Kuolemaan ei totu, se koskettaa aina - kyllä...

Kuolemaan ei totu, se koskettaa aina - kyllä... Kuinka monta kertaa olenkaan aidan takan olevan pienkerrostalon toisen kerroksen asukkaan kanssa jutellut niitä näitä viimeisen yli kahden vuosikymmenen aikana. Juttelumme ovat liittyneet kemiläiseen elämänmenoon. Politiikkaankin ja Kemin lyseon lukion, "lyskan" historiaan... Olisipa ollut mukava, jos hän olisi saanut seurannut parvekkeeltaan muun muassa meidän viime päivien Pikkupuolen vesi- ja viemäriliitännän kaivuutouhuja. Mutta ei, sen sijaan saimme tänään lukea hänen kuolinilmoituksen Lounais-Lappi-lehdestä. Rauha hänen sielulleen...

Mitä tänään, elokuun viimeisenä päivänä tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja aikaisen herätyksen myötä aloin orientoitua pihalle lähtöön työhaalari päällä - kyllä. Kaivinkonemies ja katunaapuri tulivat paikan päälle viimeistelemään eilistä puserrusta. Itse aloin viritellä pois otetun pyykinkuivaustelineen irrottelua viedäkseni sen/osat hiekkapuhallettavaksi ja pohjamaalattavaksi Jyrkäksen Mikalle. Katsotaan, miten päivä etenee. Voi olla, että teen reissun Karjalahdelle Kemin Energia ja Vesi Oy:n energiapuukentälle risu- ja kantokuorman kanssa.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikolta aistin kauniin, viileän alkusyksyn päivän olevan tulollaan. Kainuunkadun puolessa välissä olivat jo saneeraustyöt käynnissä ja juuri hetki saapui pienkaivinkoneensa puikkoihin Ari Nieppola, joka aloittaa poikansa Jonin kanssa meidän tontillamme vesi- ja viemäriliitäntään liittyvät työt Pikkupuolelle - hyvä niin. Tällaiseen ratkaisuun päädyimme, koska tonttikaivuut - saamamme tiedon mukaan - olisivat siirtyneet ensi keväälle. Tarvittaessa apuna on lupautunut olemaan katunaapurimme Toivo Taipale, jonka kanssa olemme vuosikymmenien aikana tehneet paljon erilaista rakentamiseen liittyvää yhteistyötä... Varmaan päivän aikana käyn pihalla työhaalarit päällä katselemassa työn edistymistä. Mielenkiintoista nähdä, minkälaisia puunjuuria maan alta paljastuu, toivottavasti ei isoja kiviä. Tästä se meidän Pikkupuolemme (entinen Ekoateljee) uusi elämä käynnistyy. Kun työ on valmis, ei tarvitse enää sanoa: "Vesi tulee ja menee, kunhan vaan jaksaa kantaa." Sen jälkeen vesi tulee uudesta liittymästä oman mittarin kautta ja jätevedet huilaavat kaupungin viemäriverkostoon uuden jakokaivon kautta... Seurataan tilannetta.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä hakiessani tienvarren postilaatikosta aistin raikkaan ja aurinkoisen alkusyksyn päivän lähestymisen. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työhaalarin päälle ja lähden pihalle touhuamaan. Kukaties iltapäivällä lähden käväisemään ongella. Katsotaan, miten päivä etenee... Totta tosiaan, olipa vauhdikas aamu. Kaivinkoneyrittäjä tuli naapurissa asuvan poikansa kanssa mittomaan vesi- ja viemäriromppeita eli pihalle tulevaa osuutta. Minä menin Karjalahdelle katunaapurin ja hänen peräkärrynsä kanssa hakemaan luettelon tarvikkeet. Ne ovat nyt tontilla. Tontilla on myös Volvo-merkkinen pienkaivinkone parkissa. Huomenna aloitellaan kaivaminen. Itse katkon vielä ruusupensasta ja mahdollisesti muualta syreenipensaita ja vien ne Karjalahdelle Kemin Energia ja Vesi Oy:n energiapuukentälle.

Uusi sivu pöytäkalenteristani - syyskuu alkaa - kyllä...

Uusi sivu pöytäkalenteristani - syyskuu alkaa - kyllä... Ensi viikolla ei näytä olevan muuta merkintää kuin torstaina 01.09.2022 klo 09.00-18.00 Kemin Energia ja Vesi Oy:n Karjalahden uuden kaukolämpölaitoksen avoimet ovat-tapahtuma. Oletan, että kemiläisiä kiinnostaa em. tapahtuma. Varsinkin kun energian rooli nykypäivinä ja nimenomaan ensi talvana on erittäin tärkeä ja merkityksellinen. Kyllä tuolla on aivan pakko mennä käväisemään, mikäli asiaan ei ilmaannu kohtuuttomia esteitä...

Se on tämän vuoden elokuun viimeinen sunnuntai - kyllä ...

Se on tämän vuoden elokuun viimeinen sunnuntai - kyllä ... Pitkään ja rauhallisesti nukutun yön sekä perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Hetki sitten kahvipöydässä muistelimme eilistä saarikäyntiä ja seuraavan käynnin mahdollisia toimenpiteitä. Raivaamme perunapellon ympäriltä pienkasvustoa, lähinnä pienpuiden alkuja pois. Tuskin alamme isoja kuusia ympäristöstä kaatamaan. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä tontillamme. Huomenna yritän äheltää pyykinkuivaustelineet irti maasta ja jäämme odottamaan pienkaivinkoneen ilmestymistä kakkosliittymästä aloittamaan vesi- ja viemäriliitännän kaivannon kaivamista. Kainuunkadun puolesta välistä itäänpäin saneeraustyöt jatkuvat - hyvä niin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Aamulla näkökenttääni vilahti teksti: Tänään liputetaan Suomen luontoa. Totta lauantai 27.08.2022 on Suomen luonnon päivä. Olemme hetken päästä lähdössä luontoon. Perämeren pohjukassa Kemin edustalla olevaan saareen, Selkäsaareen... Katseltuani useita Ylen viimeaikaisia luonto-ohjelmia käy mielessä ajatus, että sieltä tulee päntiönään erilaista - negatiivista luontopropagandaa - minun mielestäni. Ihannoidaan ylenpalttisesti ikimetsiä=käsittämättömiä ryteikköjä, valtavia suoalueita=tuottamattomia, murheellisen näköisiä alueita, jne. ... Tuntuu välillä siltä, että Suomen erinomaisesti hoidetut talousmetsät ovat lähes rikollisuutta lähestyvää toimintaa. Toimintaa, joka pitää Suomen edelleenkin pystyssä. On tämä kummaa aikaa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen olemme tekemässä lähtöä Selkäsaareen. Päätimme eilen lähdöstä, kun nuo sääennusteet lupaavat ensi viikolle poikkeuksellisen kylmää syysilmaa. Menomatkalla vilkaisemme katiskan, kukaties viemme sen saman tien maihin. Tällä saarikäynnillä otamme iisisti. Ilmeisesti toki raivaan vielä risukoita ja polttelen niitä kahdella tulistelupaikalla. Mahdollisesti kopsin muutaman kuusipökäleen klapeiksi. Vaimoni käynee vielä sienimetsässä... Katsotaan, miten päivä etenee. Kyllä - tulimme saaresta hetki sitten. Päivä eteni jotakuinkin edellä mainitulla tavalla. Vaimoni jätti sienestämisen väliin. Kyllä saaripellon perunat maistuivat. Näyttää siltä, että kokeilumme on siltä osin onnistunut: Satoa saadaan huomattavasti enemmän kuin maahan pistimme alkukesästä siemenperunoita. Ensi keväänä kuohkeutammae hiekkapeltoa lannoitetulla mullalla. Tätä kannattaa ehdottomasti jatkaa. Minä avarsin rantamaisemaa. Voi olla, että vielä seuraavallakin kerralla teen risusavottaa ja poltan oksat/risut rannan tulistelupaikalla. Mukava, rentouttava saarireissu taas kerran.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Tämä(kin) viikko on mennyt kuin siivillä. En viitsi luetella, mitä kaikkea on tapahtunut, mutta tästä päivästä sen verran, että yritämme saada Pikkupuolen vesi- ja viemäriliitäntään liittyvät omat valmistelut päätökseen. Sen jälkeen voi pienkaivinkone tulla tontille ja aloittaa oman osuutensa... Tänään postilaatikkoon oli jaettu uusi, päivitetty projektiaikataulu. Sen mukaan viikoilla 39 ja 40 on meidän kohdalla (Kainuunkatu 3) täysi rähinä päällä saneeraustöissä. Aamupäivällä juttelin erään Facebook-kaverini kanssa. Hän onnitteli minua hyvästä ahvensaaliista. Kyllä - ahventa tuli eilen ihan mukavasti. Se ei ole joka kertaista herkkua. Kerroin hänelle tämän päivän lapiohommista. Hän varotteli liikaa rehkimästä - ihan aiheellisesti. Tätä 75+ ikää ei aina välttämättä tule otetuksi huomioon... Siirryin pihalle irrottelemaan pyykinkuivaustelineitä. Voi olla, että ne loppujen lopuksi täytyy nostaa pienkaivinkoneella syrjään. Kyllä ne ovat tiukassa. Ne on aikanaan pikkukivien ja hiekan kanssa juntattu pysymään. Ovat olleet samoilla sijoillaan noin 40 vuotta. Muistaakseni pari kertaa ajettu puhtaaksi ja ruostesuojattu. Näyttää olevan sen aika taas kerran. Sitten aikanaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että olipa erinomainen asia, että lähdin käväisemään katiskan puhdistamassa. Eihän siellä ollut edelleenkään yhtään kalaa, mutta päätin ekokalastaa tuttuun tyyliin. Kyllä kannatti. Aluksi ei tullut kuin pilkillä pieniä ahvenia. Ankkuroiduin kolmannen ekolenkin jälkeen . Vettä oli veneen alla noin 2,5 metriä. Edessä Ajokseen suuntaan menevän väylän takana Kemin sisäsatama. Siihen maisemaan ei kyllästy. Sitten se alkoi. Ahventen tulo. Olen vihonut, kun koko kesänä ei ole tullut kunnolla ahvenia. Kunnolla ja kunnon kokoisia. Nyt tuli. Maltoin kuitenkin lopettaa. Ongin vain pienen perheen tarpeisiin parin-kolmen savustuskerran ahvenet. Useita yli puolikiloisia. Ihme ja kumma, tällä kerralla ei päässyt kuin pari isoa karkuun. Tietysti voisin irrotella, kuten tuttu kylänmies, kun häneltä kysyttiin, onko tullut kalaa... "Keittää, paistaa ja vähän suolaan." hän kuulemma on todennut. Voi olla, että seuraavalla kerralla on taas tämän kesän normitilanne.

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin toissapäivänä muun muassa seuraavaa: Todettakoon lisäksi, että tuo Pikkupuoli on mielenpäällä, varsinkin, kun Kainuunkadun saneeraus näyttää jo käynnistyneen - hyvä niin. Niin - tietyt ratkaisut on alustavasti sovittu ja torstaina tulee ammattilainen poraamaan yhden pienen reiän lattiaan veden sisääntuloputkelle (rakennusvaiheessa asennetun viemäriputken kautta = ei lattian lämmityskaapeliongelmia) ja wc-pytyn lähtöputkelle porataan seinän läpi reikä - tietyn kokoinen ja tietylle korkeudelle (ei lattian lämmityskaapeliongelmia). Itse hetki sitten hävitin = katkoin lähes puolet vesi- ja viemärikaivannon kohdalla olevasta ruusupensaasta. Pyykinkuivaustelineet täytyy irrottaa, jotta pienkaivinkone pääsee asiallisesti liikkumaan... Kyllä - tänään hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen lähden valmistelemaan em. porauksia Pikkupuolelle. Voi olla, että tänään iltapäivällä valmistelen pyykkitelineen irrottamista. Sen jälkeen voi pienkaivinkone saapua kakkosliittymästämme tontille. Vesi- ja viemäriliitännän kaivannon/uran teko voi alkaa. Katsotaan, miten päivä etenee...

Tänään Selkäsaareen - kyllä...

Tänään Selkäsaareen - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdemme Selkäsaareen. Todennäköisesti tällä kerralla trimmeroimme osittain mökin piha-aluetta, poistamme ja poltamme risuja kahdella tulistelupaikalla, savustamme kalaa, jne. ... Arvelen, että vaimoni lisäksi sienestää, kukaties käy uimassakin. Loppuiltapäivästä saunomme. Pois saaresta tullessamme koemme vielä katiskan. Jos kalaa on, ne on vielä illansuussa perattava. Näyttää siltä, että täysi eläkeläispäivä on edessä. Kohtapahan tuon näkee... Kyllä - siellä kävimme edellisen ohjelman mukaisesti. Oma osuuteni eli naapuritontin siistiminen on hyvällä mallilla. Voi olla, että vielä tälle loppukesälle/alkusyksylle toteutan yhden tai kaksi rannan tulistelupaikan risunpolttotapahtumaa. Niin - savustimme lahnan. Ei ole ahvenen veroinen. Vaimoni oli nostanut uusia perunoita, ne foliopaketissa ritilän päällä kypsennettiin. Olivat hyviä kerta kaikkiaan. Saaressa oli hiljaista. Veden pinta oli poikkeuksellisen alhaalla. Kävimme lähtiessämme kokemassa markettikatiskan. Koskaan ei katiska ole ollut niin limoittunut kuin nyt - ei ensimmäistäkään kalaa. Seuraavalla kerralla vien katiskan rantaan. Mukava saarikäynti taas kerran...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä käväisemään Selkäsaaressa risukkoja raivaamaan ja samalla polttamaan. Takaisin tullessa oli ajatus vilkaista katiskakin. Ajelin Hahtisaareen ja heti totesin, että tuuli/tuulen suunta oli hiukan hankala. Ajelin Kojukallion ohi menevän väylän kolmannen punaisen kepin kohdalle ja katselin aallokkoa. Käännyin takaisin. Vesi oli toki ylhäällä, rantaan olisi päässyt ja takaisinkin, mutta kun ei ollut pakko. Jätin katiskankin katsomatta, sillä aallokossa yksin kokeminen saattaa mennä äpöstämiseksi. Ajelin myötätuulessa rauhallisesti takaisin Hahtisaareen ja laiturissa täytin bensatankkia. Kävin samalla reissulla hakemassa kanistereihin bensiiniä. Niin - kotiin tultuani totesin lounaistuulen olleen noin 6-7 m/s puuskissa hiukan enemmän. Kukaties sanonta varovaisuus on viisautta, kun yksin on liikkeellä. Huomenna olemme - minä ja vaimoni - menossa saareen... Tänään loppuiltapäivästä on kokous, joten siihen on nyt havillista aikaa paneutua.

Elokuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä...

Elokuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä... Pilvinen ja hiukan sateen tuntuinen aamu. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden kaupungille, aluksi Karjalahdelle lvi-asioissa ja sitten Kemin verotoimistoon verotusohjeita saadakseni. Lehdissä on kirjoitettu pitkistä jonoista, sillä toimiston on auki maanantaisin klo 09.00-12.00 - kohtapa tuo tulee testatuksi. Kukaties tänään käväisen illansuussa kokemassa katiskan, jonka pitkästä aikaa pistin veteen edellisen onkireissun yhteydessä...

Mitä tänään tähän asti...

Kaunis alkusyksyn aamu. Perinteisten aamutoimien jälkeen on pakko todeta, että nyt ei ole mitään erityistä tekemistä. Samaan hengenvetoon on toki mainittava, että monet asiat odottavat ratkaisuja. Lähinnä tuo Pikkupuolen vesi- ja viemäriliitäntä. Lattialämmityskaapeleiden paikka on varmistettava ennen mahdollista lattialaattaan reiän poraamista. Varmistus hoitunee lähipäivinä tavalla tai toisella... Kemin Energia ja Vesi Oy:n Haukkarin saneeraustyöt näyttävät edistyvät suunnitelmien mukaan. Kurikankadun jälkeen Kainuunkatu on vuorossa, aloitus syyskuun aikana. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Selkäsaareen. Ajelimme Hahtisaaresta kotipoukamaan, vedenpinta oli aika alhaalla. Kapusimme ylös mökkitontille ja minä palasin takaisin rantaan yksi katiska kärryissä. Menin kalastamaan tutuille vesille ja pistin kokeeksi katiskan, markettikatiskan pyytämään. Kalastusolosuhteet olivat ihanteelliset: Pyyntivälineet kunnossa, erinomaiset madot, tuuli sopiva ja oikean suuntainen minun ekokalastukseen, sää sopivan pilvipoutainen - kaikki hyvin. Mutta... Eivät olleet ahvenet - isot ahvenet - liikkeellä. Muutama pieni ahven, joista pienimmän prosessoin siivuiksi eli isojen ahventen syöteiksi. Ei mitään. Pilkin onnistuin tumpeloimaan uppotukkiin, yhden koukun tappio. Onneksi niitä on aina mukana. Tein päivän hyvä työn: Syötin pikkuahvenen minua seuranneelle lokille. Lokkeja oli poikkeuksellisesti kolme lähietäisyydellä. Toinen hyvä työ oli se, että päästin muutaman ahvenen takaisin mereen kasvamaan. Mökille palattuani kuulin, että vaimoni oli käynyt uimassa ja sienimetsässä. Kevytateria ja päälle kahvit ja sitten risujen polttoon - kyllä. Pistin molempiin tulistelupaikoille tulet. Rantatulistelupaikka oli tänään pääkohteeni. Poltin aika paljon risuja: Katkomiani oksia ja maasta repimiäni kuivia/lahonneita katajanjuuria. Ne ovat juuri niitä juuria, jotka ovat - olleet - riesana rantatontilla liikkuessamme. Onko niin, että jalka ei enää nouse entiseen tyyliin, mene ja tiedä. Joka tapauksessa Kemin kaupungin omistama RT-tontti siistiytyi taas aika tavalla... Tällä kerralla en rasita lukijoita kuvilla. Mukava reissu, ei kahta sanaa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Täällä veispuukissa näyttää esiintyvän toinen toistaan rennompia teksti-irrotteluja. Heittäännyn mukaan tunnustuksella: Ajan hengessä hetki sitten "biletimme" Kemin Haukkarin Kainuunkadun tonttimme varastorakennuksen lipan alla samalla ihaillen, nautiskellen hämärtyvää alkusyksyn iltaa. Pientä salamointia, ukkosen jyrinää ja sadekuuroa. Biletysjuomana oli pari lasillista punaviiniä/henkilö. Totta - olin alkuillasta esittänyt vaimolleni, josko istahdamme varastorakennuksen lipan alle ja suunnittelemme, mitä Pikkupuolelle - mahdollisten vesi- ja viemäriliitäntöjen myötä - tehdään. Kyllä - näin teimme. Saimme puhelimitse Tommilta ja Urpolta hyviä vinkkejä lattialämmityskaapeleiden paikantamiseen. Homma etenee.

Niin - se on taas perjantai - kyllä...

Niin - se on taas perjantai - kyllä... Viikko mennä vilahti. Aamulla aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sääennusteen mukaisen sadeilman olemassaolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen on pakko harkita lähituntien pihalla olemista eli kannattaako lähteä itseään kastelemaan. Ainakin päärakennuksen takkapesään pistän valmiiksi puut, jos illalla tulee tarvetta lämmittää... Ilma ainakin väliaikaisesti kirkastui. Katunaapurin kanssa määritimme Pikkupuolen taannoisen putkivarauksen paikan sisällä. Jos ja kun sähköurakoija käväise paikalla määrittämässä lattialämmityskaapeleiden sijainnin niin pääsemme poraamaan viemäriputkelle reiän. Kaikki edelleen oletuksella, että tähän Pikkupuolen vesi- ja viemäriliitäntään ryhdymme. Tämä alkaa olla edesmenneen mäkikotkan fifty-sixty-alueella. Vaimoni lähtee kaupoille. Mietiskelen, josko lähtisin pienen kalastusreissun tekemään, mutta ans kattoo ny...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että Suomi on pieni maa ja tänne mahtuu kerrallaan yksi uutisasia. Nyt se on tuo pääministerimme biletysvideo, josta voi olla ainakin kahta mieltä. Sen sijaan maailmalla on huolestuttavia asioita: Eräs niistä on tuo Ukrainan tilanne. Luin hetki sitten otsikon: Ukrainan tiedustelu­palvelu: Venäjä suunnittelee perjantaiksi ”provokaatiota” Zaporižžjan ydin­voimalan alueelle Ennen - siihen maailman aikaan, kun presidentit Suomessakin olivat Kekkosia - YK riensi hätiin, kun tilanne alkoi mennä mahdottomaksi. Tuhansia suomalaisiakin on ollut YK:n rauhanturvaoperaatioissa ympäri maapallon. Pääasiassa Lähi-Idässä. Nykyisin YK:lla ei ole juuri minkäänlaista arvovaltaa. Arvovalta on murentunut YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden kirottuun veto-oikeuteen. Zaporižžjan ydin­voimala Ukrainassa on uhka koko Euroopalle. Sen ei pitäisi olla sotatantereena...

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää - kyllä...

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää - kyllä... Lukijalle on varmaan tullut harvinaisen selväksi, että pohdiskelemme kiivaasti tällä hetkellä meidän Pikkupuolen (entinen Ekoateljee) mahdollista vesi- ja viemäriliitäntää. Sen olemme jo päättäneet, että Kainuunkadun saneerauksen yhteydessä otamme tontille toisen vesi- ja viemäriliittymän. Siitä eteenpäin tonttikaivuut siirtyvät saamamme tiedon mukaan ensi keväälle. Nimenomaan em. tieto on saattanut meidät mahdollisiin ennakoiviin pohdiskeluihin... Tontilla tapahtuvat kaivamiset on periaatteessa selvitetty ja nyt on esillä putkien lähtö rakennuksesta. Juuri hetki sitten kävi tontillamme timanttiporauksen asiantuntija, jonka kanssa kävimme asiaa läpi paikan päällä. Kohtapuolin paikalle tulee henkilö, joka oli vajaa 20 vuotta sitten mukana laatan valamisessa ja erään putkivarauksen asentamisessa. Kyllä - kävimme asiaa läpi ja alustavasti suunnittelimme, millä tavalla varmistamme putkivarauksen talon sisällä olevan kohdan. Asia vaatii minulta aluksi hiukan lisää lapiohommia, jotta pääsemme ujuttamaan pienen/jäykän putken viemäriputken sisään ja kuulostelemaan/kopisuttelemaan oikea paikka. Arvelen, että se näin löytyy. Laattaan reikäporaukselle antaa myös haastetta lattialämmityskaapelit. Täytynee pyytää lattialämmityskaapelit aikanaan asentanut yrittäjä paikalle... Katsotaan, miten asia etenee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävimme tänään Selkäsaaressa - kyllä. Hahtisaaresta ajellessamme Selkäsaaren pohjoispäätyyn suunnilleen samat kuviot kuin viimeksi. Sen verran kova tuuli ja aaltoa, että kuski - minä - jonkin verran kastui. Vesi oli mukavan korkealla, joten suoraan veneen keula rantahiekalle oli mukava ajella - kolmannelta punaiselta viitalta venepoukaman koivua kohti... Nousimme ylös mökkitontille ja rauhoituimme. Oli hiljaista, ympäristöstä ei kuulunut mitään. Pistin tulistelupaikalle tule ja vaimoni tuvan hellaan tulet. Polttelin aluksi risuja ja menin pistämään myös rantapoukaman tulistelupaikkaan tulet. Karsin kuusien alaoksia ja poltin ne saman tien. Vetelin maasta kuivuneita, osittain lahonneita katajanrunkoja, hyvin paloivat. Savustimme pienen erän ahvenia ja vaimoni kävi uudelta perunapellolta kaivamassa syöntiperunat, suurimmat jo jotakuinkin kananmunan kokoisia. Foliokäärössä paistettiin savustuksen yhteydessä. Sekä ahvenet että perunat maistuivat. Pois lähtiessämme vaimoni "kipaisi" muutaman kymmenen metriä polulta sivuun. Viidentoista minuutin kuluttua hän tuli iso muoviämpäri täynnä sieniä... Niin - kävihän se vaimoni päivällä uimassakin. Veden lämpötila +18 astetta... Mukava saarireissu. Pari kuvaa rantakoivuista ja Luoteislaiturinpolun alkupään männyistä sekä "pakollinen" valkamakuva sisäsatama taustalla. Veden pinta oli aamusta laskenut ainakin 20 senttimetriä...

Mitä tänään tähän saakka...

Päätimme eilen, että lähdemme käväisemään Selkäsaaressa tänään keskiviikkona. Aamun lehtiä - Lapin Kansaa ja Lounais-Lappia - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin aurinkoisen aamun, joka päivällä/iltapäivällä saattaa sääennusteen mukaan muuttua hetkeksi pilviseksi. Saattaa jopa hiukan ukkostaa ja sataakin. Kohtapuolinpa tuon sitten näkee... Tavoitteena saaressa on risujen poltto tulistelupaikalla ja ahventen savustaminen. Voi olla, että pientä aluetta hiukan ajetaan trimmerillä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa ja erityisesti sitä, että tulin hetki sitten kotiin perusturvalautakunnan kokouksesta. Siinä ei nyt mitään ihmeellistä ole, mutta se, että kokous kesti noin yhden tunnin - kyllä 1h... Olen ollut Kemin sosiaali- ja terveyslautakunnassa, nykyisin perusturvalautakunnassa kohta kymmenen vuotta. Ainakaan tällä hetkellä en muista, että kyseisen lautakunnan kokous olisi kestänyt näin vähän aikaa. Yleensä ne ovat kestäneet vähintään kaksi tuntia ja aika usein yli kolme tuntia. Kyllä tämäkin sopii.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tonttimme pääliittymän kohdalle ajoi tuttu kaivinkoneyrittäjä, jonka kanssa olemme alustavasti pohdiskelleet tontilla olevien kaivuutöiden toteuttamisesta Kainuunkadun saneeraustyön yhteydessä. Kysymyksessä on Pikkupuolen mahdollinen vesi- ja viemäriliittymä, koska se siirtyisi muutoin ensi kevääseen. Kävimme prosessin läpi ja käväisimme Pikkupuolen sisällä. Sisällä tarvitaan ns. timanttiporausta parin reiän tekemiseen. Sellaista palvelua kyllä löytyy. Nyt asia on vahvasti myssyn alla mietinnässä. Iltapäivällä on perusturvalautakunnan kokous Kemin kaupungintalon valtuustosalissa. Kyseisen lautakunnan viimeinen vuosipuolisko käynnistyy, sillä 01.01.2023 alkavat uudet kuviot jyllätä. Toivottavasti asiat siltä osin etenevät asialllisesti suunnitelmien mukaisesti...

Elokuun kolmas viikko käynnistyy - kyllä...

Elokuun kolmas viikko käynnistyy - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen ja aamun lehden alustavasti luettuni, vilkaistuani lähden käymään Hahtisaaressa. Käväisen viemässä perämoottorin tankkiin bensiinitäydennystä loppuiltapäivän/illansuun kalastusretkeä varten. Sääennusteet näyttävät pitävän paikkansa. Hiukan liian kaunis sää kalastukseen, mutta kukaties uusi paikka Peräkarin kupeessa yllättää myönteisesti. Tällä viikolla käynnistyvät Kemin kaupungin luottamustoimikokoukset. Aamun lehtiartikkeleihin sen verran, että Veitsiluodon saaren "uusi tuleminen" näyttää edistyvän myönteisesti. Jos ja kun uusi tekstiilikierrätystehdas aikanaan käynnistyy - suunnitelmien mukaan 2025 - se osaltaan helpottaa Kemin kaupunginkin taloutta. Ken elää, hän näkee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempaa, mutta kävimme hetki sitten viemässä Veeran Oulun Linnanmaalle, opiskelupaikkakunnalle. Mukava, uusi pieni vuokra-asuntoyksiö lähellä opiskelupaikkaa ja monia palveluja näytti olevan nurkan takana - hyvä niin. Poistuessamme viihtyisästä yksiöstä en antanut muuta neuvoa kuin sen, että opiskele ja elä ihmisiksi. Arvelen, että hän hoitaa homman asiallisesti niin kuin ymmärtääkseni tähänkin asti. Vanhemmat ja Mummo ovat varmaan ohjeistaneet häntä enemmälti. Kyllähän ne omat opiskelu- ja työhetkemme - aloitukset - Tampereella elokuussa vuonna 1968 kävivät mielessämme Kemiin takaisin ajellessamme. Ensimmäinen asuntomme Tampereella oli uusi soluasunto Peltolammilla, jonne oli rakennettu paljon opiskelija-asuntoja. Niin - kyllä kelpaa nykyisin Kemin ja Oulun väliä ajella. Kunhan Ranuan tien liittymä saadaan kuntoon niin hyvä on... Kotiin oli taas mukava tulla.

Mitä tänään tähän asti...

Tämä päivä on mennyt oleskellessa. Lähdemme loppuiltapäivästä - minä ja vaimoni - viemään yövieraamme Veeran Ouluun. Hänen opiskelukotiinsa, johon hän sanoi olevansa tyytyväinen. Kohtapuolin mekin näemme sen ihan livenä. Soitin hetki sitten kalakaverilleni eli oikeastaan yhdelle niistä: Urpo Selkälälle ensi viikon kalassa pistäytymisestä. Sovimme, että lähdemme heti alkuviikosta maanantaina loppuiltapäivästä hänelle uuteen paikkaan. Niin - minulla on nykyisin kolme kalakaveria: Selkälän Urpo, Kittilän Petri ja Perkiön Arto. Viimeksi mainitun eli Arton kanssa emme ole tälle kesälle vielä käyneet lähivesillä, mutta vielähän tässä ehtii, jos aikataulut sopivat. Arto on kiinnostunut virvelöinnistä...

Kevyttä aamupohdiskelua - kyllä...

Kevyttä aamupohdiskelua - kyllä... Hetki sitten aamukahvittelun yhteydessä kävi mielessä: Milloin olen juossut viimeksi. Se saattoi olla kesällä vuonna 2012. Yllätin itseni juoksemalla pihalla terassin kautta sisälle päärakennukseen vastaamaan minulle tulleeseen puhelinsoittoon. Varmaan vieläkin osaisin juosta, mutta siihen ei ole ollut pakottavaa tarvetta. Kävelemälläkin on ihan hyvin ehtinyt - toistaiseksi. Olen toki minäkin aikanaan juossut - lenkkeilyt. Muun muassa kesällä vuonna 1976. Olin lopettanut tupakanpolton, tarkemmin sanoen vähäisen piiputtelun ollessamme Imatralta kesällä kotipaikassamme Kemissä - tässä Kainuunkadulla. Intouduin lenkkeilemään. Ostin - muistaakseni silloisesta City Sportista Niken valkoiset lenkkikengät. Ne olivat hyvät lenkkikengät, jotka tuntuivat kestävän ikuisuuden - hyvä niin.

Mitä tänään tähän asti...

Kaunis alkusyksyn aamu ja mitä ilmeisimmin koko päivä - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme orientoitua iltapäivän Kemin Meripuiston musiikkitapahtumaan, jossa Veera on yksi esiintyjistä. Veera tuli Mummolaan yökylään pitkästä aikaa eilen illalla - hyvä niin. Itselläni on tuo Pikkupuolen vesi- ja viemäriliittymä mielen päällä. Vähintä, mitä sen toteuttamiseksi tehdään on Kainuunkadun saneerauksen yhteydessä - syys-marraskuussa - tehtävä liittymisvaraus, josta olemme jo Kemin Energia ja Vesi Oy:n kanssa sopineet. Saan ensi viikolla lisäinformaatiota tuon noin 30 m matkan putkittamisesta. Pikkupuolen anturan ja sokkelin alta löytyy aikanaan reitti viemäriputkelle. Se lähtee nykyisen kompostoivan kuivakäymälän tilasta. Vesiputkelle on "apuputki" laitettu aikanaan rakentamisen yhteydessä. Sen anturan ja sokkelin alta tulevan pään kaivoin esiin toissapäivänä. Sisällä oleva pää löytynee aikanaan "kopistelemalla/kuulostelemalla"... Pikkupuolen sisällä olevista asennustöistä olen alustavasti ottanut yhteyttä erääseen mahdolliseen toteuttajatahoon. Asia on avoin. Valistunut lukija aistinee, että tätä kirjoittelemalla käyn etukäteen eräänlaista prosessin kuivaharjoittelua läpi. Asia on jotakuinkin itselleni hahmottunut. Mutta nyt odotellaan musiikki-iltapäivää. Toivottavasti Meripuistoon kerääntyy väkeä runsaasti klo 15 alkaen, ainakaan ilma ei ole esteenä...

Tuttu toteamus: Se on taas perjantai - kyllä...

Tuttu toteamus: Se on taas perjantai - kyllä... Aamun lehteä hakiessani aistin tuulisen, kauniin alkusyksyn päivän olevan tulossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään ja havahdun kohtapuolinen olevani työhaalari päällä pihalla. Tuskin ainakaan vielä aloitan kaivamaan Pikkupuolelta vesi- ja viemäriputkikaivantoa kadunvarteen, mutta asiaa alustavasti selvittelen. Kukaties järkevin vaihtoehto - jos yleensä asian aikanaan toteutamme - on pienkoneella suoritettava työ. Tänään kukaties olemme kaikessa rauhassa ja nautimme alkusyksyisestä päivästä. Katsotaan, miten päivä etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Sataa tihuuttaa - kyllä. Taitaa ainakin aamupäivä mennä sisällä oleskeluksi. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään saaripuuannoksen odottamaan sytyttämistä. Haen saman tien puu- ja varastokatoksesta korillisen puita. Voi olla, että päivällä intoudun viemään Pikkupuolelle takka- ja leivinuunipuutäydennystä. Tänään on havillista aikaa alkaa orientoitumaan ensi viikon luottamustoimikokouksiin ja maailmanmenon seuraamiseen. Luin hetki sitten Lapin Kansa lehdestä Lapin hyvinvointialueen henkilövalinnoista. Osa valituista johtajista aloittaa työnsä jo 15.08.2022. Onpahan mielenkiintoista nähdä, miten käytännössä 01.01.2023 toiminta käynnistyy. Se on aivan varmaa, että käynnistymisvaikeuksia tulee olemaan. Toivottavasti ne eivät kohtuuttomasti näy asiakkaille tarjottavissa palveluissa...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikolta hakiessani aistin pilvisen aamun olemuksen - vähän sadetihkuakin. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme päivällä orientoitua 4. Koronaviruspiikin ottoon Kemin terveyskeskuksessa. Saapa nähdä joutuuko vielä myöhemmin 5. piikinkin ottamaan, mene ja tiedä. Oikeastaan tälle päivälle ei ole muuta tärkeää tehtävää. Odotellaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aisitn kauniin loppukesän/alkusyksyn päivän olevan tulollaan - hyvä niin. Sääennuste näyttää pitävän kutinsa. Perinteisten aamutoimien jälkeen olemme kohtapuolin tekemässä lähtöä Selkäsaareen. Tavoitteena ruokapuoleen liittyvänä ahventen savustus. Vasta toinen kerta tälle kesälle. Miten se näin on taas kesä vilahtanut... Niin - onhan niitä kesäilmoja ja savustusmahdollisuuksiakin vielä toki luvassa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempaa, mutta otin pienen lainauksen Helsingin Sanomista. Murheellisia lukuja, ei kahta sanaa. Lienee pääasiassa etnistä puhdistusta... Pentagon: Jopa 70 000 – 80 000 venäläistä sotilasta on joko kuollut tai haavoittunut hyökkäyksen aikana Venäjän menetykset Ukrainassa ovat 70 000:n ja 80 000:n välillä, arvioi Yhdysvaltojen Pentagonin viranomainen Colin Kahl. Asiasta kertoo uutistoimisto Reuters. Tähän lukuun kuuluvat sekä kuolleet että haavoittuneet venäläiset sotilaat. Janne Jussila, toimittaja

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kirjoitin eilen muun muassa: Maanantaina vesi-, hulevesi- ja viemäriasioita - alustavaa pohdiskelua syksylle. Kyllä - Maansiirto J.&J. Kinnusen asiantuntijaparivaljakko käväisi tontilla. Keskustelimme Pikkupuolen vesi- ja viemäriasioista, eri vaihtoehdoista ja hinta-arvioista. Asia jäi meidän jatkopohdintaan. Joka tapauksessa Kainuunkadun saneerausprosessissa otamme Pikkupuolelle toisen liittymän, varauksen, josta ilmoitin jo hetki sitten Kemin Energia ja Vesi Oy:n asiantuntijalle Mikko Heininevalle. Nyt lähden pihalle hyötyliikuntaan eli ruohonleikkurin perässä kävelemään. Tästä tämänkin päivä sitten käynnistyy...

Yleltä kopioitua aamuluettavaa - kyllä...

Yleltä kopioitua aamuluettavaa - kyllä... MIELIPIDE Rauhanaate Matti Mörttisen kolumni: Hei, olisiko hetki aikaa puhua rauhasta Rauhan puolesta puhujat ovat turhaan jääneet paitsioon Natoon pyrkivän Suomen julkisessa keskustelussa, kirjoittaa Mörttinen. Kolumni Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä. > Kaikki kolumnit löydät täältä > Kuuntele kolumneja Yle Areenassa Muistatteko Urho Kekkosen? Presidenttinä Kekkonen johti pitkään puolueetonta Suomea, jota ei enää ole. Silti hänestä jäi jälkeen monta historiallista sitaattia. Yhdessä niistä hän muistutti(siirryt toiseen palveluun), että Suomen puolueettomuuteenkin sisältyy poikkeus: ”Suomi ei ole puolueeton sodan ja rauhan kysymyksissä: se on rauhan puolesta sotaa vastaan.” Nyt kun Suomi on siirtynyt avoimeen puolueellisuuspolitiikkaan, herää kysymys, onko Kekkosen määrittelemä rauhanpuolueellisuus voimassa. Tai mitä ylipäätään on jäljellä vanhasta? Lensikö rauhantahdon lapsi puolueettomuuden pesuveden mukana? Pyrkiikö Suomi vielä esimerkiksi olemaan rauhanturvaamisen suurvalta? Nyt kun Suomi haluaa Natoon, on aika käydä läpi ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme kaikki peruslinjat. Rauhasta ja rauhanrakentamisesta on ollut vaikea puhua Euroopan sotavuonna 2022. Ajan henkeä kuvaa teesi, jonka takana saattaa olla Vegetius-nimiseksi arveltu roomalainen sotateoreetikko: Si vis pacem, para bellum – jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Ihan kaikki eivät allekirjoita noin 1 700 vuoden ikäistä ajatusta. Emeritusprofessori Jyrki Käkönen vastasi siihen äskettäin mukailemalla paljon tuoreempaa ajattelua, jonka takana on noin 300 vuotta sitten syntynyt filosofi Immanuel Kant: ”Rauhaa ja sen tuottamaa turvallisuutta ei voi saavuttaa muuten kuin rakentamalla rauhaa arkipäivän poliittisilla valinnoilla ja ratkaisuilla. Seuraavaan sotaan valmistautumalla näin ei ole koskaan ihmiskunnan historiassa käynyt, eikä käy”, Käkönen totesi äskettäin ilmestyneessä Vasen kaista -verkkojulkaisun haastattelussa(siirryt toiseen palveluun). Hiukan aiemmin hän kävi Kosmopolis-lehdessä kriittisesti läpi Suomen hallituksen huhtikuista ajankohtaisselontekoa(siirryt toiseen palveluun) turvallisuusympäristön muutoksesta. Selonteosta käydyn jatkokeskustelun pohjalta päädyttiin tunnetusti hakemaan jäsenyyttä Pohjois-Atlantin puolustusliitossa Natossa. Käkönen teki akateemisen uransa rauhan- ja konfliktintutkijana. Rauhantutkimus on tieteenala, joka tuli suosituksi etenkin Pohjoismaissa kylmän sodan vuosina. Tampereellekin perustettiin eduskunnan päätöksellä alan instituutti vuonna 1969. Se oli myös rauhanliikkeen vahvaa aikaa. Etenkin Yhdysvaltojen sotiminen kaukaisessa Vietnamissa, Neuvostoliiton panssarien vyöryminen Prahaan ja ylipäätään taju koko ajan lisääntyvien ydinaseiden voimasta kokosivat pääosin nuorisoa puolustamaan rauhaa maanpuolustamisen sijasta. Nähtiin, ettei ydintuhossa jää jäljelle maata puolustettavaksi. Rauhanaktiiveja on ivattu populistisesti piirtäjä Kari Suomalaisesta alkaen. Jopa runoilija Juice Leskinen kirjoitti heistä piikikkään laulutekstin vuonna 1981. Kertosäe julisti, miten ”me jokaiseen tykkiin ja jokaiseen luotiin rauhankyyhky maalataan, ja hyvin omantunnoin päästään rauhanvastustajat ampumaan”. Sama Leskinen tosin sittemmin julisti tonttinsa Tampereen Käpylässä ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi. Tampereen kaupunki jopa antoi julistukselle virallisen siunauksen(siirryt toiseen palveluun) postuumisti vuonna 2020. Nykyään rauhan puolesta taistelijat eivät paljon näy julkisuudessa. Eivätkä rauhantutkijatkaan, etenkään Käkösen tapaan Nato-jäsenyyttä vastustavat tieteilijät. Koko rauhantutkimuksen käsitettäkin on muokattu, ehkä sen saaman maineen takia. Monet puhuvat mieluummin maailmanpolitiikasta. No, toisaalta Suomessa ei myöskään ole enää Sotakorkeakoulua. Sen nimi korvattiin Maanpuolustuskorkeakoululla vuonna 1993. MPKK:n tutkijat ovat olleet rauhantutkijoita enemmän äänessä mediassa Venäjän aloittaman hyökkäyssodan aikana. Tuolloin 1990-luvulla kylmän sodan jälkeisessä maailmassa Natokin valitsi yhdeksi oleelliseksi tehtäväkseen kriisinhallinnan(siirryt toiseen palveluun), johon kuuluu perinteinen rauhanturvaaminen. Suomi ei halunnut liittyä siihen Natoon vaan odotti aikaa pahempaa. Nyt kun Suomi haluaa Natoon, on aika käydä läpi ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme kaikki peruslinjat. Ovatko esimerkiksi YK: vahvistaminen ja monenkeskinen sääntöperustainen maailmanjärjestys edelleen maamme tärkeitä tavoitteita? Millainen on Nato-Suomen maailmanpolitiikka? Ja vielä: Kyynikot toistelevat, että sota on politiikan jatketta toisin keinoin. Voisimmeko yrittää päinvastoin jatkaa sotaa politiikan keinoin, kuten Kosmopolis-lehden väistyvä päätoimittaja Heino Nyyssönen kysyi viimeisessä pääkirjoituksessaan(siirryt toiseen palveluun). Tähän pohdintaan tarvitaan sodan ja politiikan tutkijoiden lisäksi rauhantutkijoita. Si vis pacem, para pacem. Rauhaan pyrkiminen vaatii myös rauhaan valmistautumista. Matti Mörttinen Kirjoittaja on sotiin kyllästynyt pirkanmaalainen tietokirjailija ja toimittaja. Kolumnista voi keskustella 9.8. klo 23.00 saakka.

Mitä tänään tähän saakka...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jä perinteisten aamutoimien jälkeen on havaittavissa kauniin alkusyksyn päivän tulo - hyvä niin. Käy jopa mielessä Selkäsaaressa pistäytyminen, mutta se jäänee toteutumatta, sillä olemme päättäneet lähteä sinne tiistaina savustamaan kaloja. Kukaties kahdella savustimella... Huomenna maanantaina Maansiirto J.&J. Kinnusen asiantuntijat tulevat aamulla käväisemään tontillamme niin pohdiskelemme Pikkupuolen vesi- ja viemäriliitäntää ja hulevesiasioita. Kainuunkatua aletaan saneeraamaan syyskuun puolessa välissä ja homma on meidän kohdalla marraskuun alkupuolella... Tänään ilmeisesti olemme vaan nautiskellen joutenolosta.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli outo tunne, että tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Ainoa "puolitärkeä" saattaisi olla punaisten viinimarjojen poiminta. Toisaalta eilisen kalastusreissun jäljiltä yhden jigiongen sotkujen selvittely. Tuulessa onnistuin sen saamaan aikamoiselle sykkyrälle. Olipa mukava aamulla herätä, kun eilisen saunomisen jälkeen pistin vielä takkapesään tulet. Massiivinen takka - kivikasa - hohkaa lämpöä. Voi olla, että ensi talvena nimenomaan päärakennuksen takkaa lämmitetään entistäkin enemmän... Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kirjoitin päivällä muun muassa seuraavaa: Loppuiltapäivästä tavoitteena on lähteä pienelle onkireissulle tavoitteena kunnollinen savustusahvensaalis. Paikkaan, jossa olemme taannoin yli kymmenen vuotta sitten käyneet edesmenneen kalakaverini kanssa. Myös vaimoni kanssa - soutuveneellä. Silloin ahvenia tuli ihan mukavasti. Katsotaan nyt sitten miten käy... Kyllä - Kittilän Petrin kanssa kävimme Syväletto-saariryppään Ajoksen puoleisessa päässä. Menomatka Hahtisaaresta vajaa neljä iltapäivällä oli aikamoista röykytystä ja sateista. Onneksi oli sadeasu päällä. Päästyämme saarien suojaan ja ankkuroiduttuamme alkoi armoton kalastus: Tavoitteena saada riittävä määrä ahvenia. Kyllä niitä tuli - kiitos osittain Petrin ihan alkuvaiheessa onkima pieni särki, jonka viipaloin syötiksi. Toki sitä ennen Master onkimadot toimivat erinomaisesti. Tuuli hiukan tyyntyi, mutta ilma oli kylmä. On pakko myöntää, että kalastuksen loppuvaiheessa alkoi - kesällä - paleltaa. Harrastimme pois lähtiessämme ekokalastusta eli annoimme tuulen viedä venettä kohti Laitakaria. Toiseen jigionkeeni iski iso kala, todennäköisesti ahven, mutta se pääsi irti niin kuin usein isot kalat. Tilanteen nähdessään Petri totesi:"Oli sillä ainakin iso suu." Hahtisaareen saavuttuamme soitin vaimolleni, että pistää saunan lämpiämään. Mukava kalastusreissu, vaikka välillä sen järkevyyttä mietiskeleekin. Emme puhuneet kunta- eikä maailmapolitiikka sanallakaan. Me vain kalastimme. Voimauttavaa, ei kahta sanaa.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Viikko vilahti taas silmissä. Aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin loppukesäisen/alkusyksyisen normipäivän olevan tulollaan. Todennäköisesti perinteisten aamutoimien jälkeen pientä pihapuuhastelua tontinkulman matopellolla ja mahdollisesti punaisten viinimarjojen poimintaa. Loppuiltapäivästä tavoitteena on lähteä pienelle onkireissulle tavoitteena kunnollinen savustusahvensaalis. Paikkaan, jossa olemme taannoin yli kymmenen vuotta sitten käyneet edesmenneen kalakaverini kanssa. Myös vaimoni kanssa - soutuveneellä. Silloin ahvenia tuli ihan mukavasti. Katsotaan nyt sitten miten käy...

WWF:n Luontoliven sääksikamerassa pesintää seurataan Saimaalla - kyllä...

Olemme seuranneet keväästä lähtien alla mainittua tapahtumaa. Sääksi eli kalasääski on uljas petolintu, joka elää Suomessa koko maassa. WWF:n Luontoliven sääksikamerassa pesintää seurataan Saimaalla. Ainakin kaksi kolmesta poikasesta on oppinut lentämään, mutta ne viettävät yhä paljon aikaa pesällä. Yksi poikasista ei ole vielä käynyt lennossa pesän ulkopuolella, mutta on kyllä harjoitellut ahkerasti tehden ponnahduksia jo pesästä ylöspäin. Poikaset alkavat olla jo vanhempiensa kokoisia. Vanhemmat tuovat järvestä kalaa, pääasiassa kuhaa. Myös lahnoja, ahvenia ja särkiä. Aivan näihin päiviin vanhemmat ovat syöttäneet poikasia, mutta viime aikoina ne ovat alkaneet repiä nokallaan kalat pieniksi suupaloiksi. Välillä käydään pientä kisaa kaloista, ei kuitenkaan taistelua... Eiköhän tämä kolmaskin sääksi, eräänlainen "peräkammarin poika tai tyttö" lähde kohta liihottelemaan pesän ulkopuolelle. Upea lintu, ei kahta sanaa.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen - aamun lehteä selaillessani ja tietokoneen avattuani - totean, että Suomen ja Ruotsin Nato-anomus etenee kuin juna. Vahva tulos Yhdysvalloissa: Sadasta senaattorista jäsenyyden kannalla 95 - se on kova luku. Ainoa ongelma jatkossa taitaa olla Turkin diktaattori, Venäjän Putinin sylikoira, diiliänkyrä Erdogan. Arvaamaton tyyppi, jonka poliittinen tulevaisuus taitaa olla seitinohuen langan varassa... Odottelen Maansiirto Kinnusen asiantuntijoita käväisemään aamupäivällä tontillamme. Katselemme alustavasti noita vesi-, viemäri- ja hulevesikaivauksia. Niin - kun asiantuntijoita ei alkanut kuulua, soitin varmistaakseni asian hetki sitten. Sovimme, että he tulevat maanantaina klo 09.00 jälkeen, katsotaan nyt sitten... Vaimoni huikkasi keittiöstä hetki sitten ensi viikon 4. Koronarokotusten ajan - hyvä niin. Tänään saattaisi olla ilmojen puolesta "onki-ilma". Katsotaan, miten päivä etenee...

Leviääkö sota Ukrainasta Balkanille - pohdiskelee Paavo Väyrynen...

Leviääkö sota Ukrainasta Balkanille - pohdiskelee Paavo Väyrynen... Luin hetki sitten Paavon viimeisimmän blogitekstin. Sama kaiku on askelten. Edelleen totean, että hän erittäin taitavasti yhdistelee asioita - omien näkemyksiensä tueksi, ei kahta sanaa. Viimeisimmässä blogissaan hän kirjoittaa muun muassa loppupuolella seuraavaa: Sotapropagandan vuoksi Suomen julkisuutta hallitsevat hyvin samankaltaiset poliittiset arviot sekä Ukrainan sodasta että Suomen Nato-jäsenyydestä. Siksi on erityisen virkistävää saada käsiinsä muissa länsimaissa julkaistuja kirjoituksia ja videoita. Tässä yksi: https://rumble.com/v1e06fp-scott-ritter-extra-ep.-4-ask-the…. Suosittelen katsomaan erityisesti videon loppupuolen. Siinä esillä on myös Suomen Nato-jäsenyys. Kyllä - vilkaisin aineiston läpi, mutta vilkaisin myös tämän amerikkalaisen toisinajattelijan/ilmeisesti toisinaan ajattelijan Scott Ritterìn taustoja. En tällä syönnillä erityisen suurta painoarvoa pistä hänen tarinoilleen. Globaalimaailmassa saa vääntää jos jonkinlaista tarinaa...

Facebook-kavereita - pientä muistelua - kyllä...

Facebook-kavereita - pientä muistelua - kyllä... Aamun lehdet - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - haettuani kadunvarren postilaatikosta ja niitä aamukahvittelun yhteydessä selattuani totesin, että taas on kaksi entistä Facebook-kaveria siirtynyt ajasta iäisyyteen. Samalla kuolinilmoitusaukeamalla olivat Esa Pekkala ja Pertti Telkki. Näistä Esan tulin tuntemaan työni kautta. Kävimme usein oppilaiden kanssa tutustumassa kierrätyksen saloihin. Olimme aina erittäin tyytyväisiä saamaamme tietoiskuun. Viimeisin ryhmätapaaminen oli, kun Länsi-Pohjan Insinöörit ry tutustui Esan Vilmilän yksikköön - erinomaisen asiallinen, valaiseva ja mukava käynti... Pertti oli eräänlainen hyvänpäivän tuttu. Ensimmäistä kertaa muistaakseni tapasin hänet City-Kulman - Keijo ja Leena Salosen kahviossa. Ensivaikutelma oli mielenkiintoinen: Vai että tällainen kirkkoherra Kemissä. Oikeastaan viimeinen face-to-face-tapaaminen oli Kemin kirkkoherranvirastossa kauan sitten. Kävimme - minä ja kivialan ammattilainen Kai Urpunen - esittelemässä erästä ideaani, jonka työnimi oli BRIGHT BOX. Kimmokkeen idealleni sain vaimoni kanssa tekemällämme ensimmäisellä Inter Rail-matkalla Irlannin Galway`ssa vuonna 2000. Idea liittyi tosiasiaan miten vähän nykyiset hautakivet kertovat haudatuista henkilöistä. Elämme nykyään informaatiotulvassa, joskus jopa informaatioähkyssä. Hautausmaalla on sen sijaan eräänlainen informaatiovaje. Idea on tälläkin hetkellä ajankohtainen. Nyt jos koskaan, kun tietotekniikka on mennyt harppauksin eteenpäin ja menee edelleen. Arvelen, että Esa ja Pertti eivät pane pahaksi tällaista kevytmuistelua. Rauha heidän sieluilleen...

Kaiken maailman juttuja - vai niin...

Kaiken maailman juttuja - vai niin... Minulta aina silloin tällöin kysytään:"Onko sinun pakko kirjoittaa kaiken maailman juttuja?" "Miten niin kaiken maailman juttuja?" kysyn puolestani ja yritän selittää, että kommentointini ja kirjoitusteni aihepiiri on ollut viime vuosina varsin rajallinen. Viimeisen vuoden aikana se on ollut jotakuinkin seuraava: Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan/Ukrainan puolustustaistelu, Suomen ja Ruotsin liittyminen Nato-hakemukset/liittyminen Natoon, Kemin selviytymistaistelu talouskurjimuksesta, Metsä Fibren biotuotetehdas, Veitsiluodon saaren uusi nousu, Selkäsaariasiat, kotipihatouhut ja onkijutut. Mielestäni nuo eivät ole "kaiken maailman asioita". Toki spontaanisti saatan intoutua kirjoittamaan/lainaamaan tekstejä eri tietolähteistä em. aihepiirien ulkopuoleltakin. Yksi asia olisi pitää kestoaiheena: Kirottu, kirottu, kirottu Koronavirus-ongelma. Ongelma ei ole ohi. Luin hetki sitten, että ensi viikonvaihteen Kemin Satama Open tapahtuma on loppuunmyyty. Väkeä on liikkeellä kylki kyljessä. Toivottavasti Koronaviruksen muunnokset eivät pääse valloilleen...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä hakiessani oli aistittavissa pilvisen loppukesän/alkusyksyn päivän tulo. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin varmuuden vuoksi päärakennuksen takkapesään "saaripuita". Vaimoni kävi Pikkupuolelle pistämässä takkaan tulet - hyvä niin. Oikeastaan tänään ei ole mitään havillista tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin iltapäivällä tutulla vesialueella ongella. Tutut olivat kalastuskuviotkin eli tuttua ekokalastusta. Tuttu lokkikin tuli touhujani seuraamaan - hetkeksi aikaa. Lokin häipyessä omille teilleen minun olisi pitänyt ymmärtää, että nyt ei kala liiku. Yksinkertaisesti taas aivan liian kaunis ilma kalastukseen. Niin se oli. Toki pieniä ahvenia tuli, joista pienimmän operoin suikaleiksi. Eivät olleet isot ahvenet liikkeellä. Erilaisia vesikulkupelejä oli sen sijaan liikkeellä aika paljon... Tuo ongella istuminen on siitä hyvä, että ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin mahdollista kalasaalista. Jos kalaa ei ala tulla, niin kyllähän se mietityttää, onko tässä järjen häivää. Onneksi viimeksi mainittu menee yleensä aika nopeasti ohi... Tein päivän hyvä työn: Päästin isosta ämpäristä kaikki pikkuahvenet takaisin mereen. Sain ne ylös tänään siististi, ehjinä. Yksi hyvä puoli tämänkertaisessa kalastusreissussa oli, ei tarvinnut kotona kaloja käsitellä.

Se on jo elokuu - kyllä...

Se on jo elokuu - kyllä... Suomi on heinäkuun "kiinni", elokuussa ihmiset palailevat lomiltaan/siirtyvät etänä työn ääreen, koulut alkavat, kuntapäätännässä kokoukset käynnistyvät, jne. ... Meillä täällä Kemin Haukkarin Kainuunkadulla oli aikainen herätys. Nuorilla kesävieraillamme oli aamupala, jonka jälkeen Timo vei heidät Kemin rautatieasemalle, matka kotiin etelään alkoi. Oulussa kuulemma junanvaihto. Aamulehteä hakiessani aistin kauniin, lämpimän loppukesän/alkusyksyn päivän olevan tulollaan. Sääennustetta katsellessani mietiskelen iltapäivän kalastuspistäytymistä Selkäsaaren pohjoispäädyn vesillä. Katsotaan nyt sitten, miten asia kehittyy...