RØROS. Norjan tunturimaisemat ovat tulleet viime vuosina tutuiksi suomalaisille sotilaille. Suomen osallistuminen Nato-maiden sotaharjoituksiin on muuttunut täysin mahdottomasta suhteellisen arkipäiväiseksi tiiviiksi yhteistyöksi niin vähäeleisesti, että muutos on ehditty uutisoida yllättävänä asiana jo useaan otteeseen. Eduskunnassakin osa kansanedustajista yllättyy yhteistyön tiiviydestä yhä uudelleen.
Tällä viikolla Suomen puolustusyhteistyön verkosto kasvaa ja tiivistyy entisestään. Trident Juncture -harjoituksessa Suomi on mukana useammissa tehtävissä kuin aiemmissa vastaavissa harjoituksissa. Toisaalta paljon on myös aiemman toistoa, ja maaoperaatioihin osallistuvien sotilaiden määrä on melko vakiintuneella tasolla.
Tiivistyvä yhteistyö ei silti vie Suomea vaivihkaa Nato-jäsenyyteen – Natoon ei edes voi liittyä salaa.
RUOTSIN entinen pää- ja ulkoministeri Carl Bildt tiivistää tuoreessa verkossa julkaistussa kolumnissaan arvionsa Suomen ja Ruotsin osallistumisesta Trident Juncture -harjoitukseen otsikkoon ”Skandinaavisen liittoutumattomuuden loppu”.
Bildt hätkähdyttää mielellään, mutta muidenkin arvioiden mukaan Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön verkostot muistuttavat jo hyvin paljon sotilaallista liittoutumista.
Muutos näkyy paremmin, kun katsoo hieman taaksepäin harjoituksiin, joita HS on seurannut viime vuosina.
SUOMALAISEN jääkärikomppanian eteneminen ruotsalaisen prikaatin osana Rørosin alueella Keski-Norjassa ei ole itsessään muutos eikä mikään.
Samanlainen komppania valtasi vuonoja ja siltoja osana norjalaista pataljoonaa pohjoisempana Tromssan alueella jo vuoden 2012 maaliskuussa. Silloin se oli uutta.
Silloin kyseessä oli Norjan joka toinen vuosi järjestämä harjoitus Cold Responce. Suomen osallistumista harjoitukseen perusteltiin silloin sillä, että niin Suomi kehitti kriisinhallintaosaamistaan. Myös Nato painotti vielä kriisinhallintaa, josta oli tullut sen ykköstehtävä kylmän sodan päätyttyä.
Paikan päällä oli kuitenkin selvää, että jo silloin sotaharjoituksessa harjoiteltiin sodankäyntiä. Sotaharjoituksissa harjoitetaan kaikkia valmiuksia ja voimavaroja, joita voidaan, kuittasi kokenut upseeri.
ASETELMA muuttui perusteellisesti vuoden 2014 keväällä. Suomen osallistumista Naton harjoituksiin ei ole sen jälkeen selitetty pelkällä kriisinhallinnalla.
Venäjä oli ottanut Krimin Ukrainalta itselleen ja ryhtyi johtamaan sotatoimia Itä-Ukrainassa. Nato vastasi ottamalla jäsenmaidensa keskinäisen puolustuskyvyn taas päätehtäväkseen, ja siitä tuli myös Naton harjoitusten päätehtävä. Kriisinhallinta jatkui muun muassa Afganistanissa mutta jäi taustalle.
Venäjän ja lännen suhteet tulehtuivat myös Itämeren alueella. Ruotsi ja Suomi ryhtyivät tosissaan tiivistämään puolustusyhteistyötään.
TULOS näkyi edellisessä Trident Juncture -harjoituksessa, joka järjestettiin Portugalissa ja läntisellä Välimerellä vuoden 2015 marraskuussa. Suomesta oli mukana kuusi F-18-hävittäjää ja erikoisjoukkoja.
Uuden perustelun mukaan Suomi kehitti harjoituksessa omaa puolustuskykyään, vaikka Nato-maat harjoittelivat toistensa puolustamista.
Uusi perustelu oli toimiva, koska se piti paikkansa ja oli väljä. Suomi on osallistunut kymmeniin kaikkien puolustushaarojen harjoituksiin lähellä ja kaukana ja myös Suomen alueella.
SELITYS oman puolustuksen kehittämisestä ei kuitenkaan kerro enää koko tarinaa. Suomalaiskomppanian eteneminen vuonojen rannoilla Rørosin alueella näyttää samalta kuin harjoittelu Norjassa kuusi ja puoli vuotta sitten, mutta tausta on muuttunut.
Nyt Suomi harjoittelee myös sotilaallisen avun vastaanottamista ja antamista, koska se on uusien lakien vuoksi mahdollista. Ruotsi toimii samoin.
Nato vuorostaan harjoittelee koko Pohjois-Euroopan puolustamista, ja Ruotsi ja Suomi ovat osa laajempaa kokonaisuutta.
Nato ei enää arvioi esimerkiksi Itämeren alueen turvallisuutta erillisenä asiana vaan osana kokonaisuutta, joka yltää arktisilta alueilta Mustallemerelle ja Itä-Euroopasta Atlantin yli Yhdysvaltojen rannikolle.
Venäjä arvioi omaa sotilaallista asemaansa vastaavanlaisen kokonaiskuvan kautta. Molemmille sotilaallinen kriisi Itämeren alueella tarkoittaisi sotilaallista kriisiä koko Euroopassa.
Ajattelutapa on löytänyt tiensä myös Pohjoismaiden puolustusministereiden yhteiseen kirjoitukseen, jossa he korostavat Trident Juncture -harjoituksen merkitystä Pohjoismaiden yhteisen pelotteen uskottavuudelle.
PERUSTELU sille, mitä Suomi tekee Trident Juncturen kaltaisessa Naton suurharjoituksessa, tarvitsee päivitystä. Laajennettu perustelu voisi olla se, että Suomi vahvistaa omaa puolustuskykyään sekä kykyään ottaa vastaan ja antaa sotilaallista apua ja vahvistaa yhdessä Ruotsin ja Nato-maiden kanssa Pohjois-Euroopan puolustuksen uskottavuutta.
Kun seuraa Ruotsin ja Suomen joukkojen osuutta Norjan harjoituksessa, on mahdotonta erottaa tehtävien perusteella kumppanuusmaiden sotilaita Naton jäsenmaiden sotilaista.
Ero poliittisella tasolla on edelleen Naton jäsenmaiden keskinäisessä puolustusvelvoitteessa, mutta Bildt taitaa olla oikeassa. Sotilaalliselta liittoutumattomuudelta tämä ei näytä.
Tällä viikolla Suomen puolustusyhteistyön verkosto kasvaa ja tiivistyy entisestään. Trident Juncture -harjoituksessa Suomi on mukana useammissa tehtävissä kuin aiemmissa vastaavissa harjoituksissa. Toisaalta paljon on myös aiemman toistoa, ja maaoperaatioihin osallistuvien sotilaiden määrä on melko vakiintuneella tasolla.
Tiivistyvä yhteistyö ei silti vie Suomea vaivihkaa Nato-jäsenyyteen – Natoon ei edes voi liittyä salaa.
RUOTSIN entinen pää- ja ulkoministeri Carl Bildt tiivistää tuoreessa verkossa julkaistussa kolumnissaan arvionsa Suomen ja Ruotsin osallistumisesta Trident Juncture -harjoitukseen otsikkoon ”Skandinaavisen liittoutumattomuuden loppu”.
Bildt hätkähdyttää mielellään, mutta muidenkin arvioiden mukaan Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön verkostot muistuttavat jo hyvin paljon sotilaallista liittoutumista.
Muutos näkyy paremmin, kun katsoo hieman taaksepäin harjoituksiin, joita HS on seurannut viime vuosina.
SUOMALAISEN jääkärikomppanian eteneminen ruotsalaisen prikaatin osana Rørosin alueella Keski-Norjassa ei ole itsessään muutos eikä mikään.
Samanlainen komppania valtasi vuonoja ja siltoja osana norjalaista pataljoonaa pohjoisempana Tromssan alueella jo vuoden 2012 maaliskuussa. Silloin se oli uutta.
Silloin kyseessä oli Norjan joka toinen vuosi järjestämä harjoitus Cold Responce. Suomen osallistumista harjoitukseen perusteltiin silloin sillä, että niin Suomi kehitti kriisinhallintaosaamistaan. Myös Nato painotti vielä kriisinhallintaa, josta oli tullut sen ykköstehtävä kylmän sodan päätyttyä.
Paikan päällä oli kuitenkin selvää, että jo silloin sotaharjoituksessa harjoiteltiin sodankäyntiä. Sotaharjoituksissa harjoitetaan kaikkia valmiuksia ja voimavaroja, joita voidaan, kuittasi kokenut upseeri.
ASETELMA muuttui perusteellisesti vuoden 2014 keväällä. Suomen osallistumista Naton harjoituksiin ei ole sen jälkeen selitetty pelkällä kriisinhallinnalla.
Venäjä oli ottanut Krimin Ukrainalta itselleen ja ryhtyi johtamaan sotatoimia Itä-Ukrainassa. Nato vastasi ottamalla jäsenmaidensa keskinäisen puolustuskyvyn taas päätehtäväkseen, ja siitä tuli myös Naton harjoitusten päätehtävä. Kriisinhallinta jatkui muun muassa Afganistanissa mutta jäi taustalle.
Venäjän ja lännen suhteet tulehtuivat myös Itämeren alueella. Ruotsi ja Suomi ryhtyivät tosissaan tiivistämään puolustusyhteistyötään.
TULOS näkyi edellisessä Trident Juncture -harjoituksessa, joka järjestettiin Portugalissa ja läntisellä Välimerellä vuoden 2015 marraskuussa. Suomesta oli mukana kuusi F-18-hävittäjää ja erikoisjoukkoja.
Uuden perustelun mukaan Suomi kehitti harjoituksessa omaa puolustuskykyään, vaikka Nato-maat harjoittelivat toistensa puolustamista.
Uusi perustelu oli toimiva, koska se piti paikkansa ja oli väljä. Suomi on osallistunut kymmeniin kaikkien puolustushaarojen harjoituksiin lähellä ja kaukana ja myös Suomen alueella.
SELITYS oman puolustuksen kehittämisestä ei kuitenkaan kerro enää koko tarinaa. Suomalaiskomppanian eteneminen vuonojen rannoilla Rørosin alueella näyttää samalta kuin harjoittelu Norjassa kuusi ja puoli vuotta sitten, mutta tausta on muuttunut.
Nyt Suomi harjoittelee myös sotilaallisen avun vastaanottamista ja antamista, koska se on uusien lakien vuoksi mahdollista. Ruotsi toimii samoin.
Nato vuorostaan harjoittelee koko Pohjois-Euroopan puolustamista, ja Ruotsi ja Suomi ovat osa laajempaa kokonaisuutta.
Nato ei enää arvioi esimerkiksi Itämeren alueen turvallisuutta erillisenä asiana vaan osana kokonaisuutta, joka yltää arktisilta alueilta Mustallemerelle ja Itä-Euroopasta Atlantin yli Yhdysvaltojen rannikolle.
Venäjä arvioi omaa sotilaallista asemaansa vastaavanlaisen kokonaiskuvan kautta. Molemmille sotilaallinen kriisi Itämeren alueella tarkoittaisi sotilaallista kriisiä koko Euroopassa.
Ajattelutapa on löytänyt tiensä myös Pohjoismaiden puolustusministereiden yhteiseen kirjoitukseen, jossa he korostavat Trident Juncture -harjoituksen merkitystä Pohjoismaiden yhteisen pelotteen uskottavuudelle.
PERUSTELU sille, mitä Suomi tekee Trident Juncturen kaltaisessa Naton suurharjoituksessa, tarvitsee päivitystä. Laajennettu perustelu voisi olla se, että Suomi vahvistaa omaa puolustuskykyään sekä kykyään ottaa vastaan ja antaa sotilaallista apua ja vahvistaa yhdessä Ruotsin ja Nato-maiden kanssa Pohjois-Euroopan puolustuksen uskottavuutta.
Kun seuraa Ruotsin ja Suomen joukkojen osuutta Norjan harjoituksessa, on mahdotonta erottaa tehtävien perusteella kumppanuusmaiden sotilaita Naton jäsenmaiden sotilaista.
Ero poliittisella tasolla on edelleen Naton jäsenmaiden keskinäisessä puolustusvelvoitteessa, mutta Bildt taitaa olla oikeassa. Sotilaalliselta liittoutumattomuudelta tämä ei näytä.
- NatoSeuraa
- sotaharjoitusSeuraa
- Trident junctureSeuraa
- liittoutumatomuusSeuraa
- Kari HuhtaSeuraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti