sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Terveisiä Kemin Selkäsaaresta taas kerran...

Olemme edellisen kerran käyneet Selkäsaaressa lauantaina 18.02.2017. Kävimme tänään hiukan pitemmän kaavan mukaan saaressa, minä suksilla ja vaimoni kävellen suksisauvat apuna.
Menimme tällä kerralla poikkeuksellisesti suoraan latu-uraa pitkin saaren pohjoisrantaan ja siitä oikealle moottorikelkkauraa pitkin mökille. Oli aurinkoinen aamusää, tosin aika navakka koillistuuli.
Pohdiskelimme aluksi menomatkalla katsellessamme Lumilinnan ja Laitakarin välisellä jääradalla autojen viilettävän: "Mitä järkeä on kierrellä autolla jäällä?" No toki löysimme järkeä. Onhan se eksoottista ajella jäällä sähköautolla tai jotain sinne päin...

Mökille päästyämme vaimoni laittoi tulet tuvan puulieteen ja minä lähdin pihahommiin = lumihommiin. Tupa lämpeni nopeasti, kun kamariin menevä väliovi pidettiin kiinni.

Itään suuntautuvalla terassilla lumia luodessani yhtäkkiä taivaalle pöllähti parvi korppeja - niitä oli ainakin kahdeksan - voimakkaasti raakkuen.
Olisiko syynä ollut kohta perässä näkyviin tullut haukka, joka kaarteli korkealla. Mikä haukka oli kyseessä, sitä en pystynyt tunnistamaan.

Saimme vieraita, sillä rannasta kapusi mäkeä ylös hiihtäjäpariskunta sauvakävellen. He olivat hiihtäneet itsensä hikeen, onneksi mökin tupa oli normaalilämmössä.
Kahviteltuaan ja vaatteita kuivateltuaan he jatkoivat matkaa = palasivat kotinurkille.

Odottelimme tovin vanhemman poikamme ja hänen nykyisen elämänkumppaninsa tuloa.
Olimme edellisellä mökkikäynnillä valmistelleet alustavasti moottorikelkan ja reen pois siirtoa rakennuksen päädystä olevasta katoksesta. 
He tulivat ahkiota perässään vetäen. Uusvanha, puhdistettu/tarkistettu kaasutin paikoilleen, öljyjen tarkistus ja uutta bensiiniä tankkiin ja moottori käyntiin. Yamaha Enticer II on taas käyttökunnossa.

Reki perään, tavarat rekeen, kypärät päähän ja ajo rinnettä alas rantaan. Otin rannalla pari kuvaa muistoksi. He ajoivat saman tien omalle mökilleen vajaan kilometrin päähän.

Lähdin vaimoni kanssa takaisin tuttua reittiä tosin niin, että oikaisimme ajetuille laduille.

Oli hieno, aurinkoinen ilma, jäällä liikettä: moottorikelkkoja, moottoripyöriä, polkupyöräilijä - olipa paksut renkaat, pilkkijöitä, kävelijöitä, hiihtäjiä ja autojakin edelleen siellä jääradalla. Niin ja taivaalla pörräsi lisäksi pieni, punainen lentokone.

Puolessa välissä paluumatkaa näimme Yamaha Enticer II + reen viilettävän jäällä Kiikelin suuntaan.
Sain hetki sitten pojaltamme kännykkään tekstiviestin: Hyvin pelasi kelkka! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti