Olen aika monta kertaa kirjoittanut YK:sta. Miksi? Siksi, että maailma ansaitsee paremman yk:n kuin nykyisen.
Niin kauan kuin turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenmailla on veto-oikeus, YK ei toimi.
demokratian pitäisi valua vähitellen yk:kin käytäville ja kokoussaleihin...
Suora nettilainaus Helsingin sanomista hiukan tuunattuna:
HS-ANALYYSI
YK:n mahdoton tehtävä – poistaa maailmasta sodat ja köyhyys
Toisen maailmansodan hirveästä tuhovoimasta syntyi 70 vuotta sitten monikasvoinen maailmanjärjestö. Ensi viikolla siltä odotetaan jälleen kerran asioita, joihin se ei kykene.
New York
ULRICH BAUMGARTEN GETTY IMAGES
Tornitalossa East Riverin rannalla New Yorkissa eletään maanantaina dramaattisia hetkiä.
YK:n päämaja on joka syksy maailmanpolitiikan keskipiste, kun maailman johtajat kokoontuvat YK:n yleiskokouksen syyskuiseen huippukokoukseen ja tuovat mukanaan koko maailman sekasortoisen asialistan.
Nyt kokouksen asialista on paksumpi kuin vuosikymmeneen. Sekasorron ja kriisien rinnalle nousee myös YK itse.
Maailmanjärjestö täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Siksi jäsenmaiden johtajisto vaeltaa järjestön päämajaan erityisen sankkana joukkona.
YK:n täyttäessä tasavuosia maailman johtajat yrittävät saada aikaan jotakin suurisuuntaisempaa, joka muokkaisi tulevina vuosina sekä maailmaa että YK-järjestelmää.
Toiveet ovat valtavat. YK:lta odotetaan ihmeitä. Niitä ei kuitenkaan ilmaannu.
Maailmanrauhan kannalta keskipiste on nyt Syyria. Sen sodasta on tullut kansainvälisen politiikan myrkkypesäke, joka levittää tuhoa naapurustoon.
Eurooppaan Syyrian sota työntää pakolaismääriä, jotka koettelevat EU:n yhteistä päätöksentekokykyä. Venäjälle Syyria on tilaisuus kansainvälisen profiilin korottamiseen ja Yhdysvaltain haastamiseen.
Useimmille YK:n jäsenmaille Syyria on kuitenkin toissijainen asia, ja esimerkiksi sotatoimet Ukrainassa kiinnostavat niitä vielä Syyriaakin vähemmän.
YK ei onnistu täyttämään odotuksia kokonaan juuri missään.
YK:n 193 jäsenmaasta valtaosa on kehittyviä maita, joille YK on ennen kaikkea kehitysjärjestö. Näitä maita kiinnostaa erityisesti kestävän kehityksen huippukokous, joka järjestetään tänään sunnuntaina.
Siellä YK:n tavoitteeksi asetetaan köyhyyden poistaminen maailmasta seuraavien 15 vuoden kuluessa. Kyse on maailmalla jopa tuhansien miljardien eurojen arvoisista tulonsiirroista, mutta tavoite voi jäädä kauas.
Turvallisuusneuvosto ei kykene päätöksiin Syyriasta, yleiskokouksessa puhe jatkuu loputtomiin, ja kuka tietää, mitä kulttuuri- ja tiedejärjestö Unesco todella tekee.
Erikois- ja alajärjestöjä on runsas tusina. Ne kattavat kaikkea terveydestä, työstä ja lapsista turismiin ja postilaitoksiin.
YK:lle on siis vuosikymmenten aikana kehittynyt monet kasvot. Jokaisessa hahmossaan YK:n pitäisi olla maailman paras jo siksi, että maailmanlaatuisesti se on myös lajissaan ainoa. Tehtävä vain on mahdoton.
Pettymysten vuoksi YK:n tilalle toivotaan jotain vastaavaa mutta parempaa. Se ei onnistu.
Hieman liioitellen YK muistuttaa maailmankaikkeutta siten, että se syntyi alkuräjähdyksen hirveästä energiasta – tai oikeastaan kahdesta räjähdyksestä.
Ensimmäinen purkaus oli ensimmäinen maailmansota, joka synnytti YK:n edeltäjän Kansainliiton. Samalla syntyivät kuitenkin Adolf Hitlerin Saksa ja Josif Stalinin Neuvostoliitto.
Siitä asti turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden ydin on ollut muuttumaton, paitsi että Neuvostoliitosta tuli Venäjä ja Kiinan jäsenyys siirtyi Taiwanista takaisin Manner-Kiinaan.
Muuten laajentuminen on toistuvasti muokannut YK:ta. Suomen tullessa jäseneksi vuonna 1955 YK:ssa oli jo 76 maata.
Nykyisessä 193 jäsenmaan YK:ssa on revennyt uusi railo turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten välille lännen ja Venäjän kriisin vuoksi.
Kiina nostaa poliittista profiiliaan, ja länsimaiden kyky määrätä asialistasta on heikentynyt selvästi.
YK:n turvallisuusneuvosto ei pysty sopimaan Syyrian sodasta eikä siviilien suojelusta, mutta se pystyy päättämään terrorisminvastaisista toimista. Ympäristökysymyksistä on aiempaa laajempi yksimielisyys.
Se on jotain, muttei tarpeeksi.
Maailma ei voi saada parempaa YK:ta kuin se ansaitsee.
