Eilen vaimoni kanssa Selkäsaaresta saavuttuamme ja auton päärakennuksen autotallin oven eteen ajettuani, talomme eteen pysähtyi reppuselkäinen polkupyöräilijä.
Tuttu nuorimies, entinen oppilaani noin 15 vuoden takaa. Olen häntä jututtanut muutama vuosi sitten.
Kertoilimme kuulumisia. Hän sanoi olevansa jo kolmatta vuotta kartonkikoneen hoitajana. Taisinpa spontaanisti todeta: Mahtavaa!
Totta tosiaan hieno juttu, näin ne nuoretmiehet paikkaavat eläkkeille lähteneiden työpanoksia...
Juttelimme muun ohessa myös autoasioista. Kerroin hänelle osittain lumen peitossa olevasta Land Rover Freelanderista. Hän tuntui olevan hiukan asiasta kiinnostunut. Hänellä ilmeisesti on nelivetoautolle käyttöä. Kukaties keväällä pääsemme hieromaan kauppoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti