Suomessa kuntavaalit huhtikuussa 2017...

Olen päättänyt pitää lähestyviä kuntavaaleja aktiivisesti esillä Blogisivullani. 
Miksi? 
Siksi, että toivon mm. kylmien tilastolukujen lämmittävän lukijan tutustumaan eri puolueryhmittymien vaaliteemoihin ja lähtemään sitten aikanaan äänestyspaikalle.

Tällä kerralla en laita näkyviin edellisten kunnallisvaalien kolmea tilastotaulukkoa.

Kuntavaalien äänestysprosentti Suomessa on alle 60% - mm. viimeisissä vuonna 2012 pidetyissä koko Suomessa 58,3% - Kemissä senkin alle ja kaiken lisäksi omalla äänestysalueellani - ikävä kirjoittaa - vielä senkin alle. Siihen on saatava muutos...

Luonnollisesti pidän kuntavaaliasiaa esillä myös siksi, että olen hyvissä ajoin ilmoittautunut kuntavaaliehdokkaaksi samaan ryhmittymään, jossa olen ollut vuodesta 2000 alkaen. 
Keskustan Kemin paikalisyhdistyksen kokouksessa olen torstaina 15.12.2016 tullut ensimmäisten joukossa hyväksytyksi kuntavaaliehdokkaaksi - hyvä niin.

Minun on syytä alkaa pohdiskella henkilökohtaisia vaaliteemojani, johon taustaryhmäni tekee perustyötä. Olen nähnyt ensimäisiä sormiharjoitelmia asiasta, ihan hyvältä näytti. Asiat oli ilmaistu lyhyesti ja ytimekkäästi.

Koulutukseni ja työelämätaustani puolesta arvelen vahvimpia osa-alueita olevan koulutus- ja tekniikkasektori. Lisäksi kulttuuriasiat ovat henkilökohtaisesti eturintamassa...

Sosiaali ja terveyspuolen asiat siirtyvät/siirtynevät ensi valtuustokauden aikana - mahdollisesti vuonna 2018, viimeistään alkuvuodesta 2019 - kunnilta maakunnan hoidettavaksi. Kuntien tehtävät vähentyvät radikaalisti, kun sote-palvelut siirtyvät maakunnille.

Kotikunnan tulevaisuus ratkaistaan näissä vaaleissa. 

Kuntavaalipäivä on 9.4.2017. Ennakkoäänestys pidetään 29.3.-4.4.2017.

Kuntavaaleihin on siis enää aikaa noin kolme (3) kuukautta. Se on vähän se.

Olen sähköpostin välityksellä ottanut yhteyttä noin kuuden kuukauden aikana vähän yli kuuteenkymmeneen kemiläiseen: Ystäviin, tuttuihin ja tutuntuttuihin.

Lähetin yhdeksälletoista valitsemalleni henkilöille yli kuudestakymmenestä sähköposti-infon uusintana kuntavaaliasiasta.
Olen odottanut sydän syrjällään kommentteja – toistaiseksi ei ole tullut ensimmäistäkään.

Onko se hyvä vai huono merkki, sen varmaan aika näyttää. Jos ei viikon sisällä ala tulla – kohteliaasti kieltäviä sähköpostiviestejä – tulkitsen asian tyyliin ”vaitiolo on myöntymisen merkki”. Toki olen realisti. Jos tästä minun ”yritysröyhellyksestä” saisi muutaman suostumaan/hyväksytyksi ehdokkaaksi, niin olisihan sekin eteenpäin…

_________________________ 

Lähettämäni sähköpostiviesti:

Hyvää alkanutta kuntavaalivuotta 2017!

Niin kuin aikaisemmin olen kirjoittanut, olen ottanut viime vuoden puolella yhteyttä – minun ajatuksissani – potentiaalisiin, tulevaisuuden Kemin kuntavaaliehdokkaisiin, vaikka en henkilöiden poliittisia näkemyksiä ole tiennyt oikeastaan kuin siteeksi. Tähän mennessä olen lähettänyt noin kuudellekymmenelle kemiläiselle kuntavaaliasiaan liittyvänä sähköpostiviestin.

Monet ovat aidosti osoittaneet asiaan kiinnostusta saamani palautteen perusteella mutta toistaiseksi läpimurtoja = ehdokkaaksisuostumus lomakkeen täyttämistä/allekirjoitusta ei ilmeisesti ole tapahtunut – onneksi on vielä aikaa ehdokasasettelun H-hetkeen.

Olen siis hoitanut asiaa pääasiassa sähköpostin avulla, ainoastaan muutamaa olen face to face jututtanut. Kukaties Kemin Keskustan laaditusta/laadittavasta kuntavaaliohjelmasta olisi hiukan kättä pitempää. Tiedän, että se on kohta valmis. Oikeastaan näin siitä eilen ”viittä vaille valmiin” A4-version. Se näytti aivan hyvältä, siinä oli konkreettisia, Kemin lähitulevaisuuteen olennaisesti liittyviä asioita.

Olen tuonut esiin viimeisimmissä yhteydenotoissa kunnallisjärjestön kutisivujen osuutta ja että Peräpohjolan piirin toiminnanjohtaja on kemiläinen Kai Puro. Olen painottanut myös ehdokkaaksi asettumisen tuomaa lautakuntapaikkamahdollisuutta ja sen tärkeyttä. Lautakunnissa tehdään loppujen lopuksi se raaka käytännön työ yhdessä eri ryhmittymiin kuuluvien henkilöiden kanssa…

Elämme avoimessa informaatiomaailmassa, joten lähetän ensimmäisen yhteislähetyksen osalle yli kuudestakymmenestä henkilöstä eli tässä ja nyt tälle vastaanottajaryhmälleni.

Toivottavasti teistä kukaan ei pahastu sähköpostiavoimuuttani. Toistan, että juuri te olette niitä henkilöitä, joiden toivon aktivoituvan kuntavaaliehdokkaaksi = yhteisten asioiden hoitajiksi.

Peräpohjolan piirin toiminnanjohtaja Kai Puro voinee ottaa lisäksi teihin yhteyttä ja toimittaa ehdokkaaksi suostumismateriaalia, mikäli ette aivan ehdottomasti kieltäydy asiasta.

Pohdiskelu- ja yhteistyöterveisin

Aki

Ps.

Nimenne ovat vastaanottajaluettelossa sattumanvaraisessa järjestyksessä. Osalla on työsähköposti, koska muuta ei tässä vaiheessa ollut käytettävissä.

Toivottavasti en saa keneltäkään teistä ”tulikivenkatkuista” palautetta tyyliin: ”Mitä ihmettä sinä oikein sauhuat?” Luonnollisesti otan teiltä mahdollisesti saamani palautteen huomioon jatkossa. Haluan erityisesti painottaa, olen vilpittömästi Kemin lähitulevaisuutta omalla vaatimattomalla panoksellani hahmottamassa.

Haluan muistuttaa, että ennen vuotta 2000 itse ajattelin, että en koske politiikkaan, en edes kuntapolitiikkaan ”pitkällä kepilläkään”. Nyt ajattelen, että onneksi kuitenkin lähdin mukaan. Miksi? Siksi, että väitän näkeväni Kemin kaupungin organisaation ja toiminnan aika lailla toisenlaisena kuin aikaisemmin – parempana…

Supercell-miljonäärien säätiö nujertamaan syrjäytymistä...

Alla olevassa artikkelissa todetaan:

Suomi on tuhansien säätiöiden maa

SUOMESSA on 2 850 rekisteröityä säätiötä, joista noin 800 on lähinnä apurahoja jakavia. Muut ovat toiminnallisia eli järjestävät myös itse palveluita esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla.

Vanhimmat säätiöt ovat 1800-luvulta.

Säätiöiden taseen markkina-arvo on 20 miljardia euroa. Sata suurinta säätiötä edustaa 80:tä prosenttia koko taseesta, ja mediaanikoko on 1,2 miljoonaa euroa, kertovat Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan nettisivut.

Tunnustan, että oma näkemykseni säätiöistä on hiukan epämääräinen, hahmottumaton.

Artikkelin uudella Me-säätiöllä on hyvät ja kunnianhimoiset tavoitteet - hyvä niin...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Supercell-miljonäärien säätiö nujertamaan syrjäytymistä: ”Mietimme, että kun meillä on käynyt aivan mieletön tuuri, niin olisiko jokin keino auttaa muita”

Me-säätiön perustaja Ilkka Paananen haluaa startup-henkeä eli isoja unelmia ja riskinottoa myös hyväntekeväisyyteen.

Supercell-miljonäärien Ilkka Paanasen (vas.) ja Mikko Kodisojan perustaman Me-säätiön toimitusjohtaja on Ulla Nord (keskellä). (KUVA: AKSELI VALMUNEN / HS)

Marjukka Liiten HS

Julkaistu: 3.1. 2:00 , Päivitetty: 3.1. 6:45

”MEILLÄ on äärimmäisen kunnianhimoinen, lähes mahdottomalta tuntuva tavoite”, myöntää toinen Me-säätiön perustajista, Ilkka Paananen, joka on parhaiten tunnettu Supercell-miljonäärinä. Tosin Paananen korostaa, että hän ja Mikko Kodisoja ovat perustaneet säätiönsä yksityishenkilöinä.

Mutta ilman Supercellia ei olisi Me-säätiötäkään, sillä yhtiön osakkeiden myynnistä saatu 200 miljoonaa euroa on sen peruspääoma, josta viime vuonna jaettiin noin kaksi miljoonaa euroa ja tänä vuonna sitäkin enemmän. Tavoitteena on vähentää lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymistä ja ylipäänsä eriarvoistumista Suomessa.

HYVÄNTEKEVÄISYYTEEN Paananen haluaa myös tuoda pelifirmojen ja muiden startup-yritysten henkeä eli isoja unelmia ja riskinottoa, mistä Me-säätiön kunnianhimoinen tavoite on esimerkki: vuonna 2050 Suomessa ei ole yhtään syrjäytynyttä nuorta. 

Siinä riittää tekemistä, sillä syrjäytymisuhan alaisia tai syrjäytyneitä nuoria arvioidaan olevan noin 70 000, vaikka luku toki vaihtelee määritelmän mukaan.

”Joskus kauas on helpompi nähdä kuin lähelle”, Paananen perustelee pitkän tähtäimen päämäärää. ”Pitää ottaa paljon riskiä ja innovoida, kokeilla uusia tapoja tehdä asioita. Olemme kiinnostuneita erityisesti teknologian hyödyntämisestä. Ilman isoja riskejä harvoin tulee isoja onnistumisia, Toisaalta se myös tarkoittaa, että osa hankkeista menee todennäköisesti pieleen, mutta se kuuluu asiaan”, Paananen uskoo.

Startup-yrityksissä pyritään mittaamaan kaikkea tekemistä. Tätä mitattavuutta hän haluaa tuoda myös hyväntekeväisyyteen. Me-säätiö, Sitra, Veikkaus, Raha-automaattiyhdistys, opetus- ja kulttuuriministeriö ja Arvo-liitto ryhtyvät selvittämään, millaisia vaikutuksia järjestöt saavat aikaan yhteiskunnassa.

PAANASEN ja Kodisojan herättivät hyväntekeväisyyteen median uutiset siitä, että Suomen valtti eli yhteiskunnan eheys ja turvallisuus olisi vaarassa.

”Mikon ja minun mielestä Suomi on maailman paras maa isoksi osaksi juuri yhteiskunnan eheyden takia. Mietimme, että kun meillä on käynyt aivan mieletön tuuri, niin olisiko jokin keino auttaa muita”, Paananen kertoo parin vuoden takaisista ajatuksista.

Nyt Me-säätiö on jo monessa hankkeessa mukana, ja uusia on työn alla. Säätiön toimitusjohtaja Ulla Nord kiertelee Suomen kuntia ja solmii kumppanuuksia, joihin kootaan erilaisia toimijoita, kuten järjestöjä.

Me-talon säätiö on pystyttänyt jo Helsinkiin ja Turkuun, ja tänä vuonna niitä on tulossa kuusi lisää.

”Lähiöistä on viety pois palveluja, joten tarvitaan matalan kynnyksen paikkoja, joihin ihmisten on helppo tulla vaikka yksinäisyyttä pakoon”, Nord sanoo ja uskoo, että tulevaisuudessa Me-taloja olisi noin 50 eri puolilla maata. Seuraavia suunnitellaan Lappeenrantaan, Keravalle ja Poriin.

Myös erityisiä Me-kouluja viritellään parantamaan luokkien ilmapiiriä moniammatillisen yhteistyön avulla. Vanhemmille annetaan tukea, ja koulupäivän jälkeen järjestetään harrastustoimintaa. Ensimmäinen Me-koulukumppani on Lohja, ja kahden muun kanssa vielä neuvotellaan.

Tavoitteena on Nordin mukaan saada aikaan pysyvä syrjäytymistä ehkäisevä ja siitä aiheutuvia kustannuksia vähentävä malli, joka ei Nordin mukaan ole mikään valmis malli, vaan enemmän prosessi. ”Tärkeää on, että siihen osallistuu koulun koko henkilöstö ja vanhemmat, ja että kaikilla oppilailla on yksi vastuuhenkilö”, Nord kuvailee.

KIRKKOHALLITUKSEN ja seurakuntien kanssa Me-säätiö ryhtyy tukemaan yksinhuoltajia tarjoamalla heille ilmaista lastenhoitoapua. Tämä Lapsiarkki-toiminta on määrä ulottaa kaikkiin seurakuntiin.

Nuorten mielenterveyden pulmiin halutaan tarjota apua pitkään auki olevissa nuorten taloissa, joihin voi tulla ilman lähetettä.

Säätiö rahoittaa myös tutkimusta pitkittyneestä eli ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta. Siinä kohteena ovat usean sukupolven ajan sosiaaliturvalla eläneet ja lastensuojelupalveluita käyttäneet suvut ja perheet. Erityinen huomio on elämänmahdollisuuksia heikentäneissä ankkuri- ja avaintapahtumissa. Mukana ovat Helsingin, Kuopion, Espoon ja Vantaan kaupungit.

TUTKIMUSTA johtaa Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari, jonka myös pääministeri Juha Sipilä (kesk) on kutsunut selvittämään eriarvoistumista.

”Pyrimme nyt systemaattisesti tutkimaan, miten huono-osaisuuden kierre katkaistaan”, Saari sanoo ja kertoo, että aineistoja päästään analysoimaan vuoden alussa.

Saaren mukaan pelkkä sosioekonominen tausta ei selitä, miksi kierre joillakin katkeaa, mutta se jo tiedetään, että nuoren kiinnittyminen johonkin aikuiseen, kuten sukulaiseen tai opettajaan tai vaikka harrastukseen, voi auttaa ylitse vaikeuksien.

Vaikka kunnissa on Saaren mukaan ”valtava määrä” tietoa, voimavaroja ja hallintoa nuorten auttamiseksi, toimintatapa on usein liian muodollinen ja suoritekeskeinen.

SIKSI esimerkiksi Me-säätiön kaltaiset toimijat ovat Saaren mielestä tervetulleita kehittelemään uusia, paikallisia ja myös nopeita tapoja toimia rahoittaa hankkeita ja toimia yhdessä. Saari kehuu myös säätiöiden roolin muutosta aktiivisempaan ja myös pitkäjännitteisempään suuntaan: ne eivät enää pelkästään rahoita irrallisia hankkeita, vaan pyrkivät myös vaikuttamaan pysyvämmin, kuten Bill Gates.

Saari ei kuitenkaan näe, että Suomessa oltaisiin luopumassa hyvinvointivaltiosta säätiöiden ja hyväntekeväisyyden aktivoituessa.

”Suomen sosiaalimenothan ovat noin 67 miljardia euroa, joten siihen verrattuna säätiöiden jakama rahamäärä on hyvin marginaalinen. Valtio on kuin iso ruotsinlaiva, jonka rinnalla säätiöt ovat pikku purjeveneitä, mutta ne voivat saada isoon laivaan liikettä”, Saari vertaa.

Pomppurata kuuluu suosikkeihin Helsingin Mellunkylän Me-talossa. Ohjaajat Laura (vas.) ja Lea Ängeslevä sekä tanssiohjaaja Hozan Omar valvoivat maanantaina nuorten temppuilua (KUVA: AKSELI VALMUNEN / HS)

Suomi on tuhansien säätiöiden maa

SUOMESSA on 2 850 rekisteröityä säätiötä, joista noin 800 on lähinnä apurahoja jakavia. Muut ovat toiminnallisia eli järjestävät myös itse palveluita esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla.

Vanhimmat säätiöt ovat 1800-luvulta.

Säätiöiden taseen markkina-arvo on 20 miljardia euroa. Sata suurinta säätiötä edustaa 80:tä prosenttia koko taseesta, ja mediaanikoko on 1,2 miljoonaa euroa, kertovat Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan nettisivut.

Neuvottelukuntaan kuuluu 180 yleishyödyllistä säätiö- ja yhdistysjäsentä. Ne tukivat viime vuonna tiedettä, taidetta, kulttuuria ja sosiaalisia tavoitteita Suomessa noin 450 miljoonan euron edestä.

Viime vuosina säätiöt ovat ryhtyneet yhä enemmän yhteistyöhön ja kohdistamaan rahoitusta esimerkiksi nuoriin.

VUOSISADAN rakentajat on 43 suomalaisen säätiön ja rahaston yhteinen Suomi 100 -juhlavuoden hanke. Se on kaikille avoin haastekilpailu, jossa etsitään ja kehitetään ratkaisuja, jotka parantavat nuorten hyvinvointia ja osallisuutta yhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa.

Neuvottelukunnan toimitusjohtaja Liisa Suvikumpu korostaa, että nyt halutaan tukea mieluummin muutamaa isoa kuin useita pieniä hankkeita. Palkittavia on hänen mukaansa 1–3. ”Kannattaa hakea mieluummin miljoonaa euroa kuin 10 000:ta euroa”, Suvikumpu kannustaa hyviin hakemuksiin.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

• SäätiötSeuraa 
• SyrjäytyminenSeuraa 
• SupercellSeuraa 
• Juho SaariSeuraa 
• Ilkka PaananenSeuraa 

Pörssiyhtiö Talvivaarasta tulee velkajärjestelyllä lähes velaton...

Hmmmmm - vai niin...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Pörssiyhtiö Talvivaarasta tulee velkajärjestelyllä lähes velaton

Yrityssaneerauksessa olevan Talvivaaran velkataakka kutistuu 451 miljoonasta eurosta alle 10 miljoonaan euroon.

Valtion omistama Terrafame pyörittää nyt Talvivaaran kaivosta Sotkamossa ja etsii kaivokselle yksityistä sijoittajaa. (KUVA: JUKKA GRÖNDAHL / HS)

Jarno Hartikainen HS

Julkaistu: 3.1. 20:05

TIISTAINA päättynyt osakeanti tekee pörssiyhtiö Talvivaarasta lähes velattoman. Suunnatun osakeannin ja sitä seuraavan velkojen leikkaamisen seurauksena yhtiö velkataakka vähenee 451 miljoonasta eurosta 9,5 miljoonaan euroon.

”Tämä on erittäin merkittävä askel yhtiölle”, sanoo Talvivaaran yrityssaneerauksen selvittäjä, asianajaja Pekka Jaatinen.

Talvivaara omisti aikaisemmin suuren osan Talvivaara-Sotkamosta, joka vastasi kaivostoiminnasta Kainuussa. Yhtiö hakeutui konkurssiin vuonna 2013. Kaivostoimintaa pyörittää nyt valtion omistama Terrafame, joka osti Talvivaara-Sotkamon liiketoiminnan konkurssipesältä.

SUUNNATUSSA osakeannissa yhtiön velkojat suostuivat muuttamaan 236,7 miljoonan euron arvosta velkoja yhtiön osakkeiksi. Noin kaksi miljoonaa uutta osaketta listataan Helsingin pörssiin myöhemmin tällä viikolla.

Kaikki velkojat eivät suostuneet velkojensa muuntamiseen uusiksi osakkeiksi, vaan 204 miljoonan euron arvosta velkoja leikataan. Näiden velkojien saatavat leikataan prosenttiin alkuperäisestä velkasummasta.

Jos Espoon käräjäoikeus järjestelyn hyväksyy, yhtiölle jää velkaa 9,5 miljoonaa euroa. Velkojen takaisinmaksuun on aikaa kaksi vuotta.

YHTIÖN tervehdyttäminen vaatisi myös sen, että yhtiö löytää uutta, tuottavaa liiketoimintaa. Selvitykset eivät toistaiseksi ole tuottaneet tulosta.

Yhtiöllä on yli 80 000 osakkeenomistajaa, lähinnä suomalaisia piensijoittajia.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

• konkurssiSeuraa 
• velkajärjestelySeuraa 
• YrityssaneerausSeuraa 

Dear Google User...

Taas se tuli sähköpostiini kolmen liitteen kera...

Olen kukaties aikaisemminkin todennut, että jos lähettäjänä oli Suomen Googlen johtaja Antti Järvinen, saattaisin jopa jollakin tavalla asiaan reagoida.

Saamani sähköpostiviesti, se on saapunut aika monta kertaa: 

Dear Google User,

We congratulate you for being selected as a winner on our ongoing promotion, you were selected due to your active use of our online services, find attached PDF file with more information.

Note: Contact the claims office via email: info@2016promo.com

Congratulations.

CEO / CO-Founder

Katso kartalta jään paksuudet: Asiantuntijat kertovat, mistä tietää vaaranpaikat...

Alla olevasta kartasta on havaittavissa, että täällä Perämeren pohjukassa, Kemissä jäävyöhykkeen leveys ei ole kovin suuri. Kuitenkin varmaan jo monet kemiläiset "jäällälosuajat" eli hiihtäjät odottavat Kemin kaupungin latukoneen ilmestymistä latu-urien tekoon. Ehkä tuota lunta saisi olla hiukan enemmän...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Katso kartalta jään paksuudet: Asiantuntijat kertovat, mistä tietää vaaranpaikat

Kiristyvät pakkaset eivät takaa, että jäät kantavat vielä. Jäille mentäessä on aina varauduttava, että jäät voivat pettää.

Järven jäätyminen

3.1.2017 klo 15:18

Tobias Rostlund / EPA

Teemu Hallamaa

@teemuhallamaa

Jaa artikkeli Facebookissa12

Jaa artikkeli Twitterissä

Kiristyvät pakkaset saavat monet tähyilemään jäätyneille järville. Etelässä jäät ovat vielä paikoin heikkoja ja suurten järvien selät ovat pysyneet sulana koko alkutalven. Alueelliset vaihtelut ovat kuitenkin suuria ja etelässäkin on mitattu yli 20 senttiä paksuja jääpeitteitä.

• Turvalliseksi jään paksuudeksi arvioidaan yleensä vähintään 10 cm, koska jää ei ole tasaisen paksua joka kohdasta.
• Suoraan vedestä muodostuvan kirkkaan teräsjään paksuuden tulee olla vähintään 5 cm, jotta se kantaa yksin kulkevan ihmisen.

Tulevat pakkaspäivät vahvistavat jäitä, mutta eivät takaa, että jäille meno olisi varmasti turvallista. Tänään yksi ihminen hukkui Keski-Suomessa Muuramessa, ja kaksi pelastettiin jäistä Haminassa.

Hydrologi Johanna Korhonen Suomen ympäristökeskuksesta kehottaakin odottamaan vielä jäiden vahvistumista. Hän myös muistuttaa, että kovan tuulen vuoksi avoinna olevat selkävedet eivät välttämättä jäädy kovista pakkasista huolimatta.

Myös jään päälle satanut lumi hidastaa jään paksuuntumista. Pakkasen nopea kiristyminen voi puolestaan synnyttää railoja jäihin, kun jää alkaa supistua. Eilen noin kuusikymppinen pariskunta putosi railoon kalamatkallaan Uudessakaupungissa.

Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton toiminnanjohtaja Kristiina Heinonen muistuttaa, että railojen lisäksi jäillä liikkujien on syytä kiinnittää huomiota muihin vaaranpaikkoihin. Näitä ovat muun muassa kapeikot, tehtaiden poistoviemärit, virtaukset, laitureiden vierustat ja siltojen alustat. Syvänteiden kohdalla jää voi olla heikompaa, koska suurempi vesimassa jäätyy hitaammin.

Yle Uutisgrafiikka

Jäätymiset myöhästyneet 2000-luvulla

Ympäristökeskus seuraa sisävesien jäätilannetta noin 50 järvellä eri puolilla maata. Mittauksia tehdään kymmenen päivän välein. Viimeisin mittaustulos on viime perjantailta, jolloin jäätä pystyttiin mittaamaan miltei kaikilla havaintopaikoilla. Etelä-Suomessa jäät olivat ohentuneet muutamalla sentillä edellisestä kerrasta.

Kuluvan talven lukemat vaihtelevat ajankohdan keskiarvojen molemmin puolin.

– 2000-luvulla ollut useita talvia ja vuodenvaihteita, milloin on vielä ollut nykyistä laajemminkin sulaa suurilla järvillä, Korhonen kertoo.

2000-luvulla jäätymiset ovat myöhästyneet laajalla alueella. Vielä viime vuosisadan puolella tähän aikaan vuodesta oli yleensä enemmän jäätä.

Aina on riski, että jää pettää

Malttia jäille aikoville peräänkuuluttaa myös Heinonen. Pelkkään pakkaseen tai silmämääräiseen arvioon jään kantavuudesta ei pidä luottaa. Jään paksuus selviää vain mittaamalla.

– Aina jäille lähtiessä pitää olla oikein varustautunut. Siinä on aina se riski olemassa, että jää pettää, ja sillä asenteella sinne pitää lähteä, Heinonen sanoo.

Oikeaan varustukseen kuuluvat ehdottomasti kaulalla roikkuvat naskalit. Lisäksi mukana on hyvä olla reppu, johon on vesitiiviisti pakattu vaihtovaatteet. Lantiolla sidottuna reppu toimii myös kellukkeena veden varaan joutuessa.

– Itse suosittelisin, että mukana olisi jääsauva, jolla voi kokeilla jään paksuutta siellä liikkuessa, Heinonen neuvoo.

Suositeltavaa on myös ottaa mukaan kaveri, joka voi auttaa tarvittaessa. Tällöin reppuun kannattaa pakata heittoliina.