Ajelimme aamulla Hahtisaaresta Selkäsaareen erinomaisessa syyssäässä: Aurinko paistoi, ei juuri tuulenvirettä ja vedenpinta oli ylhäällä.
Ensimmäistä kertaa tälle kesällä ajelin jotakuinkin rantaan saakka. Vaimoni haki vesikärryt mökiltä, joihin lastasimme kaksi 50 litran Kekkilän puutarhamusltasäkkiä ja kärräsimme ylös rinteeseen. Toiset kaksi hetkeä myöhemmin.
Vaimoni laittoi mökkituvan uuniin tulet ja minä tulistelupaikalle. Odotimme saareen iltapäivällä vieraita. No ihan tarkkaan ottaen he eivät nimenomaan meidän vieraitamme olleet mutta siltikin...
Heitä odotellessa kaivoin pari kiveä ylös, mitäpä muutakaan.
Tänään sunnuntaina 07.10.2018 oli Selkäsaaressa vuonna 1918 teloitettujen Punaisten muistomerkin paljastustilaisuus.
Kyllä, ainakin neljä-viisi veneellistä tilaisuuteen osallistujia saapui klo 13.30 jälkeen "meidän rantaamme". Totesin mäkeä ylös nouseville, osittain tutuille henkilöille, että tuskinpa koskaan tällä paikalla on näin päljon väkeä ollut liikkeellä.
Opastimme heidät suorinta reittiä tonttimme ohi pirunpellolle eli kivirakalle, jonne muistomerkki on pystytetty...
Itse tapahtuma oli mieliinpainuva, vaikuttava. Se alkoi paikalla olleen nuorenmiehen koskettavalla laululla: Punaorvon vala, hän säesti lauluaan kitaralla. Myöhemmin tilaisuuden loppupuolella hän lauloi toisenkin laulun, joka itselleni oli täysin tuntematon.
Kemin työväenyhdistyksen puheenjohtaja Veikko Kumpumäki kertoi juhlapuheessaan 100 vuoden takaisia tapahtumia Suomessa, Perämeren pohjukassa ja nimenomaan Kemissä.
Vaikuttavin asiakokonaisuus oli se, että juuri muistomerkin sijaintipaikassa on seitsemän punaista ammuttu ja ruumiit myöhemmin kaivettu haudoista ylös, siirretty Peurasaaren hautausmaalle.
Muistomerkin virallisesti tultua paljastetuksi, Sisko Korrensalo kertoi muistomerkin monivaiheista syntyhistoriaa.
Kirkon tervehdyksen tilaisuuteen toi tuomiorovasti Satu Saarinen.
Kaikissa puheissa ja käydyissä keskusteluissa oli vahva sanoma 100 vuoden takaisiin tapahtumiin liittyvänä: Ei koskaan enää sellaista...
Tilaisuuden päätteeksi mökkimme ohi kulkiessaan monet läsnäolleista ihastelivat paikkaa. Taisinpa joillekin mainostaa, että Kemin kaupunki on kaavoittanut tästä eteläänpäin erinomaisia, hyväpuustoisia ja edullisia mökkitontteja.
Kotiin saaresta tultuamme vaimoni totesi: "Olipa mukava päättää kesäkausi näin mukavissa merkeissä." Kyllä, olen samaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti