Se on vuoden viimeinen päivä - torstai 31.12.2020 - kyllä...

Se on vuoden viimeinen päivä - torstai 31.12.2020 - kyllä... Heräsin tänään jostain syystä poikkeuksellisen aikaisin aamulla. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin takkaan tulet ja aloin tutustua päivän media-antiin. Vilkaisin muun muassa Helsingin Sanomista mielenkiintoisen kuvakoosteen vuodelta 2020. Kyllä tuo kirottu Koronavirus-ongelma hallitsi kuvakoostetta. Selailin läpi myös oman pöytäkalenterini. Yllättäen havahduin tosiasiaan, että läheskään kaikki tapahtumat, jotka olin lyhyesti merkannut muistiin eivät olleet kristallinkirkkaina omissa ajatuksissa. Kai ne olivat sitten loppujen lopuksi osittain epäolennaisia merkintöjä... Mitä kuluneesta vuodesta 2020 on jäänyt niin sanotusti käteen? Kokousmerkintöjä oli aikalailla. Samoin kesään liittyviä merkintöjä: Selkäsaaressa käyntejä: Kalastusjuttuja ja puunkaatoa/katkomista/pilkkomista. Vaikka kalastelin vähemmän kuin aikaisempina kesinä, niin sain ennätyskokoisia ahvenia ja ensimmäistä kertaa kuhan katiskalla. Kotona tontilla puunkaatoja ja tontinkulmalla perunanviljely onnistui hyvin, ryytimaa kukoisti ja rapasperit kasvoivat... Ulkopuolelta omien aktiviteettiemme on todettava Veeran Voice of Finland-menestys. Se oli hänelle erinomaista esiintymiskokemusta, josta on varmaan hyötyä jatkossakin... Ei kai tässä sitten auta muuta kuin alkaa odotella vuoden vaihtumista.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen puuhuoltoa ja kevyttä lumikolailua. Sen verran on kevyttä pakkaslunta satanut, että pääsee/joutuu pihalle lumikolan perässä kävelemään hyötyliikuntana. Voi olla, että vien Pikkupuolellekin ahkiollisen klapeja. Olemme tähän saakka selvinneet lämmityksissä tontiltamme kaadettujen puiden - iso hopeakuusi ja monihaarainen koivu - pätkittyjen ja pilkottujen klapien voimin. Arvelen, että puuta riittää helmi-maaliskuun vaihteeseen. Silloin viimeistään on pakko tilata puukuorma eli perinteiseen tapaan ylivuotisia koivuklapeja. Ilmeisesti otamme silloin hiukan lyhyempää tavaraa kuin aikaisemmin. Todennäköisesti 40 cm klapeja... Miksi? Siksi, että olemme opetelleet varsinkin päärakennuksen takkaa lämmittämään lyhyemmillä puilla ja pienemmillä puumäärillä kuin aikaisemmin. Se on näyttänyt toimivan ilman ylimääräisiä "savuntuprauksia". Niin - olemme saaneet Pikkupuolelle tutun lomavieraan - Veeran - vuoden viimeisiksi päiviksi.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Meillä oli eilen rajanaapureidemme kanssa Pikkujoulu. Kyllä - olimme päättäneet aikoinaan kesäisen tapahtuman yhteydessä, että vietämme Pikkujoulun kaikille soveltuvana aikana. Se aika oli tiistaina 28.12.2020 klo 16-20... Olimme sopineet työnjaosta: Ruoka- ja juomapuolesta sekä jaettavista x-y euroa maksavista lahjoista. Erinomainen ateria, jälkiruoat ja palanpainikkeet. Erityisen jännittävä hetki oli Pikkujoululahjojen jakohetki, arvonta... Mistä ihmeestä se Pikkujoulujoulupukki oli tiennyt akuutit lahjatarpeet. Jokaiselle tapahtumaan osallistuvalle osui kuin nakutettu oikea/tarpeellinen hyötylahja. Päätimme tehdä tästä perinteen...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Vaimoni sanoi menevänsä Pikkupuolelle laittamaan takkaan tulet. Veera oli ilmoittanut tulevansa lomavieraaksemme - hyvä niin. Virittelen käyttöön uusia - vuoden 2021 - kalentereita, perinteisiä tasku- ja pöytäkalentereita. Jokohan ensi vuonna otan myös älypuhelimen kalenterin käyttöön...

Vuoden 2020 viimeinen viikko alkoi - kyllä...

Vuoden 2020 viimeinen viikko alkoi - kyllä... Herätykset olivat päällä poikkeuksellisen aikaisin tänään. Miksi? Siksi, että etelän Pikkupuoli-vieraamme - Timo ja Sami - olivat aikaisin lähdössä ajelemaan takaisin Ruuhka-Suomeen. Jotakuinkin 06.30 he lähtivät. Toivottelimme hyvää matkaa ja varovaista ajoa. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden kohtapuolin pihalle lumitöihin. Todennäköisesti fiilistelen rauhallisesti lumilapiolla ja lumikolalla. Tuskin käynnistän vielä lumilinkoa...

Team teaching in the vocational education...

Tiimiopetus ammatillisessa koulutuksessa (Team teaching in the vocational education) - kyllä... Kansainvälinen opettajatyöryhmä oli kaksi ja puoli vuotta tutkinut tiimiopetusta ammatillisess koulutuksessa. Olin mukana em. ryhmässä. Oli loppuraportin julkaisemisen aika. Olin lupautunut esittelemään sen kuulijakunnalle. Suuressa luentosalissa oli osa tutkijoista ja suuri joukko opiskelijoita. Esittelin aineiston, loppuraportin perinteisen liitutaulun ja piirtoheittimen/piirtoheitinkalvojen avustuksella. Nykyajan tietotekniikkalaitteiden sovellutuksia ei ollut käytettävissä. Kaikki sujui alustavien suunnitelmien mukaisesti. Niin - tämä oli viimeöinen uneni, jonka herättyäni muistin erityisen selvästi. Kyllä tuossa unessa oli siteeksi asiaakin, totuuttakin. Tein tutkielman, oikeastaan opinnäytetyön Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopistoon (AHO) 1970-luvun loppupuolella. Aiheena oli opetusjärjestelyihin liittyvää, nimenä Yhteistyö ja opettajajärjestelyt ammattikouluissa (käytännössä TEAM- Teaching/Tiimiopetus ammattikouluissa/ammatillisissa oppilaitoksissa). Elettiin pienimuotoisen "järjestösodan" aikaa ammatillisella koulutussektorilla ja opetusjärjestelyihin liittyvä aihe oli kohtalaisen arka asia. Minutkin yritettiin hakata henkisesti mustelmille asiassa. Päädyin em. tutkielma-aiheeseen ystäväni, silloisen Ammattioppilaitosten Insinöörit AOI ry:n puheenjohtajan Seppo Helakorven toivomuksesta. Hän oli "vihkiytynyt" tiimiopetusaiheesta. Todettakoon, että Rovaniemeltä lähtöisin ollut Seppo autoinsinööritukinnon lisäksi suoritti sittemmin DI-tukinnon, maisteritukinnon ja vieläpä väitteli tohtoriksikin... Niin tuo "järjestösota" päättyi OAJ:n ja IL:n sopimukseen 1990-luvun puolessa välissä, sopimuksen pääallekijoittajina edellä mainittujen yhdistysten silloiset puheenjohtajat Erkki Kangasniemi ja Matti Viljanen. Tosin sopimukseen liittyvät jälkiseurantatoimenpiteet eivät toteutuneet käytännössä mielestäni sopimustekstin mukaisesti.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olihan mielenkiintoinen puhelinkeskustelu iltapäivällä - kyllä... Kemiläinen liikemies Ilpo Tasala soitti minulle luettuaan erään Facebook-tekstini. Totta - kirjoitin: Aloitin eilen lukea Seeva Vuolteen muistiinpanojen pohjalta tehtyä kirjaa TIEDUSTELIJAN PÄIVÄKIRJA. Todennäköisesti luen sen pikavauhtia läpi. Luettu on ja mielenkiintoiseksi todettu. Monia minullekin tuttuja henkilönimiä on kyseisessä kirjassa. Vaimoni Tuula - aikanaan Veitsiluodossa asuneena - on tuntenut henkilökohtaisesti monia kirjassa esiintyneitä henkilöitä mukaan lukien päähenkilön Seeva Vuolteen. Niin - Ilpo kertoi saaneensa joululahjaksi kyseisen kirjan ja kertoi isänsä olleen toisen maailmansodan aikana samalla alueella/rintamalla, samoissa tehtävissä kuin Seeva Vuolle. Toisin sanoen kaukopartiomiehenä. Ilpo kertoi, että isänsä ei näistä asioista koskaan kertonut. Juuri näin, eivät kertoneet juuri muutkaan monivuotisista, rankoista kokemuksistaan...

Se on Apostoli Johanneksen päivä - kyllä...

Se on Apostoli Johanneksen päivä - kyllä... Niin - eilen loppuiltapäivästä nuoretmiehet - Timo ja Sami - saapuivat vieraaksemme Pikkupuolelle pääkaupunkiseudulta viimeksimainitun autolla. Kävivät illansuussa saunassa. Vaihdoimme vähin kuulumisia. Tänään perinteisen aamutoimien jälkeen klapit päärakennuksen takkaan ja korillinen puita varasto- ja puukatoksesta. Aloitin eilen lukea Seeva Vuolteen muistiinpanojen pohjalta tehtyä kirjaa TIEDUSTELIJA PÄIVÄKIRJA. Todennäköisesti luen sen pikavauhtia läpi... Ulkona näyttää sataneen sen verran lunta, että voisi harrastaa kuntokävelyä lumikolan perässä. Voi olla, että jätän kuitenkin väliin. Ehtiipä tuota huomennakin.

Se on Tapaninpäivä nyt - kyllä...

Se on Tapaninpäivä nyt - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkaan. Voi olla, että käymme autoajelun kaupungilla. Illalla saamme tuttuja vieraita - Timo ja Sami - Pikkupuolelle pääkaupunkiseudulta. Olemme sopineet riittävistä varotoimista tuon kirotun, kirorotun, kirotun Koronavirus-ongelman suhteen... No niin - kävin yksin "Tapaninpäiväajelulla" keskustassa. Hahtisaaren Nesteellä tankkasin Land Roverin ja ajelin uteliaisuuttani sisäsataman kautta. Jäätä on, mutta perinteiseen tyyliin odotan itse, että ensimmäiset moottorikelkanjäljet näkyvät jäällä ennen ensimmäistä Selkäsaareen menoa. Kotiin tultuani täydennän Pikkupuolen klapivarastoa. Vaimoni pistää paikkoja kuntoon vieraiden varalta ja lähtee kohtapuolin kaupoille.

Se on Joulupäivä nyt - kyllä...

Se on Joulupäivä nyt - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen iltapäivällä todennäköisesti katsomme Suomen television monijouluisen klassikon: Ihmeellinen on elämä. Se "kolahtaa" vuodesta toiseen... Mikä ihmeen Ihmeellinen on elämä? Ihmeellinen on elämä Jokajouluinen klassikko kertoo amerikkalaisesta pikkukaupungista ja itsemurhan partaalle ajautuneesta miehestä, joka saa tilaisuuden nähdä elämänsä uudessa valossa. O: Frank Capra. N: James Stewart, Donna Reed. (It's a Wonderful Life, USA 1946) Mutta sitä ennen talonmieshommia: Puuhuoltoa, Pikkupuolen takan lämmitystä ja kompostoivan puuseen kuorikepussitäydennystä, jne. ... Näitä touhutessani katselin pätkiä Veikko Huovisen kirjaan Konsta Pylkkänen perustuvasta televisioelokuvasta - erinomainen sekin.

Se on Jouluaatto nyt - kyllä...

Se on Jouluaatto nyt - kyllä... Nousin poikkeuksellisen aikaisin ylös ja pistin päärakennuksen takkaan tulet. Vaimoni pisti pienen, jääkaapissa sulamassa muutaman päivän olleen, kinkun leipäkuorutuksella tavalliseen sähköuuniin. Tähän saakka olemme paistaneet kinkun yöllä ja nauttineet aamulla "taivaallisesta" tuoksusta. Pienen kinkun paisto onnistuu varsin hyvin aattoaamunakin. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ole muuta mahdollisuutta kuin todeta, että se on Jouluaatto nyt ja ollaan vaan...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen selailin hiukan netistä, mitä maailmalla on tapahtunut. Aika lailla tutun oloista menoa, kukaties eri puolilla maapalloa olevat häiriöpesäkkeet ovat hiukan rauhoittuneet Jouluksi , mene ja tiedä. Samat populistit näyttävät olevan esillä mediatarjonnassa: Englannin pääministeri Brexitmurheineen, Venäjän presidentti armahduslainsäädäntöprosesseineen/myrkytysvalheineen ja USA:n presidentti vaalisyytösvalheineen/armahdusprosesseineen, jne. ... Jälkimmäisin vielä hetken aikaa - onneksi. Suomen Meri-Lapin, Kemin, Haukkarin Kainuunkadulle Joulu lähestyy totutulla tavalla erittäin rauhallisesti. Vaimoni lähtee käväisemään kaupoilla, minä yritän jatkaa orientoitumista työpöytäni ääressä hiukan entisestään uudentyyppiseen somemaailmaan. Joulupukki on jo lähtenyt liikkeelle Korvatunturilta. Saattaa olla, että Joulupukinkin työrupeama huomenna on näinä kirotun Koronavirus-ongelman aikana poikkeuksellinen. Ei taida aivan joka paikkaan olla asiaa ja hyvä niin. Homma hoitunee nykyajan tyylliin osittain - etänä... Kaikesta edellisestäkin huolimatta Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2021 - eletään ihmisiksi...

Postia pappi Jaakobille...

Postia pappi Jaakobille on Klaus Härön ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 2009. Pääosissa ovat Kaarina Hazard ja Heikki Nousiainen. Tarina Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta. 1970-luvun alun Suomeen sijoitettu elokuva kertoo sokeasta papista Jaakobista ja armahdetusta elinkautisvangista, Leilasta. Kun Leila pääsee vapaaksi, hänelle tarjotaan paikkaa Jaakobin henkilökohtaisena avustajana syrjäisestä pappilasta, jonne Leila vastentahtoisesti meneekin. Leilan tehtävä on lukea "seurakunnan" lähettämiä kirjeitä, joista useimmat ovat esirukouspyyntöjä tai hengellisen avun etsintää. Jaakobille kirjeliikenne on elämäntehtävä, mutta Leilaa se ei juuri kiinnosta. Niin - kyseinen televisioelokuva on esitetty aiemminkin, kukaties useita kertoja. Ensimmäistä kertaa keskityimme katsomaan se yhtäjaksoisesti kokonaan. Kyllä siinä on koskettavia elementtejä...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tuossa aamupäivällä pohdiskelin, että tänään ei ole juuri mitään tekemistä, mutta iltapäivällä alkoi tapahtua... Katunaapurin kanssa olimme eilen sopineet tietystä pienasunnon tuunaamisesta. Homma tänään hoidettu nopeasti, asiallisesti ja ammattitaitoisesti. Olen käynyt sähköpostiviestintää Kemin kaupungingeodeetin kanssa Veitsiluodon/Rytikarin vanhan koulun opettajien asuntolarakennuksesta. Asia kiinnosti minua rapiat kaksikymmentä vuotta sitten, tein jopa rakennukseen liittyviä selvityksiä/suunnitelmia. Kyseinen rakennus on Museoviraston sr-1 - merkinnän, "rasitteen" alla. Tänään on meillä niin sanottu Veera-päivä, kyllä, vaimoni haki Veeran lukiolta meille. Sain häneltä alustavaa avustusta tuohon uudenkarheaan älypuhelimeen. Samalla hiukan auottiin uutta Gmail-tiliäkin. Käytännössä minulla on tällä hetkellä kolme sähköpostiosoitetta. Eiköhän jatkossa yksikin riitä, mutta olkoon nyt tässä muutosvaiheessa näin... Olen ottanut viikonvaihteessa yhteyttä älypuhelimen myyjäliikkeeseen. Tarvitsen apua hiukan langattomien palvelujen varmistamiseen reitittimen ja taulutelevision välillä. Arvelen sieltä otettavan kohtapuolin yhteyttä, viimeistään joulunpyhien jälkeen...

Suunnitellun vanhenemisen strategia...

Kaivoin vanhan - aina ajankohtaisen - tekstin esille, joka on taannoin julkaistu silloisessa paikallislehdessä. Sopii mielestäni erinomaisesti näin jouluviikon menoon. SUUNNITELLUN VANHENEMISEN STRATEGIA Jos otsikko tarkoittaisi Sinun tai minun – suunnitellun vanhenemisen strategiaa – asia olisi erittäin merkityksellinen ja herättäisi laajaa kiinnosta. Tuntisimme itsemme edelleen ikääntymisestämme, hapertumisestamme huolimatta tarpeellisiksi jopa hyödyllisiksi ns. hyvinvointiyhteiskunnan jäseniksi, jotka siirtävät elämänkaaren väistämättä kartuttamaa hiljaista tietoa seuraavalle, kukaties sitäkin seuraavalle sukupolvelle. Toivottavasti en tuota kenellekään pettymystä, mutta en kirjoita ihmisistä, vaan siirrän tuon otsikon kolme sanaa – suunnitellun vanhenemisen strategia – esineisiin, tuotteisiin. Toki tärkeää on sekin… Minunkin iässä muistellaan mielellään, miten entisinä hyvinä aikoina esineet, tuotteet kestivät. Mainoksissakin todettiin. ”Ne kestävät isältä pojalle!” Kuulen monen nuoremman sukupolven edustajan mutisevan: ”Nyt kyllä taitaa muisti pätkiä!” Ei pätki, vaan kyllähän ne kestivät ja kaiken lisäksi niitä kannatti korjata… ”Niin, niin mutta kuka nyt vanhaa roinaa nykyaikana nurkissaan pitää?” kysyvät dynaamiset, kertakäyttökulttuurin kyllästämät edustajat – nykynuoret. Nykyesineet, tuotteet on tehty särkymään. Niin se pelkistettynä on! Pätkä suoraa nettitekstilainausta: Ekologisesti orientoitunut ihminen haluaa käyttää tavaroitaan mahdollisimman pitkään. Hän pyrkii tietoisesti torjumaan muodin, uusien keksintöjen ja mainosten houkutukset ja käyttää samoja vanhoja esineitä vuodesta toiseen. Ennen pitkään ne kuitenkin särkyvät. Korjaaminen on usein kohtuuttoman kallista tai aikaa vievää. Monesti se ei ole edes mahdollista. Niinpä ympäristöstään vastuuta kantavan kuluttajankin on ostettava uusia vaatteita ja laitteita. Useimmat ihmiset suhtautunevat tavaroiden särkymiseen kuin luonnonilmiöön: sille ei voi mitään. Mutta entä jos tavaroiden rikkimeno tai toiminnan lakkaaminen onkin suunniteltu, jotta uusien tuotteiden myynti varmistuisi? Kanadalainen vapaa tutkija ja kirjoittaja Giles Slade esittää teoksessaan Made to Break: Technology and Obsolescence in America (Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts 2006), että suunniteltu vanheneminen keksittiin 1930-luvun pula-aikana. Kun tavaroiden ostaminen väheni ratkaisevasti, tehtailijat keksivät uuden keinon lisätä kulutusta: tuotteisiin käytettiin tahallaan huonolaatuisia raaka-aineita ja komponentteja, jotta ne särkyisivät kyllin aikaisin. Tieteellisillä testeillä valittiin oikeaan aikaan rikkimeneviä materiaaleja ja osia. Muun muassa nykyisin on tavallista suunnitella elektronisten laitteiden akut vanhenemaan nopeasti. Tietokoneiden käyttöikä on saatu pudotettua muutamaan vuoteen ohjelmistosuunnittelijoiden ja tietokonevalmistajien yhteistyöllä. Tavaroiden lyhyt käyttöikä on monien ammattisuunnittelijoiden työn keskeinen lähtökohta. Eettinen kuluttaminen ei paljon auta, kun koko tuotantojärjestelmä on jo teknisellä tasolla suunniteltu tuhlauksen maksimoimiseen. Suunniteltu vanheneminen on hyvä esimerkki siitä, että yksityisen kuluttajan huonon omantunnon herättelyyn perustuva muutosstrategia on virheellinen. Sen sijaan, että koemme jatkuvasti syyllisyyttä kulutuskäyttäytymisestämme, olisi tärkeää huomata, että nykyinen talousjärjestelmämme perustuu pitkälti kuluttamiseen, ja ainoa mahdollisuus on järjestelmän muuttaminen. Monissa asioissa ihmisellä on mahdollisuus valita, olla ostamatta tai ostaa eettisesti valmistettuja tuotteita. Useimmiten todellista valintamahdollisuutta ei kuitenkaan ole, ja on välttämätöntä muuttaa ylikulutukseen perustuvaa talousjärjestelmäämme. Tavarat voisivat kestää moninkertaisesti sen ajan, mitä ne nyt kestävät. Tuotteiden elinikää on lyhennetty tieten tahtoen kuluttajien kysynnän varmistamiseksi. Nykyaikainen kulutusyhteiskunta nojaa siihen, että tuotannon, kulutuksen ja roskiin heittämisen kehä ei koskaan katkea. Ympäristönsuojelijat pitävät tätä mahdottomana pitkällä tähtäimellä, mutta mitä vaihtoehtoja kuluttajilla on? Omaa pohdintaa… Pääosalle kuluttajista riittää sellainen vaihtoehtomalli, että tuotteet olisivat nykyistä yksinkertaisempia – ”karvalakkimalleja”. Kaikkeen ei tarvitse väkisin ympätä mm. huipputekniikkaa, sillä sehän on usein se heikoin lenkki, ainakin nopeimmin vanhentuva lenkki. Pohdiskeluterveisin Aki Pyykkö Opetusalan eläkeläinen Kemistä

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet. Vanhasta muistista käväisin vielä aamulla vilkaisemassa/varmistamassa, onko Kaleva-lehti loppunut tulemasta. Kyllä oli, lehdenjakajalle oli tieto mennyt perille. Sisään tultuani avasin Lapin Kansan näköislehden. Saapa nähdä siirrymmekö Helsingin Sanomien paperiversion lukijoiksi. Todennäköisesti emme ainakaan aivan heti, sillä poltettavan paperin määrä nykyiseen verrattuna moninkertaistuisi. Pihalle katsellessani totean murheellisena - melkein kaikki lumi on sulanut. Säätietojen mukaan sitä huomenna sataisi, joten "Valkea Joulu" on edelleen mahdollinen. Toivossa on hyvä elää. Tänään ei ole oikeastaan mitään erikoista tekemistä. Katsotaan, miten tässä edetään...

Vuoden viimeinen täysi viikko alkaa, se on talvipäivänseisaus nyt...

Vuoden viimeinen täysi viikko alkaa, se on talvipäivänseisaus nyt - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen tuttuja talonmieshommia - päärakennuksen takkaan puut valmiiksi odottamaan mahdollisesti huomista sytyttämistä ja korillinen puita sisään. Ulkona pääväyliltä lumet ovat sulaneet, tällaista talvea... Niin tuo talvipäivänseisaus. Pätkä WikiPediatekstiä: Talvipäivänseisaus on vuoden lyhin päivä. Pohjoisella pallonpuoliskolla se on ajankohta, jolloin Aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella. Silloin Auringon deklinaatio on minimissään ja aurinko on alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan. Päivät alkavat pidentyä - hyvä niin. Meidän neljä vuodenaikaa alkaa hiukan mietityttää. Säilyykö rytmi: Kevät, kesä, syksy ja talvi tulevaisuudessa Suomessa aidosti vai onko se jotain muuta. Oli niin tai näin, kuulin, että meille tulee Pikkupuolelle pari tuttua joulunpyhävierasta, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole...

Taas se sahaa...

Perinteisten aamutoimien aikana kävi mielessä, että taas se sahaa. Mikä? Ilmat, lämpötilat vaihtelevat. Juuri eilen totesin vaimolleni tultuani kevyttä pakkaslunta kolaamasta, että tänä syksynä, alkutalvena ilmat ovat vaihdelleet vähemmän kuin vuosi sitten. Mene ja tiedä, kun talvella en seuraile juuri ollenkaan sääennusteita netistä, ainoastaan televisiouutisista. Oli niin tai näin, tuo ilmojen sahaaminen tarkoittaa aina liukkautta ja harmillisia vahinkoja, vaikka alueille levitetään erilaisia rouheita, hiekkoja... Päärakennuksen takassa tulet, puut haettu varasto- ja puukatoksesta sekä perunoita maakellarista - ei huono sano.

Fennovoima - ydinvoimaa - mielenkiintoista...

Fennovoima ja sen omistajat vaikenevat rahoituksesta, vaikka ydinvoimassa on kiinni satoja miljoonia euroja jo ennen rakentamislupaa Fennovoima tavoittelee laitoslupaa vuoden kuluttua, mutta edullinen sähkö herättää kysymyksiä hankkeen kannattavuudesta. Fennovoima 19.12. 12:02 Pyhäjoen ydinvoimala-alueen rakennustöitä joulukuussa 2020 Pyhäjoella on rakennettu ydinvoimala-aluetta jo viiden vuoden ajan. Varsinaiselle voimalalle ei vielä ole rakentamislupaa.Fennovoima Jaa: Jaa artikkeli Facebookissa 283 Jaa artikkeli Twitterissä Miten Fennovoiman rahoitus oikein rakentuu? Tässä jutussa joudumme jossittelemaan ja esittämään kysymyksiä ilman vastauksia. Tähän on selkeä syy, sillä Fennovoima ja sen omistajat eivät halua kommentoida sijoituksiaan, kulujaan ja rahoitusjärjestelyjään julkisesti. Miksi rahoituksesta puhuminen on niin arka paikka, että Fennovoima on sisäisesti ja jopa suomalaisomistajiensa kanssa sopinut, että aiheesta ei haastatteluja anneta? Syitä voi vain arvailla, mutta liiallisia johtopäätöksiä ei kannata tehdä. Totuuden tietävät vain Fennovoima, venäläinen laitostoimittaja Rosatom tytäryhtiöineen ja Fennovoiman suomalaisomistajan Voimaosakeyhtiö SF:n osakkaat. Ydinvoima syö jo 100 miljoonaa euroa vuodessa Hanhikiven laitosaluetta on rakennettu Pyhäjoella jo viiden vuoden ajan. Rakennustöihin ja muuhun valmisteluun on käytetty Fennovoiman omistajien rahoja yli 600 miljoonaa euroa. Fennovoima on vuosina 2015–2018 kerännyt omistajiltaan rahastosijoituksia noin 100 miljoonaa euroa vuosittain. Lähes 100 miljoonaa olivat myös koko operaation kulut viime vuonna. Pelkästään osakkaiden rahoilla toiminta ei pyöri, sillä Fennovoimalla on jo lainaakin noin miljardi euroa. Kysyimme Fennovoimasta mihin ja miten omistajien sijoituksia ja yhtiön lainoja käytetään, mutta vastauksia emme saaneet. Ydinvoimayhtiö tarvitsee rahaa pelkästään juokseviin kuluihin vuosittain kymmeniä miljoonia euroja, kun esimerkiksi vuotuiset palkkakulut ovat jo noin 30 miljoonaa euroa. Energiamarkkinoiden murros haastaa ydinvoiman Fennovoiman ydinvoimahanke sai alkunsa vuonna 2007, jolloin energiamarkkinat ja maailma näyttivät kovin erilaiselta kuin nykyään. Fennovoiman omistajat Voimaosakeyhtiö SF omistaa 66 prosenttia ydinvoimasta. RAOS Voiman omistusosuus on 34 prosenttia. RAOS Voima on venäläisen Rusatom Energy Internationalin tytäryhtiö. Suurimmat suomalaisomistajat ovat pörssiyhtiöt Outokumpu ja Fortum sekä Vantaan Energia. Omistajina on myös kymmeniä pienempiä yhtiöitä ja kuntia. Osa alkuperäisistä suomalaisomistajista on luopunut hankkeesta ja on pitkään yrittänyt myydä omistusosuuttaan. Lähde: Fennovoima Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Liski on perehtynyt tarkasti energia-alan 2000-luvun kehitykseen. Yksi isoimmista muutoksista on ollut tuulivoiman kasvu, joka on syönyt rajusti muiden energiamuotojen voitto-osuuksia ja madaltanut sähkön hintaa. Nyt hän tutkii taas pohjoisen energiamarkkinoita, joilla on omat ominaispiirteensä uusiutuvine energiavaihtoehtoineen ja ydinvoimaloineen. Ydinvoima on jatkossa entistä tiukemmin uusiutuvan energian ja muuttuvan sähköntuotannon puristuksessa. – Haluaisin kuulla jonkin järkevän argumentin Fennovoiman hankkeen kannattavuudesta. Tällä hetkellä perustekijät viittaavat siihen, että sähkön hinta tulee ennemmin laskemaan kuin nousemaan, Liski toteaa. Fennovoiman hanketta on perusteltu vakaalla ja varmalla omalla tuotannolla ja hinnoittelulla. Liski kavahtaa perustelua, joka käytännössä voi myös tarkoittaa sitoutumista vuosikymmeniksi tappiolliseen toimintaan. – Jos tehdään hyvin pitkäaikainen ja iso investointi, josta ei voi pakittaa, silloin sitoutumisessa pitäisi olla erityisen varovainen. Aalto-yliopiston energiatekniikan ja -talouden professori Sanna Syri ei ole yhtä jyrkällä linjalla. – Sähköä saa todennäköisesti markkinoilta Fennovoimaa edullisempaan hintaan, mutta ennustettavuus niin sähköntuotannossa kuin hinnoittelussakin on tärkeä tekijä osakkaille. Ydinvoimaa tarvitaan tulevaisuudessakin Lappeenrannan yliopiston energiatekniikan professori Esa Vakkilainen on seurannut ja ollut osa energia-alan kehitystä jo 40 vuotta. Hän näkee edelleen vahvuuksia Fennovoiman ydinvoimahankkeessa. Nykyään uusiutuvan energian kanssa vahvasti toimivalta Vakkilaiselta pitääkin kysyä toistamiseen, että hän siis uskoo ydinvoimaan. – Yksikään ydinvoimala ei ole mennyt konkurssiin, kun se on tuotantoon saatu. Havainnekuva Pyhäjoen ydinvoimalasta vuodelta 2018 Fennovoiman tavoitteena on, että ydinvoimala olisi tuotannossa vuonna 2028. Aikataulun mukaan rakentamislupa pitäisi saada noin vuoden kuluttua. Fennovoima Ydinvoiman asemaa tukevat myös kasvava sähkönkulutus sekä kiristyneet ilmastotavoitteet ja vähähiilisyysvaateet. Ydinenergia ei välttämättä ole enää poliittinen punainen vaate vihreillekään (HS(siirryt toiseen palveluun)). Myös Sanna Syri arvioi, että ydinvoimaa tarvitaan jatkossa. – Sillä on asemansa tulevaisuudessakin, eikä Fennovoiman hanke välttämättä jää viimeiseksi ydinvoimalaksi Suomessa, jos se toteutuu. Syri epäilee kuitenkin isojen ydinvoimaloiden tulevaisuutta, sillä kansainvälisesti ja Suomessakin kiinnostus pienempiin niin sanottuihin modulaarisiin laitoksiin on kasvamassa. Sähköntuotantoon tarkoitetut pienydinvoimalat voisivat olla tehokkuudeltaan noin neljäsosa Hanhikiven laitoksesta. Lappeenrannan yliopistossa puolestaan tutkitaan vielä pienempiäkin laitosratkaisuja, joissa ydinenergiaa sovitellaan lämmöntuotantoon. Kuka sijoittaa Fennovoimaan? Fennovoiman suurin yksittäinen suomalaisomistaja on teräs- ja pörssiyhtiö Outokumpu, joka omistaa ydinvoimayhtiöstä noin 14 prosenttia. Sieltäkään ei haastattelua irtoa, mutta aiemmin saatujen vastausten ja yhtiön tilinpäätöstietojen perusteella rahaa on pian sijoitettu hankkeeseen 100 miljoonaa euroa, ja vuosittain sijoitukset ovat 15–20 miljoonaa euroa. Fennovoiman talousluvut 2019 Osakkaiden sijoitukset vuodesta 2007 alkaen 596 miljoonaa euroa. Muut vastuut 1,056 miljardia, joka on pääosin pitkäaikaista velkaa. Vuoden 2019 projektikulut 99,2 miljoonaa euroa. Omavaraisuusaste 32,2 ja maksuvalmius hyvä. Keskimääräinen henkilöstö 342. Palkkakulut 27,1 miljoonaa euroa. Lähde: Fennovoiman vuosikertomus 2019 Outokummun ja muiden mukana olevien pörssiyhtiöiden kautta myös iso joukko suomalaisia piensijoittajia omistaa välillisesti Fennovoimaa. Outokummun, Fortumin, SSAB:n ja SRV:n osuus ydinvoimasta on noin neljännes. Vaasan yliopiston rahoituksen ja laskentatoimen professorin Timo Rothoviuksen mukaan pörssiyhtiön omistajien kannattaa seurata tarkasti hankkeen etenemistä. Hän itse tarkkailee markkinoita myös Suomen osakesäästäjien puheenjohtajana. – Aina kun jokin hanke viivästyy, osakkaan pitää olla huolissaan. Toisaalta taas arvioisin, että Fennovoima-investoinneille ja -omistuksille ei enää osakasyhtiöissä arvoa anneta. Esimerkiksi Outokumpu onkin jo tehnyt tuntuvan alaskirjauksen Fennovoima-omistuksistaan, koska tuotto-odotukset ovat laskeneet. Rothovius muistuttaa, että käytännössä kaikki tuotantojärjestelmiin tehdyt pitkän ajan investoinnit ovat alkuvaiheessa epävarmoja. Varmoja tuottoja ei ole olemassakaan. Mutta sijoittaisiko professori itse Fennovoimaan? – Se on huono investointi tällä hetkellä. Kannattavuus on niin epävarma, että tuskin kukaan haluaa uutena lähteä mukaan. Rothovius arvioi, että jo mukana olevatkin miettisivät asiaa uudelleen, jos päätöksiä tehtäisiin nyt. Näkemykselle löytyy tukea esimerkiksi Kuopiosta, jonka energiayhtiö on jo seitsemän vuoden ajan pyrkinyt irtautumaan ja myymään pienen omistuksensa Fennovoimasta. Kaupaksi ei käy isompikaan osuus. Keskon kiinteistöyhtiö Kestra irtautui välimiesoikeuden päätöksellä Fennovoimasta kolmisen vuotta sitten. Se sai luvan myydä kaikkiaan noin 200 miljoonan euron omistuksensa, mutta ostorintamalla on yhtiön mukaan ollut hiljaista. Lainakorko ratkaisee kannattavuuden Jos Pyhäjoen ydinvoimala rakennetaan, se nousee pääosin lainarahalla. Noin 7 miljardin kustannuksista 75 prosenttia on tarkoitus kattaa lainoilla, jotka järjestelee laitostoimittaja Rosatomin tytäryhtiö. Suuret energiahankkeet perustuvat usein isoille lainoille, mutta mikä on venäläislainan korko ja takaisinmaksuehdot? Tämä on avainkysymys Fennovoiman ja sen omistajien kannalta. Kohtuullisella korolla hanke voi olla hyvinkin kannattava omistajilleen, arvioi energiatekniikan professori Esa Vakkilainen. Myös Timo Rothovius on kiinnostunut venäläislainan korosta. – Se ratkaisee kannattavuuden. Osakkaat maksavat ostamansa sähkön hinnassa myös lainakuluja, joten mitä pienempi korko, sitä edullisempaa sähkö on osakkaille. Miten käy pienten energiayhtiöiden? Fennovoima tuottaa sähköä niin sanotun Mankala-mallin mukaisesti. Osakkaat saavat ja sitoutuvat ostamaan sähköä omakustannehintaan, joka ei tiettävästi ylitä(siirryt toiseen palveluun) 50 euroa megawattitunnilta 12 ensimmäisen tuotantovuoden aikana. Järjestely on herättänyt huolen, että jumittavatko kunnalliset yhtiöt(siirryt toiseen palveluun) itsensä vuosikymmeniksi markkinahintoja kalliimpaan sähköön. Jo nyt megawattitunnin sähköä saa kymmenen vuoden päähän noin 30 euron hintaan. Rakennuksia ja rakennustöitä Pyhäjoen ydinvoimala-alueella joulukuussa 2020 Fennovoiman mukaan niin sanottuun infra- ja tukirakentamiseen sijoitetaan 400-500 miljoonaa euroa. Hanhikiven alueella työskentelee tänäkin talvena satoja rakentajia.Fennovoima Suomalaisomistus jakautuu isojen pörssiyhtiöiden taustalla kymmeniin pienempiin yhtiöihin ja edelleen kuntiin. Mukana on erilaisina omistajina ja osakkaina noin 40 kuntaa. Esimerkiksi Outokumpu hankkisi sähkön omaan käyttöönsä, mutta kunnallisten energiayhtiöiden pitäisi käydä kauppaa ydinsähköllä, joka voi olla paljon kalliimpaa kuin sen hetkinen pörssisähkö. Taloustieteen professorin Matti Liskin mukaan tilanne ei ole aivan ongelmaton. – Osa voi joutua maksumiehiksi, mutta tuskin kunnat tähän kuitenkaan kaatuvat. Täysin kunnallisten yhtiöiden mahdollisuuksia ei tyrmätä. Lappeenrannan yliopiston energiatekniikan professori Esa Vakkilainen luottaa ydinvoiman edullisiin tuotantokustannuksiin. – En olisi kovinkaan huolissani, jos kunnallisessa energiayhtiössä ja samalla Fennovoimassa mukana olisin. Mihin hintaan Fennovoima myy sähköä osakkailleen, kun 12 vuoden sovittu hintaraja päättyy? Sitä on mahdoton arvioida, mutta rakennuskustannuksia ja lainoja tuskin reilussa kymmenessä vuodessa kuitataan, mikä lisää sähkön hintapainetta. Kahden miljardin riski ennen lopullista lupaa Fennovoiman ydinvoimalan rakentaminen varmistuu aikaisintaan vuoden kuluttua. Todennäköisesti aikaa tarvitaan vielä enemmän ennen kuin valtio päättää lopullisesti Pyhäjoen ydinvoimalan rakentamisluvasta. Fennovoiman rakennus. Voimala-alueelle tulee kymmeniä rakennuksia. Ensimmäisiä rakennetaan pikkuhiljaa, vaikka itse voimalan rakentamislupa voidaan saada aikaisintaan parin vuoden päästä. Ydinvoimasijoitusten kannattavuus selviää vasta vuosikymmenten kuluttua, tai sitten jo lähivuosina, jos rakentamislupaa ei myönnetäkään.Paulus Markkula / Yle Pelissä ovat isot rahat. Viiden vuoden ajan hanketta on rahoitettu ja rakennettu luottaen siihen, että laitos saa rakentamisluvan. Timo Rothovius sanoo ääneen sen, mitä moni miettii eli johtavatko vuosia jatkuneet rakennustyöt ja isot sijoitukset myönteiseen lupapäätökseen. – Päätöksenteon paineet hankkeen etenemiselle ovat varmasti kovat, Rothovius arvioi. Myös Yle kysyi asiaa kansanedustajilta kolmisen vuotta sitten, jolloin osa arvioi, että pitkälle edenneet rakennustyöt ja investoinnit voivat vauhdittaa luvan hyväksymistä. Mutta entä jos? Venäläis- ja suomalaisomistajien sijoitukset nousevat yhä lähemmäs miljardia euroa, jonka verran on jo lainaakin. Voiko kahden miljardin euron riski langeta osakkaiden syliin vuonna 2022 kielteisen rakentamislupapäätöksen jälkeen? Käytännössä lupa voi kariutua puutteellisiin turvallisuusselvityksiin, joiden toimittamisessa Fennovoimalla on ollut vaikeuksia Säteilyturvakeskukselle. Myös Aalto-yliopiston energiatekniikan ja -talouden professori Sanna Syri nostaa lupa-asiat hankkeen suurimmaksi uhkakuvaksi. – Isoin huolenaihe liittyy lupa-aineiston toimittamiseen Säteilyturvakeskukselle, missä on ollut ongelmia ja huomattavia viivästyksiä. Aivan alkuperäisestä aikataulusta takapakkia on tullut jo kahdeksan vuotta, sillä ydinvoimalan pitäisi jo tuottaa sähköä Perämeren rannalla. Fennovoima pyrkii toimittamaan kevään kuluessa lupa-aineistot STUK:lle, joka tarvitsee käsittelyaikaa noin puoli vuotta. Fennovoimalla ja sen omistajilla on edessään ratkaisun ajat.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Mikä ihmeen KIPA VÄRISUORA PAPERILEHTIÖ A 4 Korkealuokkaista paperia kotiin ja toimistoon... Työpöydälläni on ollut paperinipun peitossa vajaa A4-lehtiö, joka herättää voimaakkaat, jopa tunteikkaat muistot - kaukaisuudesta... Edellisessä elämässäni eli opetustyössä ollessani näin monia asioita, jotka halusin omalla aktiviteetillani, ideoillani muuttaa. Yksi sellainen oli muun muassa silloisen Veitsiluoto Oy:n paperitehtaan suuri hykyrullien määrä/niiden pienimuotoinen hyödyntäminen. Otin yhteyttä silloiseen yritysasiamieheen Jorma Kankkuseen, tein avustusanomukset tietystä yritysideasta. Ajatukseni asiasta hyväksyttiin, sain tietyn rahallisen avustuspäätöksen, jonka puitteissa otin yhteyttä aiemmin AITAKI-tuoteidean yhteydessä tutuksi tulleeseen Savlak Oy:n toimitusjohtajaan Pertti Kariin. Pertti teki - muistaakseni laajan ja perinpohjaisen - uuden yrityksen toimintasuunnitelmatutkimukset ja -laskelmat. Kaikki näytti siinä vaiheessa ihan myönteiseltä. Oli kokeilujen aika... Olin ollut yhteydessä KIPA-ketjun paikallisvetäjään Pekka Tuokilaan ja silloisen Värisuoran paikallisvetäjään Jukka Halttuseen. Ajatuksena oli tehdä PAPAKI-projektin myötä hylkypaperista=ihan hyvälaatuisesta paperista pääasiassa A4- ja A5-kokoisia lehtiöitä. Ensimmäisen hylkyrullan leikkaamisessa oli tuttavani Jukka Kärkkäinen mukana. Hän leikkautti rullan arkeiksi Tornionjokivarren yrityksessä. Kyseinen toimenpide todettiin välittömästi vaivalloiseksi ja siitä päätettiin luopua... Ajatuksena oli ostaa hylkypaperi Veitsiluoto Oy:stä, teetättää lehtiöt Värisuoralla ja markkinoida ne KIPA-ketjun kautta. Erinomainen toimintaketju. Siinä oli kaksi haavoittuvaa elementtiä: Raaka-aineen eli hylkypaperin hinta ja perisuomalainen, kaiken mädäntävä kateus... Mikäli vielä oikein muistan, Pekka T ja Jukka H olivat tyytyväisiä yhteiseen rypistykseemme. Niin - tuo lehtiö näyttää vuosikymmenien jälkeenkin - vaikka sen itse sanon - erinomaiselta.