Istuskelin hetki sitten työhuoneeni nojatuolissa mietiskellen, miten tästä eteenpäin. Yleisesti ottaen en yleensä katsele menneitä, koska se on aika lailla hyödytöntö ja turhanpäiväistä. Toki kirjoituksissani välillä muistelen menneitä tapahtumia...
Haluan edelleen toimia niin kuin se entisen tv-kuuluttajan Arvi Lindin mainostama, huipputehokas ja nopea Tirilän palokunta. Se oli palopaikalla ennen kuin palaa! Tällä hetkellä on vahvasti mielen päällä alkukesä. Siellä odottaa monia aktiviteetteja, joihin voi jo tällä hetkellä hiukan valmistautua/varautua.
Viime aikojen tapahtumat, ihmiskohtaamiset ovat pistäneet miettimään, että olen jäänyt monille ihmisille jonkin verran etäiseksi. En ole välttämättä saanut ajatuksiani riittävän hyvin perille.
Tuskin minusta jatkossa tulee kuitenkaan ynisevää, kränisevää, rähjäävää ja maailmanmenoa tuskailevaa/voivottelevaa vanhaa ukkoa.
Miksi?
Siksi, että tavoitteeni on säilyttää mm. aktivaatiotaso kirjoittamisessa kohtalaisen korkeana. Se auttanee ymmärtämään minua nuorempien, huomattavastikin nuorempien elämänmenoa.
Kirjoittamiseeni pitäisi tosin löytyä huomattavasti kriittisempi ote, tunnen olevani sen suhteen pehmoilija...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti