Olen seurannut vuosikymmeniä erään monisairaan henkilön maallista vaellusta. Seuraan sitä edelleenkin entistä tarkemmin ja kohtalaisen läheltä.
Kävimme muun muassa hetki sitten häntä katsomassa Kemissä Sauvosaaren sairaalassa. Olosuhteista ja hänen monisairaudesta johtuen tilanne on kuitenkin hyvin ymmärtääkseni hallinnassa. Hän on hyvässä hoidossa, ollut aina. Saanut parhaan mahdollisen hoidon.
Kyllä minäkin tiedän ja ymmärrän, että auttavia käsiä pitäisi olla enemmän, mutta toisaalta olen aistinut, että kaikkea yhteiskunnan tarjoamaa palvelua ei olla valmiita ottamaan vastaan eri syistä johtuen.
"Kyllä minä vielä pärjään-mentaliteetti" johtaa usein tilanteeseen, jossa monisairaan henkilön läheiset joutuvat koville. Monisairaiden osalta kotihoidon tuen kartoitukset ovat tärkeitä. Niitä ei ole syytä pitkittää.
Toisaalta olen ollut havaitsevinani, että palveluista ei olla valmiita maksamaan vasta kuin viimeisessä hädässä, vaikka rahaa palvelujen maksamiseen pankkitilillä olisikin riittävästi.
Meri-Lapissa ja nimenomaan Kemissä on vellonut sometykitys kuntien yhteispäätöksestä liittyen yhteisyrityksen perustamiseen Mehiläisen kanssa.
Sometykitystä seuranneena ja vähin siihen osaakin ottaneena olen murheellisena havainnut tarkoitushakuista vääristymää monissa teksteissä. On annettu ymmärtää, että köyhät, vähävaraiset, sairaat, vammaiset, vanhukset, jne. jätetään heitteille lähitulevaisuudessa yhteisyrityksen myötä.
Naurettavaa populismia kertakaikkiaan. Terveydenhuollon ammattitaitoinen henkilökunta tekee aivan varmasti vähintään yhtä suurella intensiteetillä/sydämellä vaativaa työtään jatkossa kuin tälläkin hetkellä.
Lopettakaa itku ja valitus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti