NÄIN LUOVUTAN persoonallisuuteni yhdelle maailman vaarallisimmista firmoista: Nettisivun kyselylomake auki. Vastaus viiteenkymmeneen kysymykseen tai väitteeseen. Minulla on elävä mielikuvitus – kyllä. Minulla on vaikeuksia tarttua työhön – jossain määrin. Klik, klik, klik.
Analyysi on hetkessä valmis. ”Psykologimme sanoo: Olet kapinallinen.” Virtuaalipsykologin mukaan pidän haasteista mutta minulla on taipumusta pohtia liikaa ja toimia tunteella.
Kyselyn tehnyt yritys olisi myös voinut tehdä vastaavan luonneanalyysin minusta pelkän Facebook-käyttäytymiseni perusteella. Tai ehkä se on tehnytkin.
Tarkastelemalla tykkäämiäni Facebook-päivityksiä yritys saa selville poliittiset mielipiteeni, seksuaalisen suuntautumiseni ja paljon muuta.
KYSELYN on luonut Cambridge Analytica -yritys, joka on erikoistunut mikrokohdistamiseen psykometrian avulla. Mikrokohdistaminen tarkoittaa viestien suuntaamista pienille kohdeyleisöille. Psykometria tai -metriikka on psykologian haara, joka soveltaa tilastotiedettä ja matematiikkaa ihmisen ominaisuuksien mittaamiseen.
Toimittaja Joonas Pörsti kertoo Cambridge Analytican keinoista tuoreessa kirjassaan Propagandan lumo. Menetelmällä selvitetään ihmisen viisi keskeistä luonteenpiirrettä: avoimuus, tunnollisuus, ulospäin suuntautuneisuus, sovinnollisuus ja neuroottisuus. Niiden pohjalta henkilön käyttäytymistä voidaan ennakoida ja siihen voidaan vaikuttaa.
Miksi kutsun yritystä vaaralliseksi? Koska se on laatinut psykometrisen luonneanalyysin Yhdysvaltain 220 miljoonasta äänestysikäisestä kansalaisesta. Tai näin yhtiön toimitusjohtaja kehuskelee. Tiedot on koottu sosiaalisen median lisäksi luottokorttiyhtiöiltä ja erilaisista rekistereistä. Niiden avulla viesti voidaan kohdistaa vaikka Pikku-Haitin asukkaille.
LITTLE HAITI eli Pikku-Haiti on kaupunginosa Miamissa Floridassa. Sen asukkaista suurella osalla on juuret Haitin tasavallassa, joka sijaitsee Karibianmerellä.
Viime syksynä pikkuhaitilaiset törmäsivät Facebookissa mainoksiin, joissa arvosteltiin Bill ja Hillary Clintonin säätiön toimintaa 2010 tapahtuneen Haitin maanjäristyksen jälkeen.
Hillary Clintonin vastaehdokas Donald Trump toisti viestiä vaalikampanjassaan. Trumpin mukaan Clintonien säätiö oli kerännyt ”satoja miljoonia dollareita sairaalalle, jota ei koskaan rakennettu”.
Trump jopa vieraili Pikku-Haitissa. Tarkoitus oli houkutella Clintonin kannattajiksi arvioidut joko äänestämään Trumpia tai jäämään kotiin vaalipäivänä. Näin myös kävi. Haitilaisyhteisö oli joutunut mikrokohdistamisen kohteeksi.
Psykometrian avulla voidaan nopeasti synnyttää joukkoliikkeitä ja ohjata niitä tunnepitoisilla viesteillä. Saman firman palveluksia käytti myös Britannian EU-eroa ajanut brexit-leiri. Ja kyllä: myös niin sanotut hyvikset käyttävät vastaavia menetelmiä.
Uusien keinojen lisäksi se johtuu siitä, että tanskalaisen tulevaisuudentutkijan Rolf Jensenin visio on toteutunut. Jensen julkaisi vuonna 1999 kirjan Dream Society. Siinä hän ennusti, että tietoyhteiskuntaa seuraa tarinatalous, elämysyhteiskunta, jossa kulutus perustuu mielikuviin. Mielikuvat perustuvat tunteisiin. Ja tunteet perustuvat tarinoihin.
Juuri propaganda vastaa tarpeeseemme tulla lumotuksi. Se hyödyntää tunteita, jotka on irrotettu asiayhteyksistään. Pelko, viha, katkeruus. ”Propagandisti tarjoaa vastauksen pelkoihin, jotka on itse lietsonut”, Pörsti kirjoittaa.
Mutta miksi olemme kaikesta näennäissivistyksestämme huolimatta niin alttiita propagandalle? Se johtuu yksinäisyydestä ja vieraantuneisuudesta. Näin väitti ranskalainen sosiologi Jacques Ellul(1912–1994), jonka keskeinen tutkimusaihe oli teknistyneen yhteiskunnan vaikutus ihmiseen. ”Propaganda on todellinen apu yksinäisyyteen. Se vastaa tarpeeseen uskoa ja totella, kuulla ja kertoa tarinoita, viestiä myyttien kielellä”, Ellul kirjoitti – vuonna 1962. Tarve syntyy monimutkaisesta todellisuudesta. Ellulin sanoin: propaganda tarjoaa kohteilleen varmuutta epävarmuuden sijaan ja selkeän kokonaiskuvan kriisien täyttämän informaatiotulvan keskelle.
MITÄ PIDEMMÄLLE luin Pörstin ansiokasta kirjaa, sitä enemmän alkoi ahdistaa. Kun tein verkkotestin ja kurkistin psykometrian pimeälle puolelle, ahdistus ei varsinaisesti helpottanut. Miten sitten voisin suojautua propagandalta? Ryhtymällä stoalaiseksi konservatiiviksi, tunteensa jäädyttäneeksi luddiitiksi, joka vuoraa kotinsa foliolla ja maksaa aina käteisellä?
Ei auta. Jo ennen Trumpia Cambridge Analytican palveluksia käytti republikaanien presidenttiehdokkaaksi pyrkinyt Ted Cruz, joka mikrokohdisti omaa Facebook-mainontaansa muun muassa ryhmälle, joka oli määritelty ”stoalaisiksi konservatiiveiksi”.
Jos me aikuiset olemme näin alttiita propagandalle, miten käy diginatiiveille, älypuhelin kädessä kasvaville nassikoille? Suomessa peruskoulujen uudessa opetussuunnitelmassa on mukana monilukutaidon opetusta. Sen yhtenä tarkoituksena on opettaa lapsille, milloin heidän tunteisiinsa yritetään vaikuttaa viestinnällisesti. Hieno ajatus. Monilukutaidosta on kuitenkin vain vähän apua, jos nykyhetken tapahtumia ei osaa sijoittaa osaksi historiaa, kuten Pörsti toteaa.
Samaan aikaan uusi opetussuunnitelma sallii nimittäin kymmenissä kouluissa lukion suorittamisen ilman yhteiskuntaopin ja historian kursseja.
Klik, klik, klik.
- Viikon lopuksiSeuraa
- propagandaSeuraa
- FacebookSeuraa
- Jaakko LyytinenSeuraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti