Sauvosaaren takakentällä hetki sitten - kyllä...

Sauvosaaren takakentällä hetki sitten - kyllä... Kävimme - minä ja pojanpoikamme Lauri - loppuiltapäivästä katsomassa PS Kemin jalkapallo-ottelun. PS Kemi-Roi United. Meidät toivotettiin tervetulleiksi otteluun niin lämpimästi, että en viitsinyt alkaa kyselemään lipun opiskelija- ja/tai eläkeläisalennusta. Hyvää tarkoitukseen kympit menivät. Kotijoukkue voitti ottelun 3-0 (1-0) ja "ammattijalkapalloilijoiden" otteet olivat ihan nautittavia. Pallo siirtyi pelaajalta toiselle kevyin, näppärin siirroin, mutta henkilökohtaisia ratkaisuja olisi toivonut laukaisuetäisyydellä enemmänkin. Numerot tulostaululla olisivat olleet kukaties kaksinkertaiset. Olimme sekä uudessa että vanhassa katsomossa. Näin useita tuttuja, joita en ole nähnyt oikeastaan vuosikausiin. Olen aika kirjoittanut, että Suomi, Kemikin on kiinni heinäkuun. Jalkapallo-ottelun katsomossa ei äkkiseltään luulisi joutuvansa/pääsevänsä kuuntelemaan Kemin kaupungin teknisen puolen ja/tai sosiaali- ja terveyspuolen ratkaisuista ja taloudellisista ongelmista. Niin - ei luulisi mutta... Ihan mukava jalkapallosessio. VIP-tilan ohi kävellessäni kävi mielessä kenellä on mahdollisuus, oikeus istuskella aidatussa tilassa. Takaisin Haukkarin Kainuunkadulle kesäautollamme ajellessamme kerroin Laurille lyhyen kaavan mukaan syyt Kemin ahdistavan ankeaan taloudelliseen tilanteeseen. Vuosikymmeniä jatkuneeseen talousholtittomuuteen. Totesin, että onneksi nyt olemme taloussuuntaa muuttamassa. Tästä kyllä selvitään, kun muuta mahdollisuutta ei ole...