Kemin Selkäsaaressa tänään...

Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa tiistaina 25.09.2018. Olimme päättäneet käväistä tänään saaressa ihan muuten vaan. Toki oli ajatuksenan käydä käveleskelemässä pirunpellolla = kivirakalla tietystä syystä...

Hain kaksi viiden litran kanisteria bensiiniä - varmuuden vuoksi Hahtisaaren Nesteeltä.
Ajelimme Hahtisaaresta kevyeen myötätuuleen, joten en malttanut olla polttamatta karstoja koneesta. Hyvin vene lähti liukuun, ajelimme muutaman sadan metrin matkan lähes täysillä, mukavaa menoa...
Vesi oli ylhäällä, joten rantautuminen oli tosi helppoa. Rantahietikossa oli uusia jälkiä, näyttivät konejäljiltä, jotka johtivat edessä olevaan mäkeen.

Mökille päästyämme vaimoni sytytti tulet mökkituvan hellaan. Varustauduimme lähtemään pienenlle metsäretkelle.
Laskeuduimme mökiltä mäkeä alas itäänpäin ja kohtapuolin ylös kivirakalle entisen hyppyrimäen betonipaaluviidakkoon.

Oli hiljaista, mutta kuinka ollakaan hiljaisuuden rikkoi yhtäkkiä korpin rääkyminen, se kävi meitä tervehtimässä.

Vaimoni sanoi käväisemänsä sieniä vielä katsomassa, ei keräämässä ja muutaman katajanoksan katkomassa.
Minä käännyin takaisin mökin suuntaan kivirakalla ja siinä se tuli kohtapuolin vastaan.
Mikä?
Kivipaasi, kyltti ja teksti. Tällä paikalla vuonna 1918 teloitettujen punaisten kunniaksi.

Olimme aiemmin kesällä saaneet em. asiasta hiukan ennakkotietoa. Myöhemmin asiasta on ollut myös puhetta muutamien henkilöiden kanssa lähinnä saareen rantautumisen vuoksi. Mikäli olen oikein ymmärtänyt em. muistomerkkiin liittyvänä on sunnuntaina 07.10.2018 pienimuotoinen muisto- ja juhlatilaisuus.

Kävelin takaisin mökillemme, jonne em. muistomerkiltä on matkaa vajaa 150 metriä jotakuinkin pohjoiseen.

Vaimoni tuli metsälenkiltään toisesta suunnasta. Kerroin em. muistomerkistä. Lähdimme yhdessä sitä katsomaan. Otimme valokuvia ja pohdiskelimme, mistä muistomerkki on loppujen on tuotu, rinteessä näkyi vähäisiä koneen jälkiä.

Muistomerkin ääressä seisoskellessamme mietiskelimme 100 vuoden takaisia tapahtumia, joista olemme paljon lukeneen ja katselleet dokumentteja, elokuviakin...

Palasimme mökille, söimme pikkupurtavaa ja joimme murukahvit.

Pois lähteminen saaresta oli helppoa tällä kerralla.

Oli kerta kaikkiaan mukava mökkireissu, tätäkin on vanhana mukava muistella, vaikka tälläkin hetkellä pyörivät kiivaana 100 vuoden takaiset tapahtumat Kemissä. Ei enää koskaan sellaista järjettömyyttä...