Painavaa ja aiheellista tekstiä, joka toivottavasti otetaan Suomen poliittisissa ratkaisuissa asiallisesti huomioon.
Venäjä on Suomelle entistä suurempi riski, Ulkopoliittinen instituutti varoittaa
Suomen pitäisi välttää suuria investointeja Venäjälle. Suomen ei myöskään pitäisi ylläpitää kahdenvälistä yhteydenpitoa Venäjän kanssa EU-kumppaneiden tietämättä. Näin summaa Ulkopoliittisen instituutin tuore selvitys Venäjän uhkakuvista.
Tänään tiistaina julkistettavan selvityksen mukaan Venäjä käyttää aiempaa aggressiivisempia keinoja ulkopoliittisten tavoitteidensa saavuttamiseksi. Niiden lisäksi riskejä aiheuttaa myös maan sisäinen kehitys.
Ulkopoliittisen instituutin selvityksen mukaan Venäjän muuttunut ulkopolitiikkaa edellyttää Suomelta aiempaa enemmän kriisinsietokykyä.
Selvitys listaa seikkoja, jotka voivat olla Suomelle uhkatekijöitä. Se myös antaa Suomelle suosituksia riskeihin varautumiseksi. Alla on tiivistelmä selvityksen pääkohdista.
1. Mahdolliset kriisit
Venäläinen hallintojärjestelmä ei pysty uudistamaan maan talous- ja yhteiskuntajärjestystä tehokkaasti ja järkevästi. Myös Venäjän markkinamekanismi on puutteellinen, ja suuret valtionyhtiöt on valjastettu ajamaan Venäjän johdon sisä- tai ulkopoliittisia päämääriä. Kehitys ei ole ennustettavaa, ja maan talousongelmat syvenevät.
Tuloksena on epävarma ja heilahteleva liiketoimintaympäristö. Äärimmäisenä riskinä se, että Venäjä suistuu syvään talouskriisiin, jota voi seurata poliittinen kriisi.
SUOSITUS: Suomalaisten toimijoiden ei nyt kannata tehdä Venäjälle suoria strategisia investointeja. Venäjästä ei ole Suomen viennin pelastusrenkaaksi edes pakotepolitiikan loppumisen jälkeen.
2. Ennustamaton politiikka
Taloudellinen ja poliittinen valta ovat kietoutuneet yhteen. Venäläinen hallintojärjestelmä perustuu verkostoihin ja epävirallisiin suhteisiin.
Riskinä on vallanvaihtoon liittyvä suuri epävarmuus. Vladimir Putinin jälkeistä aikaa on vaikea ennustaa. Maan johto voi muuttaa politiikan kurssia rajusti ja arvaamattomasti ilman oikeudellisen tai poliittisen järjestelmän luomia pidäkkeitä.
SUOSITUS: Suomen pitää varautua uhkakuviin monipuolisesti, sillä Venäjän politiikka voi pysyä arvaamattomana ja negatiivinen kehitys nopeana. Suorat ja toistuvat kahdenväliset yhteydet ovat hyödyllisiä, mutta omin päin Venäjän kanssa tapahtuva kahdenvälinen politiikka ilman eurooppalaista ankkuria on Suomelle riski.
3. Kiristyvän ilmapiirin Venäjä
Poliittinen valvonta on vahvistunut. Putinin kolmannella presidenttikaudella yhteiskunnallisen keskustelun ja toiminnan tila on kaventunut.
Seurauksena voi olla lahjakkaiden ja luovien kansalaisten lisääntyvä maastamuutto, innovaatioiden väheneminen ja yleisen ilmapiirin kiristyminen.
SUOSITUS: Suomen kannattaa aktiivisesti viestiä, että Venäjää ja venäläisiä ei pyritä eristämään, vaan taloudellista, kulttuurista ja tieteellistä yhteistyötä halutaan jatkaa.
On vakuutettava, ettei länsi pidä Venäjää vihollisena. Mutta samalla pitää korostaa, että Venäjän toimet vaarantavat kansainvälisen turvallisuuden ja ovat vastoin Venäjän vahvistamia kansainvälisiä sopimuksia.
4. Painostava Venäjä
Venäjän energiavarojen käyttö on suoraan yhteydessä venäläiseen turvallisuusajatteluun ja valtapolitiikkaan. Venäjä on toistaiseksi käyttänyt länttä kohtaan enemmän ”porkkanaa” kuin ”keppiä”, mutta se ei ole lupaus linjan jatkumisesta.
Venäjän tapa hyödyntää energiapoliittisia riippuvuussuhteita alentaa jo nyt etenkin pienempien kohdemaiden kansallista suvereniteettiä. Esimerkkinä on muun muassa kiista maakaasun kuljetuksista Ukrainan läpi.
Suomea Venäjä ei ole toistaiseksi painostanut suoraan, mutta se vaikutti siihen, että se sai valtionyhtiö Fortumin osallistumaan Pyhäjoen ydinvoimalahankkeeseen.
SUOSITUS: Suomalaisten päätöksentekijöiden pitää ymmärtää riippuvuussuhteiden merkitys Venäjän toiminnassa. Suomen pitää vaikuttaa siihen, että EU:n Venäjä-politiikka olisi yhtenäistä ja realistiseen analyysiin perustuvaa. Suomen pitää tehdä venäläisille selväksi, että Suomen viranomaiset eivät ole poliittisessa ohjauksessa.
5. Vaikutusyritykset
Venäjä pyrkii vaikuttamaan kohdemaiden sisäpolitiikkaan ja yleiseen mielipiteeseen.Jo historiallisista syistä suomalaisiin on vaikea vaikuttaa, mutta vaikutusyrityksiä on jo havaittu.
Riskinä on, että Venäjä yhdistää ensi vuonna vietettävän Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan Venäjän vallankumouksen samanaikaiseen 100-vuotisjuhlaan. Se voi myös kyseenalaistaa Suomen itsenäisyyden.
SUOSITUS: Suomen on panostettava viranomaisviestinnän nopeuteen, tilannekuvaan ja selkeyteen riippumatta Venäjän toiminnasta. Todetuista vaikutusyrityksistä pitää tiedottaa avoimesti. Kaikkien vähemmistöryhmien ja erityisesti venäläisvähemmistön sopeutumisesta yhteiskuntaan pitää huolehtia.
6. Sotilaallisen voiman käyttö
Venäjä on alentanut sotilaallisen voiman käyttökynnystä. Esimerkkinä on Ukrainan ja Syyrian lisäksi Venäjän sotilaallisen läsnäolon vahvistuminen Itämeren alueella.
Tahattomien yhteentörmäysten riski on kasvanut Itämerellä, sillä Venäjän sotilaskoneet lentävät Itämeren yllä usein tahallisesti pimeänä eli ilman transpondereita.
Venäjän toimet etenkin Ukrainassa ovat laajentaneet sodan ja rauhan välistä harmaata aluetta.
Reagointikyky harmaidenkin alueiden riskeihin on usein alhaisempi kuin perinteisiin sotilaallisiin uhkiin.
SUOSITUS: Suomen on järkevää tiivistää puolustusyhteistyötä läntisten kumppaneiden kanssa kaikilla tasoilla. Myös oman puolustuskyvyn ylläpito on oikea viesti niin itään kuin länteenkin.
Suomen pitää valmistella toimia harmaan alueen riskien varalle, paikata viranomaiskentän aukot ja varmistaa tiedonkulun esteettömyys.
7. Jakautuva Venäjä
Venäjä jakautuu entistä selvemmin vauraisiin ja köyhiin alueisiin.
Aluepolitiikka noudattelee poliittista tärkeysjärjestystä, jossa Krimiä ja Tsetseniaa tuetaan muiden alueiden kustannuksella. Seurauksena sosiaaliset ja taloudelliset erot maan sisällä kasvavat. Se voi johtaa voimistuviin protesteihin, joihin keskusvalta voi vastata väkivallalla.
SUOSITUS: Suomi ei voi varautua näihin muutoksiin. On todennäköistä, että sukulaiskansa-, lähialue- ja ympäristöyhteistyö vaikeutuvat. Niitä pitäisi ainakin yrittää jatkaa.
