OLEN huomannut, että monet keskustelut säästämisestä ja sijoittamisesta johtavat aina samoihin kriittisiin kommentteihin.
”Viimeisessä takissa ei olet taskuja. Ei ole mitään mieltä säästää, jos rahasta ei voi nauttia.”
Näinhän se on. Elämä, se yksi ja ainut, on ennen kaikkea tässä ja nyt. Tulevaisuudesta emme voi tietää, mutta on syytä olettaa, että jotenkuten siitäkin selvitään ilman, että sitä varten on erikseen jemmattu pörssiosakkeita.
Mutta rahasta on silti iloa, vaikka sitä ei käyttäisi. Kerron blogin lopussa tarkemmin. Sitä ennen pari sanaa kansantaloudesta.
SUOMALAISET säästävät historiallisen vähän.
Säästämisinto on laskenut viime vuosituhannen pankkikriisistä ja sitä seuranneesta lamasta lähtien, eikä talouden hyvä käänne ole tilannetta muuttanut. Säästämisaste valahti itse asiassa negatiiviseksi vuonna 2014.
Yksi ryhmä erottuu joukosta. Eläkeläiset.
Se tarkoittaa sitä, että suomalaiset kuluttavat enemmän kuin tienaavat. Niin paljon kuin erilaisia säästämisvinkkejä sijoittamista varten nyt jaetaankin, tilastojen valossa totuus on, että suomalaiset eivät säästä.*
Yksi ryhmä erottuu joukosta. Eläkeläiset. Yli 64-vuotiaat säästävät tuloistaan suuremman osan kuin muut ikäryhmät, vaikka heillä lienee vähiten syytä säästää. Heillä on myös työikäisiä pienemmät tulot, mutta silti he saavat rahaa säästöön.
Tämä ei liene mikään yllätys. Oma mummuni kehuu kahviastiastonsa joka kerta, kun käyn tervehtimässä. Hän on iloinen, että kupit ovat palvelleet kohta 30 vuotta, eikä uusia ole tarvinnut ostaa. Mummun kaapissa on myös astioita, jotka ovat minua vanhempia. Samanlaisia onnellisia mummuja ja heidän kaappejaan on maa täynnä. Kaapeista myös löytää mitä etsii, vaikka niitä ei ole konmaritettu.
SÄÄSTÄMISEN filosofian kannalta mummut ovat kiinnostavia. He ovat säästäneet koko ikänsä, eivätkä lopeta sitä silloinkaan, kun niistä säästöistä pitäisi alkaa teorian mukaan nauttia.
Miksi? Koska säästäminen ei mummuista ole kurjaa. Se on itse asiassa ihan iloista.
Hyvien säästäjien salaisuus ei ole kyky kiristää vyötä ja kärvistellä päivästä toiseen. Heidän salaisuutensa on kyky olla tyytyväinen niihin asioihin, joita on tullut hankittua. Silloin luottoneule on oikeasti luottoneule.
Lisäbonuksena tulee raha, joka uuden luottoneuleen ostamisesta säästyy. Sijoitettuna se tuottaa pääomatuloja ja kartuttaa varallisuutta – säästäjälle tämä voi olla ihan yhtä suuri onni kuin neuleenosto-onni.
Jos et usko, kokeile ostolakkoa. Moni on huomannut, ettei kaipaa sen jälkeen enää shoppailua. Sen sijaan vanhat tavarat ovat alkaneet tuntua merkityksellisemmiltä. Niiden kanssa on ehtinyt muodostua yhteinen historia ihan niin kuin ystävien kanssa.
AINA kun minulta kysytään, mitä iloa rahasta on, jos sitä ei käytä, vastaan suurin piirtein näin: Ilo tulee siitä, että tietää voivansa tehdä asioita. Vapaus on paras tyynynalunen niinä öinä, kun työhuolet pyörivät mielessä. Parempi kuin kalleinkaan tyyny.
Merja Mähkän aiemmat kirjoitukset löydät täältä. *) Suomalaisten säästämisestä voi lukea enemmän Suomen Pankin blogista Euro ja talous.
Soitin aamupäivällä kalakaverilleni, onko hänellä kiinnostusta ja mahdollisuutta lähteä käväisemään katiskoja kokemaan Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle. Kyllä oli, sovimme, että lähdemme rantaan klo 13.30. Näin teimme ja ajelimme hiljalleen, lähes tyhjäkäynnillä Weke-katiskan luo. Tiesin edelliseltä päivältä, että siellä on ahvenenköriläitä, vonkaleita. Kyllä oli mutta... Kuinkahan monta kertaa olen nostanut Weken vuosikymmenien aikana veneenkylkeen - oikein? "Voi elläimen käsi!" olisi entinen opettajakollega todennut toimintaani. Jostain syystä ajatuksissani nostin katiskan nielu veneen laitaa vasten. No senhän tietää, miten siinä käy! Juuri se komein=suurin ahven ehti molskahtaa takaisin mereen ennenkuin havahduin tilanteeseen... Onneksi katiskassa oli muitakin ihan hyvän kokoisia ahvenia. Lisää saimme Ahti-katiskasta, joten kahdelle perhekunnalle saimme kyllä savustuskalat. Saattaa olla, että viikon kiroilukiintiöni tuli em. hetkellä täyteen. Tietääpä ainakin, että merestä - tälläkin alueella - löytyy ihan hyvän kokoista ahventa. Jospa tuo veteen molskahtanut ahvenenköriläs, vonkale on seuraavalla kerralla kiinnostunut jigiongestani/-koukustani ja/tai pilkistäni...
Tätä järjettömyyttää minä en ymmärrä, en totta tosiaan, vaikka ymmärrän mielestäni erittäin hyvin alla mainitun artikkelin perustelut eri osapuolten näkemyksistä. Kuitenkin eikö kymmenien vuosien vihanpidolle löydy loppua?
Suora nettilainaus Yle-Uutiset sivuilta hiukan tuunattuna:
Gazan ja Israelin rajalla kuolee jatkuvasti mielenosoittajia – Tiesitkö tämän konfliktista?
Gazan levottomuuksia ruokkii epätoivo ja vakava humanitaarinen kriisi.
Tuhannet palestiinalaiset marssivat tänään perjantaina kohti Gazan ja Israelin erottavaa rajaa. Heitä vastassa on raskaasti aseistettuja israelilaissotilaita.
Jos tapahtumat etenevät kuten aiempina viikkoina, osa mielenosoittajista ei selviä hengissä. Israelin sotilaat ovat surmanneet maaliskuun lopussa alkaneissa mielenosoituksissa ainakin 115 mielenosoittajaa.
Yle selvitti, mistä Gazan väkivaltaisuuksissa on kyse.
Mitä Gazan ja Israelin rajalla on tapahtunut?
Gazan palestiinalaiset ovat järjestäneet koko kevään mielenosoituksia Israelin vastaisen raja-aidan edustalla. Mielenosoituksia järjestää joukko palestiinalaisjärjestöjä. Israelin mukaan mielenosoitusten takana on Gazaa hallitseva Hamas-järjestö.
Israel vartioi rajaa tarkasti. Se on määritellyt raja-aidan edustalle 500 metrin vyöhykkeen, jolle astuvat ihmiset ammutaan kysymyksiä kysymättä. Lisäksi Israelin asevoimat on ilmoittanut, että voi ampua mielenosoittajien joukosta Hamas-järjestöön kuuluvia yllyttäjiä.
Valtaosa mielenosoittajista on pysytellyt loitommalla rajasta. Osa on kuitenkin lähestynyt rajaa polttopulloja ja kiviä heitellen. Israel on vastannut kyynelkaasulla, kumiluodeilla ja ampumalla kohti mielenosoittajia.
Israel on surmannut yli sata mielenosoittajaa kevään aikana. Lisäksi noin 10 000 palestiinalaista on haavoittunut.
Israelin asevoimat ovat selvinneet tappioitta. Israelilaissiviileille on koitunut aineellista vahinkoa, kun mielenosoittajien Gazasta lähettämät palavat leijat ovat sytyttäneet peltoja tuleen.
YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Rupert Colville on kutsunut Israelin voimankäyttöä ylimitoitetuksi.
Yle Uutisgrafiikka
Miksi juuri nyt on levottomuuksia?
Tänään perjantaina monissa arabimaissa ja Iranissa vietetään Israelia ja palestiinalaisalueiden miehitystä vastustavaa Jerusalem-päivää. Tämänpäiväiset mielenosoitukset ovat kuitenkin jatkumoa koko kevään ajan järjestetyille mielenosoituksille.
Niiden taustalla on historiallinen merkkipäivä. Toukokuun 14. päivänä tuli kuluneeksi 70 vuotta Israelin valtion perustamisesta.
Holokaustista selvinneille juutalaisille Israelin valtio tarkoitti historiallisesti luvattua maata, jossa juutalaiset olivat turvassa vainolta.
Palestiinalaiset tuntevat vuoden 1948 tapahtumat nimellä al-Nakba eli katastrofi. Yli 700 000 palestiinalaista pakeni tai karkoitettiin vastaperustetun Israelin alueelta. Osa heistä päätyi Gazan kaistaleelle.
Nykyään Gazan noin 1,6 miljoonasta asukkaasta noin miljoona on YK:n rekisteröimiä pakolaisia.
Kevään mielenosoituksissa Gazan mielenosoittajat ovat marssineet rajalle ja vaatineet oikeutta palata sukujensa asuinalueille nykyiseen Israeliin.
Toukokuun vuosipäiväksi mielenosoittajat järjestivät symbolisen marssin kohti Jerusalemia, jota palestiinalaiset kaavailevat maansa pääkaupungiksi. Marssi pysähtyi rajalle, ja Israelin joukot surmasivat 60 palestiinalaista.
Gazassa on paljon tuhoutuneita rakennuksia. Kaistaleella vallitsee humanitaarinen kriisi, sillä juomavedestä, ruoasta ja lääkkeistä on huutava pula.Mohammed Saber / EPA
Millaista Gazassa on elää?
Gazan levottomuuksia ruokkii epätoivo ja vakava humanitaarinen kriisi.
YK:n hätäaputoimiston mukaan(siirryt toiseen palveluun) Gazan vesivarannot ovat lopussa ja pohjavedet saastuneet. Huhtikuussa gazalaiset saivat sähköä keskimäärin neljän tunnin ajan päivässä. Myös lääkkeistä on jatkuvaa pulaa.
Gazan ikärakenne on nuori, mutta väestöä vaivaa massiivinen nuorisotyöttömyys: Maailmanpankin mukaan vain 41 prosenttia 15–29-vuotiaista harjoittaa jotakin elinkeinoa.
Taustalla on Israelin ja Egyptin asettama saarto, jonka takia Gazaa on kutsuttu maailman suurimmaksi avovankilaksi. Israelin joukot vetäytyivät yksipuolisesti Gazasta vuonna 2005 vuosikymmeniä jatkuneen suoran miehityksen jälkeen.
Israel on sulkenut kaistaleen maa- ja merirajat länessä, pohjoisessa ja idässä. Etelässä Egypti rajoittaa kulkua Rafahin raja-aseman kautta.
EPA
Mikä on Hamasin rooli?
Gaza on tiukasti islamistisen Hamas-järjestön hallinnassa. Israelin mukaan se on järjestänyt mielenosoitukset ja yllyttää mielenosoittajia väkivaltaan.
Palestiinalaiset ovat korostaneet, että mielenosoituksia on ollut järjestämässä useat tahot. On kuitenkin selvää, ettei mielenosoituksia voisi järjestää ilman Hamasin vahvaa tukea.
EU, Yhdysvallat ja Israel luokittelevat Hamasin terroristijärjestöksi.
Radikaali järjestö nousi 2000-luvun palestiinalaisten kansannousun myötä etenkin kansallismielisten palestiinalaisten äänitorveksi.
Järjestön peruskirjassa vaadittiin viime vuoteen asti Israelin valtion tuhoamista, eikä Israel pidä poliittisia neuvotteluja Hamasin kanssa mahdollisina. Hamas ja Israel ovat ottaneet yhteen useasti 2000-luvulla.
Hamas on kuitenkin myös poliittinen puolue, joka nousi Gazassa valtaan demokraattisilla vaaleilla vuonna 2006.
Vuotta myöhemmin Hamas karkotti väkivaltaisesti kilpailevan palestiinalaisjärjestö Fatahin Gazasta. Viime vuodesta lähtien järjestöt ovat kuitenkin sovitelleet välejään.
Yhdysvaltain suurlähetystö siirrettiin Tel Avivista Jerusalemiin toukokuussa 2018. Kuva: Ahmad Gharabli / AFPAhmad Gharabli / AFP
Miten Israel perustelee voimankäyttöään?
Israel on syyttänyt väkivallasta Hamasia ja vetoaa oikeuteensa puolustaa rajojaan. Israelin mukaan sen voimankäyttö on oiketettua, koska mielenosoituksissa on kyse Israelin ja Hamasin välisestä aseellisesta konfliktista.
Pääministeri Benjamin Netanjahu kutsui torstaina mielenosoituksia väkivaltaisiksi hyökkäyksiksi Israeliin.
Netanjahun mukaan Israel pyrkii välttämään väkivaltaa ja kuolonuhreja. Israel on selittänyt siviilien surmia sillä, että Hamas käyttää mielenosoittajia ihmiskilpinä.
Israel on syyttänyt levottomuuksista myös Hamasia tukevaa Irania, joka pyrkii sen mukaan kasvattamaan alueen jännitteitä oman vallantavoittelunsa takia.
Artikkelia varten on haastateltu Ulkopoliittisen instituutin vanhempaa tutkijaa Olli Ruohomäkeä.
Päätimme käydä tänään maanantaina 11.06.2018 Selkäsaaressa. Hahtisaaresta lähtiessämme oli lähes tyventä. Viimeksi kirjoitin: Kyllä asia on niin, että Weke nostetaan seuraavalla kerralla rannalle paikattavaksi. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että Weke ei ole ollut iskussa. Ajelimme Weken luo aikeissa viedä se tosiaan rantaan mutta... Katiskassa oli kaksi tosi isoa ahvenenkörilästä, vonkaletta ja muutkaan eivät aivan sinttejä olleet. Päätimme takaisin tullessa kokea katiskat, koska saareen oli suunniteltu täysi ohjelma. Siihen ei sopinut kala-asiat. Takaraivossani kävi mielessä ajatus, että päättikö Weke näyttää meille, että täältä pesee - mene ja tiedä. Weke jäi veteen toistaiseksi... Rantauduttumme romppeet ylös mäkeä vesikärryillä, istahtaminen hetken aikaa pihaterassilla ja hommat käyntiin. En edes kehtaa luotella, mitä kaikkea teimme työrupeaman aikana, mutta olimme molemmat tyytyväisiä aikaansaannoksiimme. Tuuli oli voimistunut ja pois lähtiessämme mietimme, että kannattaako tuonne edes lähteä. Meidän kannalta pahin mahdollinen tuulensuunta eli luoteen ja pohjoisen suunnasta ja lisäksi vedenpinta alhaalla. Kaiken lisäksi kolme vuotta sitten ruoppauttamamme väylä on "mulinut" > hiekkapohja on jotakuinkin tasainen, aaltojen muokkaama. Lähdimme yrittämään. Niinhän siinä kävi, että vastatuuleen ei kerta kaikkiian jaksanut soutaa korkealaitaista, tuulta ottavaa venettä. Hyppäsin veteen venettä taluttamaan/vetämään ja vaimoni avusti airolla työntämällä. Vedin venettä niin kauas, että uskalsi koneen käynnistää. Sitä ennen olin vienyt ankkurin etäälle veneestä veteen, onneksi se kovasta aallokosta huolimatta piti. Veneeseen nousu kumisaappaat täynnä vettä ja vaatteet yli polvenkorkeudelta märkänä olikin temppu sinäänsä. Toisella yrittämällä se onnistui. Ensimmäinen päätyi siihen, että olin vyötäröä myöten vedessä. Muuten veden lämpötila näytti olleen +15 astetta Celsiusta. Ei tehnyt mieli enää lähteä katiskoita kokemaan. Kotiin tultuamme katselin uteliaisuuttani sääennusteita, niissä tuulen voimakkuus on taatusti alakanttiin. Tosin puuskissa mainitaan olleen 10 m/s, minusta enemmän...
Olemme kokeneet em. tyyppisen tilanteen aikaisemminkin, silloin kastuimme molemmat. Nyt päätimme, että tämän päivän tyyppisillä tuulilla emme yritä lähteä saaresta liikkeelle, jos ei ole aivan kertakaikkinen pakko...
Sain eilen alla olevan sukuseuran kirjeen ja pankkisiirtolomakkeen. Olen ollut jäsenenä muutaman vuoden. Asia erityisesti tänä vuonna kiinnostaa, sillä sukuseuran sukutapaaminen on Ristijärvellä. Kyseinen paikkakunta mainitaan meidänkin sukuhaaran alkutaipaleella. Olemme pohdiskelleet jopa pistäytymistä - ensimmäistä kertaa - sukutapaamisessa 22.07.2018 Ristijärvellä...
Pyykkösten ensimmäinen tunnettu asuinpaikka on Oulujärven etelärannalla oleva Koutaniemi ja siellä Toukanlampi. Saman niminen saari on Oulujärvessä. Samassa kohden on vieläkin talo kartassa nimeltä Pyykkölä ja vieressä lampi nimeltä Pyykkölänlampi. Täällä löytyy 1600-luvun kartoista useita Pyykkölöitä. Samat talot löytyvät veroluetteloista. Kirjoitustapa vain vaihtelee alkuaikoina kirjoittajan ja käsialan mukaan.
Kainuun Pyykköset voivat mahdollisesti olla kahden veljeksen jälkeläisiä. Paavon ja Matin, Paavo Paavonp.Pyykön s. n. 1550 poikia.
Mitään kirjallista todistetta ei ole löytynyt sille että Matti olisi Utajärven Ahmakselta. Mutta Dna tiedot todentavat sen että tällä sukuhaaralla on yhteinen esi-isä Ahmaksen Paavo Pyykön. s. n. 1520 haaran kanssa. Kainuun haaraan kuuluu dnatutkimuksen mukaan Juuan Esko Pyykönjälkeläiset, joka voi olla sama kuin alla Mattsin perheessä mainittu Eerik.
Kainuun Pyykkösiä tutkii Eero Pyykkönen, hän on tutkinut Pyykkösiä etenkin Paltamon, Puolangan, Ristijärven ja Suomussalmen osalta. Jos haluat tarkistaa löytyykö tietosi häneltä, tai haluat tietoa esivanhemmistasi, saat hänen yhteystietonsa: kpyykko(at)gmail.com. Alla olevat tiedot ovat peräisin Veli Holapalta.
Eeron saamien tietojen mukaan (mm. tutkijat Jorma Keränen ja Kimmo Kemppainen) nimi Pyykkönen on muodoltaan itäsuomalainen, mutta Savossa se oli 1500-luvulla harvinainen. Vain Pellosniemellä ja vuosisadan lopulla Tavinsalmella sitä esiintyy.
Päätimme käydä tänään lauantaina 09.06.2018 Selkäsaaressa. Hahtisaaressa totesimme, että monet muutkin ovat veneilemässä, sillä autoja oli laiturien kupeessa aika paljon. Rantauduttumme romppeet ylös mäkeä vesikärryillä, istahtaminen hetken aikaa pihaterassilla ja aloin valmistautua puiden halkomiseen. Tuttua hommaa - asia hoitui hyvin Fiskarsilla ja järeällä Kiinankirveellä/halkomakirveellä. Halkomistahti oli lähes stahanivilainen, joten päätin jättää hiukan halottavaa seuraavaankin kertaan. Vaimoni teki maastolenkin ja laittoi hiukan purtavaa. Pois lähtiessämme suunnittelimme jo seuraavan käynnin askareita, vaikka työleiriä emme aio perustaakaan saareen...
Kävimme tulomatkalla vilkaisemassa katiskat. Kyllä asia on niin, että Weke nostetaan seuraavalla kerralla rannalle paikattavaksi. Ahti-katiskassa oli paljon pientä ahventa, ne "kipattiin" takaisin mereen. Voi olla, että alan poisoppia tai ainakin vähentää "katiskahulluttelua" ja keskittyä kesäpilkkimiseen ja jigiongintaan - sitäkin vain silloin tällöin...
Kaivoin aamulla toistakymmentä matoa tontin kulmalta ns. matopellosta. Olin päättänyt lähteä toteuttamaan pienimuotoisen onkimisharjoittelun. Puoleltapäivin ajoin autolla Hahtisaareen ja edelleen veneellä suoraan keskelle ei mitään Selkäsaaren pohjoispäätyyn. Hiukan sivuun Kojukallion suunnasta Ajokseen suuntaan kulkevalta väylältä. Oli mukavan tuntuinen luoteesta puhaltava tuuli ja aurinkokin välillä pilkahteli. Myöhemmin tuuli oli hiukan puuskittaista ja siirtyi lännen puolelle. Onneksi tällä kerralla vaatetukseni oli riittävä. Ankkuri veteen ja aloitin onkimisharjoittelun. Yksi pilkki ja kaksi jigionkea veteen. Otin tavoitteeksi ainoastaan saada jokaisella pyyntivälineellä vähintään yhden kalan. Kyllähän kala söi, mutta pieniä olivat, ainoastaan yksi savustuskokoinen ahven, senkin päästin loppujen lopuksi takaisin mereen. Yksi lokki oli aiemmin saapunut seuraamaan onkimisharjoitteluani. Tavoite toteutui. Jokaisella pyyntivälineellä tuli vähintään yksi kala, vaihdoin jigionkia, sillä kohot olivat liian suuria ja aallokossa oli vaikea havaita pikkukalojen "nypläystä". "Kesäterässä" ovat vielä minun onkimistaitoni. Muun muassa pilkin osalta "salamannopea veto" oli täysin hakusessa. Toisaalta minulla ei ollut tuttua "tappamisen meininki"-henkeä. Miksi? Siksi, että pakastimessa on katiska-ahventa ihan nokko... Jähti näytti tulevan Laitakarin suunnasta sisäsatamaan moottovoimin vastatuuleen. Valmistauduin lähtöön. En viitsinyt edes katiskoita kokea tällä kerralla. Käväisin uteliaisuuttani katsomassa Kojukallion ohi menevän väylän kupeessa sinisen Lohi-nimisen laivan touhuja. Jotain väylämerkkeihin liittyvää siinä taisi olla työn alla... Selkäsaaren pohjoisrantaan rantautuminen helpottuu, vedenpinta on hiukan noussut - hyvä niin. Mukava merelläkäynti, maltoin olla vain parisen tuntia, koska madot loppuivat.
On tämä kummaa aikaa! Kyllä! Tavallisista "normisuomalaisista" saa mediassa jauhaa mitä tahansa. Jauhaa täyttä paskaa, panetella eikä siihen puutu kukaan, mutta... Auta armias jos joku erehtyy sanomaan oman mielipiteensä, henkilökohtaisen näkemyksensä mm. homoista, lesboista, sukupuolineutraalista avioliitosta, jne. niin johan alkaa tapahtua. Media kuohuu ja on täynnä herkkähipiäisiä maailmanparantajia, kaikenymmärtäväisiä haihattelijoita, joiden vaikutuksesta kohta organisaatiot säikähtyneinä toitottavat: " Tämä ei kuulu meidän arvoihimme!"
Lähinnä viime aikoina on kohistu lööpeissä ulkoministerin ja erään kesätapahtuman johtoon valitun henkilön kannanotoista. Niihin liittyvänä mm. Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen kertoo asettuvansa tukemaan kohujen keskellä olleita henkilöitä.
– Eikö Suomessa ole tilaa kristilliselle vakaumukselle ihmisen elämän arvosta ja miehen ja naisen välisestä avioliitosta? Rohkaisen kristittyjä entistä vahvemmin käyttämään perustuslakiin pohjautuvaa sananvapauttaan ja oikeuttaan vakaumukseen. Vaikeneminen vain kaventaa tilaa uskonnonvapaudelta. Edelliseen liittyen luin, että eduskunta-avustaja Janne Kaisanlahti toteaa: Ahtaaksi käy kristittyjen elämä tässä maassa. Sananvapaus ja omantunnonvapaus kuuluvat kaikille. Keskustelu velloo mm. Facebook-foorumilla aika intensiivisesti. Mistä tässä on loppujen lopuksi kysymys? Rahasta! Ainakin tässä kesätapahtumaprosessissa, joka on jossakin Porin suunnassa... Ja omantotuudenpuhuja on saanut kenkää ehtimättä tehdä päivääkään työtä valintaansa liittyneessä organisaatiossa, koska raha=kesätapahtumien lipputulot ajavat ohi kaiken, siis raha ratkaisee... Näin se menee:
”Kohut ovat arsenikkia maineikkaille brändeille”
Yritysten kyky tehdä tulosta on yhä useammin riippuvainen siitä, saavatko ne osakseen huomiota ja siitä, millaista mainetta ne itselleen rakentavat.
Minulle on tullut vanhasta tottumuksesta Tekniikka&Talous-lehti, vaikka olen ollut eläkkeellä jo kymmenisen vuotta. Toisin sanoen maksan erään ammatillisaatteellisen, opetusalan yhdistyksen eläkeläisjäsenmaksun lähinnä em. lehden vuoksi.
Tekniikka&Talous-lehti on erinomainen lehti, kyllä, ei kahta sanaa. Olen tänään käynyt läpi, selaillut aika nivastan kyseistä lehteä ja ottanut keskiaukeaman Supergraafi-sivut talteen. Näin olen menetellyt vuosikausia. Tavoitteeni on jossakin vaiheessa käydä Supergraafi-sivut läpi vielä kertaalleen "ajatuksen kanssa"...
Olin jo keväällä käynyt sähköpostiviestintää entisen oppilaani ja talkoomieheni Särkelän Mikon kanssa Selkäsaaressa käynnistä ahventen kutuaikaan.
Samalla oli tavoitteena sahata vähän puita polttopuumittaan. Sain Mikolta taannoin viestin, että lähdetään pistämään puille kyytiä.
Se tapahtui tänään keskiviikkona 06.06.2018. Mikko tuli Antti-poikansa kanssa Hahtisaareen klo 9 pinnassa.
Lähdimme ajelemaan virallisia väyliä pitkin. Koujukallion kohdalla totesimme, että vesi oli matalalla ja tuuli navakan puoleista. Rantaa kohti käännyttyämme totesimme uuden pienen hiekkapankin syntyneen kuin tyhjästä. Jouduimme jättämään veneen kaus rannasta ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Kahlasimme rantaan...
Mökille päästyämme sahausoperaatio eteni järjestyksessä
seuraavasti: Ensin kaksi noin kolmen metrin kuivunutta, paksua kuusipölliä sahattiin 30
cm pätkiksi, sitten tulistelupaikan neljä istumapölliä lyhennettiin, yksi pieni kuusi ja pari pientä koivua kaadettiin ja karsittiin. Ne sahattiin myös polttopuumittaan.
Läheisyydessä kulku-uralle kolmisen vuotta
sitten kaatunut kuusi katkottiin aluksi vesikärryllä kuljetettavaan mittaan. Kuusipöllit kärrättiin tulistelupaikan läheisyyteen ja katkottiin polttopuumittaan.
Mikko hoiti metsurihommat todeten pikku paussin jälkeen: "Lähtäänpä taas ulkoiluttamaan sahaa!"
Antti tutki lähimaastoa ottaen valokuvia ja Tuula hoiti ruokapuolen.
Kävin Mikon ja Antin kanssa kivirakalla, pirunpellolla, josta vanhan hyppyrimäen kohdalta laskeuduimme alas talviselle latu-uralle ja sieltä takaisin mökille.
Ruokailtuamme aloimme tehdä lähtöä. Ähelsimme porukalla veneen ajokelpoiseen vesisyvyyteen.
Kävimme katiskat kokemassa. Wekessä oli yksi savustukokoinen ahven, Ahti-katiskassa useitakin ja ihan hyvän kokoinen hauki. Pienet ahvenet päästettiin takaisin mereen. Muutaman läheisyyteen ilmestynyt lokki onnistui nappaamaan...
Olimme sopineet, että vieraamme ottavat tarvitsemansa kalat, joten Mikolle tuli perkattavaa.
Hahtisaareen saavuttuamme totesimme yhdestä suusta: "Olipa mukava reissu!"
Polttopuun pilkkomista riittää joksikin aikaa, se on hyvä se, sitten on hyvää/kuivaa polttopuuta ainakin kahden-kolmen vuoden tarpeiksi...
Teen aina silloin tällöin jotain sellaista, jota en ole aikaisemmin tehnyt. Silloin kun on havillista aikaa. Tänään päätin kuunneella ja katsella räppäripopparia, joka on muutaman vuoden aikana ollut julkisuuden valokeilassa monella eri tavalla. Hän esiintyi ulkoilmakonsertissa, joka liittyi YleXPop-juttuun ja jossa paikalla oli pääasiassa nuorta tyttöyleisöä. Heitä oli varmaan tuhansia. Artisti sai hyvin yleisön mukaansa demonstaatioesityksin ja huudoin: Kädet, kädet, kädet! Pitkän konsertin aikana lavalla kävi kaksi muutakin artistia, jotka olivat minulle täysin tuntemattomia. Konsertti huipentui pääartistin tatuoidun ylävartalon paljastukseen, värikäs kesäpaita sai väistyä sivurooliin. Ihan mielenkiintoinen konsertti, jonka tunnustan aistineeni vain pieninä pätkinä. Kieltämättä muutaman pätkän kuunneltuani ja katseltuani tuli mieleen vaimoni kanssa käynti Prahassa ja nimenomaan pistäytyminen kuuluisassa Reduta Jazz Club`issa. Suunnilleen neljännen biisin jälkeen totesin vaimolleni:"Minulla alkaa tulla tunne, että he soittavat samaa kappaletta." Siirryimme lähellä olevaan baariin nauttimaan toisen oluen, jonka hinta oli murto-osa edellisen tilan vastaavasta. Niin - tämänpäiväiseen musiikkiesitykseen palatakseni: Ilmeisesti artistin pääsanoma oli sanoissa, nimenomaan nuorille suunnatuissa sanoissa. Niitä minunkin pitäisi syventyä kuuntelemaan/lukemaan, jotta pääsisin paremmin sisään asiaan...
"Minkä voit tehdä tänään, älä jätä sitä huomiseksi." kansan karttuisassa suussa todetaan. Siinä on ainakin ripaus elämänviisautta. Olen kirjoittanut aikaisemminkin, että viime vuosina itse olen noudattanut em. sanonnan filosofiaa - yhä enenevässä määrin. Jopa niin voimakkaasti, että se itsestäkin välistä tuntuu lähes (hätävarjelun)liiottelulta. Elettävä elämä on jatkuvaa priorisointia. Toivottavasti itselläni pysyy aina kirkkaana, kristallisoituneena jatkossakin mielessä, että me emme voi tehdä kuin yhden asian kerrallaan. Tehtävät asiat ovat ja pysyvät jonossa, vaikka muuta aina silloin tällöin kuulen väitettävän... Tyypillinen esimerkki oli tänään maanantaina. Kävin aikaisin aamulla viemässä veneeseen Hahtisaareen kaksi viiden litran kanisteria bensiiniä keskiviikon saarireissua varten - varmuuden vuoksi. Olimme päättäneet lähteä huomenna tiistaina Haaparannalle. Kotiin tultuani leikkasin ensimmästä kertaa tontin reunoilta nurmikkoa. Vaimoni antoi kerrostalossa asuvalle naapurille kukantaimia istutettaviksi. Päätin keittää kahvit. Siinä samalla iski päähän ajatus, että voisimme oikeastaan lähteä kahvittelun jälkeen Haaparannalle. Kerroin asiasta vaimolleni, hän hysäksyi ajatuksen ja niin lähdimme. Oli hyvä, että lähdimme, sillä huominen päivä "säästyi" moniin muihin toimiin, joita mökkiläisillä kyllä riittää. Jatkamme ruohonleikkuuta myös trimmerillä. Saattaapa olla, että uteliaisuuttani käväisen vilkaisemassa, onko katiskoissa uudessa paikassa kovan tuulen jälkeen yhtään ahventa jäljellä, jne. ...
