Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna: Talous
Valtion velka ylittää 100 000 000 000 euroa
Keskuskauppakamarin "velkakello" rikkoo sadan miljardin rajan torstaina iltapäivällä. Toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä sanoo viestin ylivelkaantumisesta menneen hyvin perille
Kuva: Jyrki Lyytikkä / Yle
Suomen valtion velka saavuttaa sadan miljardin euron rajapyykin torstaina noin kello 15.35. Ainakin jos Keskuskauppakamarin ylläpitämään velkakelloon on luottamista.
Sata miljardia on kunnioitettavan näköinen numero. Nuppia kohti jaettuna se tarkoittaa, että jokaisen suomalaisen osuus valtion velasta on vajaat 18 300 euroa. Velka kasvaa 168 euroa sekunnissa, noin 600 000 euroa tunnissa ja 15 miljoonaa vuorokaudessa.
Keskuskauppakamari on viestittänyt viime helmikuusta lähtien valtion velkaantumisen karanneen käsistä. Tuolloin velan kasvua raksuttava numerosarja nostettiin WTC-rakennuksen ikkunaan Helsingin keskustassa. Velkakello perustuu velkakello.fi-sivustoon.
– Idea oli nostaa asia vaalikeskusteluun. Me haluttiin, että se on herätyskello ja sellaisena se on hyvin toiminutkin, kertoo Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä.
Tällä hetkellä velkakello tosin on remonttipressujen peittämä, mutta Keskuskauppakamari pitää sadan miljardin rajapyykkiä ja kelloaan näkyvissä Rytminmuutos-tilaisuudessaan Finlandia-talolla.
Onko 100 miljardia paljon vai vähän?
Onko velkaa sitten liikaa? Onko sitä edes paljon? Kysymys on talouspoliittisesti mitä kiistanalaisin.
Kun valtion velkaan lisätään kuntien ja muiden julkisyhteisöjen velka, päästää jo reippaasti sadan miljardin yli. Tätä velkaa Suomella on reilut 60 prosenttia bruttokansantuotteeseen suhteutettuna, eli yli EU:n asettaman kipurajan.
Eurooppalaisessa vertailussa Suomen luku on silti maltillinen. Koko euroalueen valtionvelka oli vuoden 2015 toisella neljänneksellä reilut 92 prosenttia BKT:sta. Osa ekonomisteista katsoo, ettei Suomella ole velan suhteen mitään hätää.
– Ongelma ei niinkään ole tämä velan määrä, vaan talouskasvun puute. Ja että velkaantumistahti on liian nopea, sanoo Keskuskauppakamarin johtaja Risto E. J. Penttilä.
Alla olevassa artikkelissa todetaan: On puhuttu, että EK on keskitettyjen palkkaratkaisujen suhteen kuin alkoholisti, joka aina lopulta tarttuu pulloon.Nyt EK kieltää itseltään tupo-pullon kirjaamalla sääntöihinsä, ettei enää saa ottaa. Saa nähdä, miten tämä keino tepsii. Säännöt tulevat voimaan loppukeväästä.
Tässä alkaa muodostua yhä voimakkaamin myös sellainen näkemys, että jonkin aikaa suunnitteilla ollut uusi mahdollinen palkansaajien keskusjärjestö on turha, varsinkin, kun siinä ei ole mukana Akava...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
HS-ANALYYSI
Historiallinen päätös – työnantajat hautaavat tupon 40-vuotisen perinteen
Suomen työelämän säännöistä, palkoista ja sosiaalituista on yli 40 vuotta pitkälti päätetty keskitetyillä palkkaratkaisuilla.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK teki keskiviikkona historiallisen päätöksen, kun se ilmoitti muuttavansa sääntöjään niin, ettei se voi enää solmia palkansaajien kanssa keskitettyjä palkkaratkaisuja. Jos näin käy, se on tupo-Suomen loppu.
Suomen työelämän säännöistä, palkoista ja sosiaalituista on yli 40 vuotta pitkälti päätetty keskitetyillä palkkaratkaisuilla.
Niissä työnantajien ja palkansaajien keskusjärjestöt päättävät ensin päälinjat, jotka on sen jälkeen liittojen välisissä neuvotteluissa ujutettu työehtosopimuksiin.
Jättisopimuksia on tehty vuoden 1969 Keijo Liinamaan sopimuksen jälkeen parisenkymmentä.
Vuosia niitä kutsuttiin tupoiksi eli tulopoliittisiksi kokonaisratkaisuiksi, joissa yritettiin hoitaa palkat niin, ettei kilpailukyky häiriintynyt. Samaan syssyyn hallitus osallistui veronalennuksilla ja lainmuutoksilla sopimukseen.
Tupoissa on päätetty palkkojen lisäksi muun muassa lapsilisistä, äitiyslomista, asumistuista, lomista, työttömyysturvasta, veroista, koulutuskorvauksista, vuorotteluvapaasta, ammattiliittojen jäsenmaksujen verovapaudesta ja vuokrasäännöstelystä.
Keskitetyt palkkaratkaisut toimivat hyvin aikana, jolloin kilpailukykyä hoidettiin devalvoimalla eli markan arvoa laskemalla.
Työnantajat ovat jo pitkään halunneet päästä tupoista eroon. Ne ovat halunneet siirtyä kohti paikallista sopimista ja liittokohtaisia sopimuksia.
Näin siksi, että eri alat ovat erilaisia eikä sama sopimus sovi kaikille. Tupoilla on tapana jäykistää liittokohtaisia sopimuksia. Kun palkoista on sovittu keskitetysti, oikeastaan mikään muu ei ole liittojen välisissä työehtosopimuksissa liikkunut. Osittain juuri keskitettyjen takia Suomessa on hyvin vähän paikallista sopimista.
Työnantajaleiri on päättänyt ennenkin, ettei se enää päätä keskitetysti palkoista.
Työnantajaleirissä jopa tupo-sana on ollut pitkään pannassa, mutta aina uudelleen EK on lopulta löytänyt itsensä allekirjoittamasta keskitettyjä kokonaisratkaisuja. Niillä on ollut viime aikoina kummallisia nimiä kuten raamisopimus ja nyt voimassa oleva työllisyys- ja kasvusopimus eli tyka, jolla määriteltiin lähes kaikkien suomalaisten palkansaajien palkankorotukset.
EK on lopulta päätynyt keskusjärjestöneuvotteluihin, koska se on helppo tapa hoitaa maan kilpailukykyä ja taata matalat palkankorotukset sekä saada keskitetysti varsin kattava työrauha. Liittojen väliset neuvottelut ovat lakkoherkimpiä.
Vuonna 2008 EK vaati liittokierrosta ja sen seurauksena palkat nousivat niin, että nyt Suomi yrittää kaikin keinoin saada silloin menetettyä kilpailukykyään takaisin.
Sitä paitsi etenkin suurin palkansaajien keskusjärjestö SAK on ollut nerokas saamaan työnantajat tupo-häkkiin. Näin tapahtui viimeksi tänä syksynä. Parhaillaan keskusjärjestöt neuvottelevat kriisisopimuksen ja työmarkkinasopimuksen (myös yhteiskuntasopimus) nimellä kulkevasta keskitetystä palkkaratkaisusta. Sen osana neuvotellaan vuodesta 2018 lähtien mahdollisesti voimaan tulevasta palkkamallista, jossa palkkakaton määrittelee vientiyritysten palkanmaksuvara. Näin Ruotsissa on toimittu 20 vuotta.
Juuri tämä neuvottelun alla oleva ”Suomen malli” korvaa jatkossa keskitetyt palkkaratkaisut. Siinä liitot sopivat ja keskusjärjestöt koordinoivat palkkakattoa, mutta lopulta työehtoneuvottelut käydään liittojen välillä.
On puhuttu, että EK on keskitettyjen palkkaratkaisujen suhteen kuin alkoholisti, joka aina lopulta tarttuu pulloon.
Nyt EK kieltää itseltään tupo-pullon kirjaamalla sääntöihinsä, ettei enää saa ottaa. Saa nähdä, miten tämä keino tepsii. Säännöt tulevat voimaan loppukeväästä.
Edellisen kerran Helsingin Sanomat uutisoi EK tappaneen tupon keväällä 2008. Nyt uutinen näyttää varmemmalta.
Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään, sanoo vanha suomalainen kansanviisaus. Siitä huolimatta rohkenen esittää seuraavaa asiaa tällä
hetkellä hallussani olevista tietotekniikkalaitteista, joista suurin osa on - toistaiseksi tarpeettomina - pölyyntymässä varastojen hyllyillä:
+ en aikanaan "syttynyt" Commodore VIC-20-, Commodore 64-, enkä muihinkaan tietotekniikan alkuvirityksiin, vaan jäin odottamaan parempaa...
+
1980-luvun loppupuolella hankittu, Hyundai 286-mylly lähes
silloisilla kaikilla mausteilla ”traktorivetoisine”
konttoriprinttereineen, matriisikirjoittimineen omalla rullilla
varustetulla atk-pöydällä, kokonaishinta viimeisen päälle
tingitty hinta siihen maailman aikaan yhteensä noin 13.500 mk…
Huom! Aineisto on varastossa, atk-pöytä on kierrätetty...
+
1980 luvun viimeisen päälle oleva IBM-286-mylly
matriisikirjoittimineen, hinta silloin kaiken kaikkiaan 15.000 mk …
Huom! Aineisto on varastossa...
+
1980-ja 1990-lukujen vaihteessa käytettynä kirjoituskoneen
korvikkeeksi hankittu 286-mylly matriisikirjoittimineen, hinta
silloin muistaakseni 1.000 mk … Huom! Aineisto on varastossa...
+
1990-luvun loppupuolella Tervaharjun koulutusyksikön huutokaupasta
hankittu käytetty, poistettu 386-mylly upeine laserkirjoittimineen,
johon kuulemma ei löydy aivan helpolla ajureita, hinta kaiken
kaikkiaan 50 mk … Huom! Aineisto on varastossa...
+
1990-luvun loppupuolella SAK-jäseneltä hankittu käytetty
486-Olivetti-merkkinen mylly, johon oli lisätty toinen kovalevy ja ljota oppilaitoksella tarkistettiin,
mutta sitä ei ole sen jälkeen näkynyt – ilmeisesti sille on joku aikanaan löytänyt niin sanotusti parempaa käyttöä tai se muuttoprosessissa tuli romuutetuksi, ostohinta muistaakseni 800 mk...
Huom! Aineisto on siis "kierrätetty"...
+
helmikuussa 2002 hankittu, kaikilla mausteilla OAJ:n tarjousmikro,
TEHOPOMI-mylly värimustesuihkuprinttereineen ja ADSL-liitäntöineen,
jne. koko roskan kokonaishinta ilman liitännän kuukausimaksuja
13.500 mk eli yksi ympyrä on sulkeutunut…
Em. hinta ei ole minun pörssistäni pois, vaan sen maksoin osittain työ- ja järjestötyöpanoksellani.
Värisuihkuprintteri oli tyypillistä kertakäyttökamaa, sen tilalle on hankittu Samsung musta-valko laserprintteri, hinta 150 euroa...
Huom! Aineisto on osittain ns. toisena tietokoneena, värimustesuihkuprintteri kierrätetty= romuutettu ... + pari vuotta sitten hankittiin uusi, moderni. langaton Huawei 4G-reititin, hinta xyz euroa... + muutama vuosi sitten Ammattiopisto Lappialta hankittiin kaksi (2) kpl poistettavia Dell-tietokoneita, joista toinen on päivitetty nykyaikaan = lisätty muistia ja ostettu uusi käyttöjärjestelmä, ohjelmia päivitetty, jne. , hinta noin 300 euroa... Huom! Toinen koneista on varastossa ...
+ keväällä 2015 hankittiin ensimmäinen tablet-tyyppinen ASUS-tietokone asiallisilla mausteilla, hinta noin 450 euroa
Huom! Se on ollut toistaiseksi vähällä käytöllä, aluperin se suunniteltiin älypuhelimen kautta ns. saarikoneeksi...
Niinpä… Edellä mainituista romppeista on jokapäiväisessä käytössä tuo Dell-lattiatietokone, Samsung-laserprintteri ja silloin tällöin tuo uusi ASUS-tablettietokone.
Mitä
em. höyrylaitteille olisi järkevää tehdä?
+
antaa olla edelleen varastossa pölyyntymässä
+
yrittää kaupitella johonkin
+
pistää menemään kierrätykseen
+
luovuttaa oppilaitokselle museokäyttöön esimerkkeinä, että
loppujen lopuksi noin 90% kaikesta tietotekniikasta olisi nykyisinkin
hoidettavissa kyseisillä höyrylaitteilla…
Muutama minuutti sitten pohdiskelin, olisipa mukava kirjoittaa jostain myönteisestä asiasta.
Miksi?
Siksi, että on ollut pimeä, sateinen päivä ja juuri hetki sitten sain kuulla puhelimitse pitkäaikaisen tuttavani kuolleen, tuupertuneen kotinsa edustalla tielle...
Sitten aukaisin Pohjolan Sanomien nettilehden ja - siinä se on! CLT-elenmentit asialliseen järkikäyttöön! Toivottavasti tämä toteutuu...
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista:
CLT saattaa kelvata rakennusmateriaaliksi Kemin Sauvosaareen
NINA SUSI
Ammattiopisto Lappian projektipäällikkö Matti Yliniemi (vas.) ja aikuiskoulutuksen rakennusosaston tiimivastaava Martti Mylly esittelevät CLT-levyä Sauvosaaren takakentän nykyisessä katsomossa. Uusi katsomo voitaisiin tehdä osittain CLT:stä.
Lapin uutiset25.11.2015klo 17:03Päivitetty 17:10
Jussi Saarela
PS Kemi tarvitsee uuden jalkapallokatsomon Kemin Sauvosaaren, koska sen edustusjoukkue nousi Veikkausliigaan ensi kaudelle. Kaupunki kilpailuttaa...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna: Ilmasto
Kymmenen kysymystä ilmastonmuutoksesta
Ilmastonmuutos on monimutkainen, maailmanlaajuinen ilmiö, jolla on laajat taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset. Ilmastonmuutoksesta on paljon tutkittua tietoa, mutta myös myyttejä ja uskomuksia. Listasimme kymmenen keskeistä ilmastonmuutosta koskevaa kysymystä.
Kuva: Yle Uutisgrafiikka
1. Paljonko ilmastonmuutos on lämmittänyt ilmakehää?
Tutkijoiden mukaan maapallon ilmakehä on lämmennyt teollistuneella aikakaudella keskimäärin 0,85 celsiusastetta. Lämpeneminen ei ole tasaista kaikkialla maapallolla, vaan se etenee nopeimmin arktisilla alueilla. Suomi on tällä vaikutusalueella, ja Suomen keskimääräinen lämpeneminen on noin kaksi astetta.
Maailman hallitukset ovat asettaneet tavoitteeksi, että ilmasto ei saa lämmetä yli kahta astetta. Haavoittuvaisimmissa maissa lämpeneminen olisi rajoitettava 1,5 asteeseen.
2. Vaikuttaako ihminen ilmastonmuutokseen?
Ilmastonmuutos on seurausta niinsanotusta kasvihuoneilmiöstä. Se tarkoittaa sitä, että ilmakehässä olevat kaasut estävät lämpösäteilyn karkaamista avaruuteen ja lämmittävät ilmastoa.
Ihminen on teollistumisesta lähtien lisännyt toiminnallaan ilmakehän kaasuja. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n viides arviointiraportti vuodelta 2013 sanoo, että on jo ”95-prosenttisen varmaa, että ilmastonmuutos johtuu pääosin ihmisen toiminnasta”.
On olemassa myös teorioita, joiden mukaan ilmastonmuutos ei ole ihmisen aiheuttamaa. Jotkut lukevat havaitun lämpenemisen luonnollisen vaihtelun piiriin. Jotkut taas väittävät, että lämpeneminen on seurausta auringon aktiivisuuden muutoksista.
3. Millaisia seurauksia ilmastonmuutoksella on?
Ilmastonmuutoksella on jo nyt ollut havaittavia vaikutuksia. Merenpinta on kohonnut vajaat 20 senttiä, jäätiköt ovat pienentyneet, joillakin alueilla sateet ovat lisääntyneet, toisilla vähentyneet.
Mutta vakavimmat vaikutukset ovat vasta edessäpäin. Tutkijat ennakoivat, että äärimmäiset sääilmiöt kuten pitkäaikainen kuivuus ja hirmumyrskyt lisääntyvät. Nouseva merenpinta saattaa pyyhkiä alleen miljoonakaupunkeja.
Ilmastonmuutos on vakava uhka maailman ruokaturvalle, ja se saattaa aiheuttaa vakavia yhteenottoja kansakuntien välillä luonnonvarojen käydessä vähiin.
4. Eikö Suomi hyödykin ilmaston lämpenemisestä?
Suomi kuuluu niihin maihin, joille ilmaston lämpenemisestä voi koitua myös hyötyä. Kasvukausi pitenee, millä on suotuisia vaikutuksia maa- ja metsätalouteen. Toisaalta monet tuholaiset hyötyvät lämpimämmästä ilmastosta ja verottavat hyötyjä.
Myös äärimmäisten sääilmiöiden kuten myrskyjen, rankkasateiden ja tulvien arvellaan lisääntyvän meillä.
Hyödyt peittyvät pian haittojen alle. Globaalissa maailmassa yksikään maa ei voi jäädä syrjään, kun maailman ruokaturva on uhattuna, kun konfliktit lisääntyvät tai kun ilmastopakolaisuus kasvaa.
5. Ketkä kärsivät eniten?
Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat suurimmat köyhimmillä alueilla kuten Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Aasiassa. Matalien saarivaltioiden olemassaolo on uhattuna, ja nouseva merenpinta uhkaa miljoonakaupunkeja Yhdysvalloissa, Kiinassa ja monessa muussa maassa.
Ilmastopakolaisten lukumäärän arvellaan nousevan tulevina vuosikymmeninä mahdollisesti kymmeniin, jopa satoihin miljooniin, jos ilmastonmuutosta ei kyetä jarruttamaan.
Yleisesti ottaen voi sanoa, että ilmastonmuutoksen vaikutuksista kärsivät eniten ne köyhät maat, jotka ovat kaikkein vähiten syyllisiä ongelman syntymiseen.
6. Eikö ilmastonmuutos ole hidastunut viime aikoina?
Ilmastotieteen kriitikot sanovat yleisesti, että ilmasto ei ole lämmennyt 15–16 viime vuoden aikana yhtä nopeasti kuin aiemmin. Tätä on alettu kutsua ”hiatukseksi”.
Ilmastotutkijoiden mukaan ilmakehän lämpeneminen ei ole suoraviivaista. Tämä johtuu mm. siitä, että ajoittain lämpöä sitoutuu tavallista enemmän valtameriin. Lisäksi vuosi 1998 näkyy käyrissä piikinä, koska se oli ennätyksellisen lämmin El Niño -ilmiön vuoksi.
Yhdysvaltojen valtamerten ja ilmakehän tutkimuslaitos NOAA julkaisi kesäkuussa laskelmat, jotka osoittavat, että ilmastonmuutos on edennyt viime vuosienkin aikana. IPCC puolestaan sanoo, että jokainen kolmesta viime vuosikymmenestä on ollut lämpimämpi kuin edellinen.
7. Miten ilmastonmuutosta voidaan jarruttaa?
Ilmastonmuutoksen jarruttaminen on mahdollista, jos päästöjä leikataan nopeasti. Joulukuun alussa pidettävä Pariisin ilmastokokous tähtää kansainväliseen sopimukseen, joka rajoittaisi ilmakehän lämpenemisen kahteen celsiusasteeseen.
Tutkijoiden mukaan kahden asteen tavoite merkitsee sitä, että päästöjä pitää alkaa nopeasti leikata ja saada kokonaan loppumaan vuosisadan loppuun mennessä.
Myös metsäkadon pysäyttäminen on hyvä keino jarruttaa ilmastonmuutosta.
EU on päättänyt leikata päästöjään 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Pariisin kokousta varten maat ovat luvanneet leikata päästöjään, mutta siitä huolimatta ilmakehän lämpötila uhkaa nousta kolmisen astetta vuosisadan loppuun mennessä.
8. Pitääkö meidän palata takaisin kivikaudelle?
Tällaisia ajatuksia esitettiin vuosia sitten, kun ilmastonmuutos alkoi tunkeutua suuren yleisön tietoisuuteen. Silloin ajateltiin, että kehitys pitää pysäyttää – tai jopa siirtää kelloja taaksepäin – jotta ilmastonmuutoksen synnyttämät pahimmat uhkakuvat voitaisiin välttää. Nyt on toisin.
Ihmiskunta on jo muuttamassa energiantuotannon suuntaa. Yhä suurempi osa energiasta tuotetaan fossiilisten polttoaineiden sijaan uusiutuvista energianlähteistä. Aurinko- ja tuulienergian hinta on tullut roimasti alaspäin, ja liike-elämä näkee puhtaassa teknologiassa uusia bisnesmahdollisuuksia.
Ilmastonmuutos voi silti muuttaa nykyistä elämäntapaamme, ja esimerkiksi lentämisestä voi tulla nykyistä harvinaisempaa herkkua.
9. Voiko tavallinen ihminen tehdä jotain?
Voi tehdä. Me voimme kaikki vaikuttaa jokapäiväisillä valinnoillamme kehityksen suuntaan. Voimme välttää yksityisautoilua ja käyttää joukkoliikennettä. Voimme vähentää lihansyöntiä ja suosia kasviksia, erityisesti lähellä tuotettuja. Voimme välttää turhaa kuluttamista ja nauttia muista elämän iloista.
Voimme myös sijoittaa ylimääräiset rahamme fossiilisten polttoaineiden sijasta puhtaaseen teknologiaan. Lisäksi voimme äänestää sellaisia ehdokkaita, jotka kantavat vastuunsa tulevista sukupolvista. Kenenkään ei kannata masentua ilmastonmuutoksen edessä.
10. Millaisia odotuksia Pariisin ilmastokokouksesta on?
Pariisista haetaan kattavaa ja sitovaa ilmastosopimusta. Jo nyt tiedetään, että sopimuksesta tulee kattava, koska etukäteen annetut päästöjen leikkauslupaukset kattavat 90 prosenttia globaaleista päästöistä. Sopimuksen sitovuudesta on vähemmän takeita etukäteen.
Kahden asteen tavoitteeseen Pariisin sopimus tuskin yltää, se tiedetään jo nyt. Mutta jos sopimusta tiukennetaan määräajoin, se voi olla hyvä ovenavaus kohti hiiletöntä ja turvallista tulevaisuutta.
Kansainväliset ilmastoneuvottelut ovat aina olleet vaikeita, ja tälläkin kertaa epäonnistuminen on mahdollista. Yleisesti kuitenkin arvellaan, että maailma on valmis laajaan ilmastosopimukseen.
Tiedot koottu seuraavista lähteistä: IPCC, Ilmatieteen laitos, CAN, Nasa, NOAA, WRI, Greenpeace, IEA ja CAT.
Alla olevan artikkelin tieto yllätti minut. Ei ole pitkääkään aikaa, kun asiaa mietiskelin tykönäni. Silloin arvelin lähes jokaiselta opettajalta jo löytyvän jokin digitaalinen "älylaite", myös artikkelissa manitut tabletit/kanettavat tietokoneet.
Mutta alla olevan artikkelin arvio on aivan toisenlainen - vain kuudellakymmenellä prosentilla peruskoulun opettajista asia on kunnossa.
Epäilen, että artikkelissa tarkoitetaan työnantajan hankkimia laitteita. Kotona laitteita lienee kuitenkin häiriöksi saakka...
Artikkelissa todetaan:
- Muilla aloilla olisi ennenkuulumatonta, ettei työnantaja hanki korkeakoulututkinnon suorittaneelle asiantuntijalle tämän työssään tarvitsemia työvälineitä, arvostelee puheenjohtaja Olli Luukkainen OAJ:n tiedotteessa.
Hmmmmm - vai niin, toisaalta em. tyyppisten laitteiden hinnat ovat suorastaan romahtaneet, joten muutaman sadan euron investointi henkilökohtaiseen laitteeseen ei ole mielestäni kohtuuton...
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:
OAJ: 40 prosenttia opettajista ilman digitaalisia työvälineitä
Kotimaa 25.11.2015 klo 13:33STT
Noin 40 prosenttia peruskoulunopettajista on ilman digitaalisia työvälineitä kuten henkilökohtaista tablettia tai kannettavaa tietokonetta, arvioi opettajien ammattijärjestö OAJ. Järjestön mukaan opettajat suhtautuvat myönteisesti uuden tieto- ja viestintätekniikan käyttöön opetuksessa.
Vuonna 2010 noin 60 prosenttia opettajista oli ilman digitaalisia työvälineitä.
OAJ patistaa kuntia hankkimaan opettajille tarvittavat välineet. Järjestö huomauttaa, että koulu ei voi siirtyä digiaikaan aiemmin kuin opettajat.
- Muilla aloilla olisi ennenkuulumatonta, ettei työnantaja hanki korkeakoulututkinnon suorittaneelle asiantuntijalle tämän työssään tarvitsemia työvälineitä, arvostelee puheenjohtaja Olli Luukkainen OAJ:n tiedotteessa.
Lapin uutiset