välissä Euroopassa mietitään, olisiko järkevää realismia hyväksyä tällainen toiminta, ja jos ei, mitä sitten pitäisi tehdä.
PUTIN on joutunut sen verran vastuuseen, että hänen käynnistämänsä sotatoimet Ukrainassa sentään johtivat kansainvälisiin pakotteisiin. Trumpin kohdalla vallitsee neuvottomuus.
Kun Trump julisti lauantaina olevansa ”vakaa nero” oli ilmeistä, ettei hän ole kumpaakaan. Hän on kuitenkin edelleen Yhdysvaltojen presidentti.
Trumpin avustajien erikoisena tehtävänä oli sunnuntaina vakuuttaa, että ehkä Trump on nero. Yleisemmin saatettiin arvioida, että Trump on sekopää, mutta se on nyt väärä vastaus.
Trumpin ja Putinin vyörytyksiin ei päde vastavyörytys. Jos Putinin Venäjä syyttää länttä kaikesta, vastaus ei ole Venäjän syyttäminen kaikesta, eikä Trumpin mielenterveydestä ole tutkittua tietoa.
Trumpin ja Putinin voi pitää vastuussa toiminnastaan tarkalla tiedolla, laskeutumatta heidän tasolleen. Päättäjien kannattaa ryhdistäytyä ja varautua siihen, ettei historian tuomioista voi valittaa.
Kirjoittaja on ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimittaja.
- KolumniSeuraa
- Vladimir PutinSeuraa
- Donald TrumpSeuraa
- SuomettuminenSeuraa
- Kari HuhtaSeuraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti