Varmaan monilla aamukahvit menivät niin sanotusti väärään kurkkuun luettuaan Jari Korkin rentoa irrottelua. Käytän itse em. tyyppisistä irrottelijoista nimitystä "pomminheittäjä". Täytyy sentään joku tolkku olla irrottelussakin...
Suora nettilainaus Yle uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Jari Korkki: Miten olisi Tarja Halonen?
Jutta Urpilaisen kieltäytyminen presidenttiehdokkuudesta hämmentää demareita. Jari Korkin blogissa esitetään vieläkin hämmentävämpi ratkaisu.
Jutta Urpilaisen torstaiaamuinen ilmoitus jättää presidentinvaalit perhesyistä väliin tuntui olevan monelle demarille eduskunnan käytävillä pettymys ja myös yllätys. Kieltämättä olin itsekin tulkinnut Urpilaisen SDP:n Lahden puoluekokouksessa antamat lausunnot niin, että ehdokkuus olisi – jos ei nyt vielä varmaa – niin ainakin todennäköistä.
Toisin kuitenkin kävi ja mahdollisista vaihtoehdoista esimerkiksi Eero Heinäluoma kiirehti heti visertämään, ettei aiemmin kerrottua kieltäytymistä ole tarvetta harkita uudelleen. Puheenjohtaja Antti Rinne viestitti – oman kieltäytymisensä lisäksi – ettei kiirettä ole ja kuntavaalit käydään ensin.
Mikä ei tietysti estänyt mediaa kysymästä ehdokkuudesta kaikilta vastaantulijoilta ja vähän niiltäkin, jotka eivät juuri nyt sattuneet vastaan tulemaan.
Ainakin Erkit Tuomioja ja Liikanen lasketaan kieltäytyneisiin.
Sen sijaan Matti Vanhanen (kesk.) ja Pekka Haavisto (vihr.) ovat tunnetusti mukana kilvassa. Kun Haavisto muutama viikko sitten ilmoittautui kisaan, moni kiirehti julistamaan, ettei kerran hävinneellä voi olla minkäänlaisia mahdollisuuksia toisella yrittämällä.
Kumma kyllä samaa ei sanottu Vanhasesta, vai joko pääsi unohtumaan tämän kolmas sija vuonna 2006?
Ja jostain syystä mainittu "sääntö" ei koskenut lainkaan Sauli Niinistöä (kok.) 2012, Urho Kekkosta (maal.) 1956 tai Risto Rytiä (ed.) 1940.
Kukin heistä kävi ensin vuorollaan häviämässä: Ryti 1925, Kekkonen 1950 ja Niinistö 2006.
Tuenilmaisut kielivät siitä, ettei istuvan presidentin viranhoidosta löydy varsinaisesti moitittavaa
Vaikka Antti Rinne lupasi SDP:lle oman ehdokkaan, alkoi demarileiristä heti torstaina kuulua toisenlaisiakin ääniä. Entinen puoluesihteeri Mikael Jungner liputti suoraan Sauli Niinistön puolesta ja samansuuntaisia puheita kuultiin myös SDP:n Satakunnan piiristä.
Sauli Niinistön lasketaan niin halutessaan olevan täysin ylivoimainen ja demarileirin tuenilmaisut kielivät siitä, ettei istuvan presidentin viranhoidosta varsinaisesti löydy moitittavaa.
Silti olisi kovin kummallista, jos niinkin suuri puolue kuin SDP ei saisi jalkeille omaa ehdokasta. Niinistön lisäksi demariäänestäjät tosin voivat löytää muitakin ehdokkaita.
Eduskunnan kuppilan irvileuat muotoilivat asian torstaina niin, että voivathan demarit nytkin äänestää Pekka Haavistoa heti ensimmäisellä kierroksella kuten viime kerrallakin. Jolloin Paavo Lipponen jäi nolosti viidenneksi.
Jos SDP:n presidenttipeli menee ihan solmuun, kannattaisiko Haloselta edes kysyä? Perustuslaki sen kyllä sallii
Sallittakoon kuitenkin piskuinen ajatusleikki.
Kun Venäjän presidentti Vladimir Putin jätti yhden kauden väliin ja palasi takaisin virkaansa, vitsaili Tarja Halonen sillä voisiko samaa järjestelyä soveltaa Suomessakin.
Jos nyt SDP:n presidenttipeli menee aivan solmuun, niin kannattaisiko edes kysyä?
Perustuslaki sen kyllä sallii.
Sitä paitsi 2006 vaalien toisen kierroksen vaaliväittelyt olivat sen verran nautittavia, että voisi ne katsoa toiseenkin kertaan.
Ja tähän hymiö.
kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti