perjantai 24. helmikuuta 2017

HS bongasi Lapissa naamioituja Mersuja, jotka piilotettiin nopeasti – ”Siellä on varmaan aika monella salaisuuksia”

Mitäpä tuohon muuta sanoman/kirjoittamaan - hyvä juttu, että Suomen Lapissa on kunnon talviolosuhteet testauksille ainakin toistaiseksi.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

HS bongasi Lapissa naamioituja Mersuja, jotka piilotettiin nopeasti – ”Siellä on varmaan aika monella salaisuuksia”

Lapissa on liikkunut tällä viikolla mystisiä Mercedes-Benzejä. Kysyimme maahantuojalta, mistä on kysymys.



Ryhmä autotestaajia pysähtyi tankkaamaan naamioituja Mercedes-Benz-autoja huoltoasemalla Inarissa. Kyseessä saattavat olla saksalaisyhtiön tulevat mallit.
LAPISSA on liikkunut tällä viikolla mystisiä Mercedes-Benzejä.

HS:n valokuvaaja Jukka Gröndahl bongasi sattumalta Lapissa vahvasti naamioituja Mercedes-Benz-autoja, joita oltiin tankkaamassa Inarissa huoltoasemalla.

Autoja kuljetti ryhmä ihmisiä, jotka olivat ilmeisesti testikuljettajia. Autot olivat sedan-mallinen Mercedes-Benz sekä maasturimallinen Mercedes-Benz.

Gröndahlin mukaan testikuljettajaryhmä koki kuvaajan läsnäolon sen verran kiusalliseksi, että testiautojen kuljettajat yrittävät haitata kuvaamista seisoskelemalla autojen ja kameran välissä. Autot peitettiin pressuilla heti tankkaamisen jälkeen.

Tekeekö Mercedes-Benz salaisia testejä Lapissa, vai mistä oikein on kysymys?

HS TAVOITTI Vehon henkilöautojen lehdistöpäällikkö Pekka Kosken kommentoimaan asiaa. Veho on Mercedes-Benzin maahantuoja Suomessa.

Onko Mercedes-Benzillä joitain salaisuuksia Lapissa, vai mistä on kysymys, Pekka Koski?

”Siellä on varmaan aika monella salaisuuksia, myös (Mercedes-Benzin omistavalla) Daimlerilla. Daimler on jo vuosia tehnyt talvitestejä, joihin liittyvät sekä tulevat mallit että joissain tapauksissa nykyiset mallit. Nämä ovat todennäköisesti olleet tulevia malleja, joita ei ole vielä julkistettu, jos ne kerran oli naamioitu.”

Kameralle tallentui sekä katumaasturi että sedan-mallinen auto. Voitko kertoa, mistä malleista on kysymys?

”En pysty sanomaan. En voi kommentoida. Mutta lähtökohtaisesti talvitestit aloitetaan vuotta kahta ennen kuin malli tulee markkinoille.”

KOSKI kertoo, että talvitestejä tehdään kahdella tavalla.

”Se, mikä ei johda kameroiden eteen, on laboratorioissa tai suljetuilla radoilla tehtävät testit. Toinen tapa – jolla oikeasti kerätään ne kilometrit ja kokemukset – on testaaminen ihan yleisillä tieverkoilla. Ja kun aina ei voi yöllä ajaa, niin päivällä autoja sattuu sitten kameran linssin eteen.”

Kosken mukaan joissain tapauksissa naamioituja autoja viedään ihan varta vasten kameroiden linssien eteen.

”On olemassa toimistoja, jotka ihan työkseen metsästävät prototyyppejä ja ottavat niistä salakuvia. Joskus jopa ajetaan – ja tämä tapaus ei siis ollut tällainen – tarkoituksella kameran eteen, jotta saadaan pöhinää. Että ahaa, tuo malli on uudistumassa.”

AUTONVALMISTAJAT ovat jo vuosien ajan tehneet autojensa talvitestejä Suomen Lapissa.


Autonvalmistajille Lappi on ihanteellinen paikka tehdä ääriolosuhteiden testejä, sillä siellä on kylmää, lumista, pimeää ja ennen kaikkea hyvin vähän uteliaita katseita.

”Näistä testialueista tiedetään vähän ja puhutaan vähän, sillä toimiala itsessään on hys-hys-toimintaa. Luottamuksellisuus on asiakkaille tärkeää. Asiakkaat saattavat testata täällä 2–4 miljoonaa euroa maksavaa prototyyppiautoa ja haluavat sen yksityiskohtien pysyvän salassa”, Test World -testiyritystä johtava Janne Seurujärvi sanoi HS:lle aiemman Lapin salaisia testejä koskevan artikkelin yhteydessä.

Autoteollisuuden testitoimintaa on Lapissa Ivalon lisäksi muun muassa Muoniossa, Rovaniemellä ja Sodan­kylässä.
Testiryhmä oli liikkeellä naamioidun maasturin ja henkilöautomallin kanssa.

Että mitäkö mietin?

Pistin hetki sitten alla olevan tekstin Facebook-sivulle:

Että mitäkö mietin? No muun muassa sitä, että harvoin on niin mukava tapaaminen kuin hetki sitten. 
Ystäväni vuosien takaa käväisi pikimmiten meillä Kemin Haukkarissa. Olimme sopineet sähköpostin välityksellä asiasta aiemmin, käynti liittyi kuvataiteeseen. Hän on ostanut Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- liittyvänä aikaisemmin muutaman taulun. Hän on ollut niihin tyytyväinen, osa tauluista on mennyt lahjoina eteenpäin...
On mukava keskustella sellaisen henkilön kanssa kuvataiteesta, jolla on selkeä näkemys kuvataidetarpeestaan ja sanoo kursailematta mielipiteensä asiasta. 
Tunnissa asia hoidettiin ja kahdeksan pientä työtä vaihtoi omistajaa. Siinä ajassa ehdittiin juoda kahvit/teet ja nauttia vastaleivottua puolukkapiirakkaa.
Hän aikoi tulla "paremmalla ajalla" uudestaan.

Se se vielä puuttuisi...


Varmaan monilla aamukahvit menivät niin sanotusti väärään kurkkuun luettuaan Jari Korkin rentoa irrottelua. Käytän itse em. tyyppisistä irrottelijoista nimitystä "pomminheittäjä". Täytyy sentään joku tolkku olla irrottelussakin...


Suora nettilainaus Yle uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Jari Korkki: Miten olisi Tarja Halonen?

Jutta Urpilaisen kieltäytyminen presidenttiehdokkuudesta hämmentää demareita. Jari Korkin blogissa esitetään vieläkin hämmentävämpi ratkaisu.
Yle Blogit

Jari Korkki.
Jari Korkki.Lassi Seppälä / Yle
Jutta Urpilaisen torstaiaamuinen ilmoitus jättää presidentinvaalit perhesyistä väliin tuntui olevan monelle demarille eduskunnan käytävillä pettymys ja myös yllätys. Kieltämättä olin itsekin tulkinnut Urpilaisen SDP:n Lahden puoluekokouksessa antamat lausunnot niin, että ehdokkuus olisi – jos ei nyt vielä varmaa – niin ainakin todennäköistä.
Toisin kuitenkin kävi ja mahdollisista vaihtoehdoista esimerkiksi Eero Heinäluoma kiirehti heti visertämään, ettei aiemmin kerrottua kieltäytymistä ole tarvetta harkita uudelleen. Puheenjohtaja Antti Rinne viestitti – oman kieltäytymisensä lisäksi – ettei kiirettä ole ja kuntavaalit käydään ensin.
Mikä ei tietysti estänyt mediaa kysymästä ehdokkuudesta kaikilta vastaantulijoilta ja vähän niiltäkin, jotka eivät juuri nyt sattuneet vastaan tulemaan.
Ainakin Erkit Tuomioja ja Liikanen lasketaan kieltäytyneisiin.
Sen sijaan Matti Vanhanen (kesk.) ja Pekka Haavisto (vihr.) ovat tunnetusti mukana kilvassa. Kun Haavisto muutama viikko sitten ilmoittautui kisaan, moni kiirehti julistamaan, ettei kerran hävinneellä voi olla minkäänlaisia mahdollisuuksia toisella yrittämällä.
Kumma kyllä samaa ei sanottu Vanhasesta, vai joko pääsi unohtumaan tämän kolmas sija vuonna 2006?
Ja jostain syystä mainittu "sääntö" ei koskenut lainkaan Sauli Niinistöä (kok.) 2012, Urho Kekkosta (maal.) 1956 tai Risto Rytiä (ed.) 1940.
Kukin heistä kävi ensin vuorollaan häviämässä: Ryti 1925, Kekkonen 1950 ja Niinistö 2006.
Tuenilmaisut kielivät siitä, ettei istuvan presidentin viranhoidosta löydy varsinaisesti moitittavaa
Vaikka Antti Rinne lupasi SDP:lle oman ehdokkaan, alkoi demarileiristä heti torstaina kuulua toisenlaisiakin ääniä. Entinen puoluesihteeri Mikael Jungner(siirryt toiseen palveluun) liputti suoraan Sauli Niinistön puolesta ja samansuuntaisia puheita kuultiin myös SDP:n Satakunnan piiristä.
Sauli Niinistön lasketaan niin halutessaan olevan täysin ylivoimainen ja demarileirin tuenilmaisut kielivät siitä, ettei istuvan presidentin viranhoidosta varsinaisesti löydy moitittavaa.
Silti olisi kovin kummallista, jos niinkin suuri puolue kuin SDP ei saisi jalkeille omaa ehdokasta. Niinistön lisäksi demariäänestäjät tosin voivat löytää muitakin ehdokkaita.
Eduskunnan kuppilan irvileuat muotoilivat asian torstaina niin, että voivathan demarit nytkin äänestää Pekka Haavistoa heti ensimmäisellä kierroksella kuten viime kerrallakin. Jolloin Paavo Lipponen jäi nolosti viidenneksi.
Jos SDP:n presidenttipeli menee ihan solmuun, kannattaisiko Haloselta edes kysyä? Perustuslaki sen kyllä sallii
Sallittakoon kuitenkin piskuinen ajatusleikki.
Kun Venäjän presidentti Vladimir Putin jätti yhden kauden väliin ja palasi takaisin virkaansa, vitsaili Tarja Halonen sillä voisiko samaa järjestelyä soveltaa Suomessakin.
Jos nyt SDP:n presidenttipeli menee aivan solmuun, niin kannattaisiko edes kysyä?
Perustuslaki sen kyllä sallii.
Sitä paitsi 2006 vaalien toisen kierroksen vaaliväittelyt olivat sen verran nautittavia, että voisi ne katsoa toiseenkin kertaan.
Ja tähän hymiö.
kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja

Jos luet tämän jutun, osaat myydä mitä tahansa – ammattilaiset kertovat, mitä myyntityö on...

Hmmmmm - vai niin. Hiukkasen soppii eppäillä!


Suora nettilainaus HelsinginSanomista hiuka tuunattuna:

Jos luet tämän jutun, osaat myydä mitä tahansa – ammattilaiset kertovat, mitä myyntityö on

Myynti on läsnä kaikkialla – treffeilläkin – ja näin sinäkin voit siinä onnistua. Meitä neuvovat myynnin ammattilaiset Sari Uusitalo ja Pia Hautamäki.

Tilaajille








Myyjän täytyy tuntea asiakkaansa perin juurin, sanovat tutkija Pia Hautamäki (vas.) ja myyntijohtaja Sari Uusitalo.
HYVÄ asiakas, tätä lausetta lukiessasi sinulle on myyty jo monella eri tavalla tätä artikkelia:

Kun käänsit lehden sivua, sinulle myytiin tuotettamme eli tätä juttua valokuvalla ja otsikolla. Jos olit vielä siinä vaiheessa kiinnostunut, sitä myytiin vielä ingressillä eli otsikon lisärivillä.

Nyt artikkelia myydään näillä ensimmäisillä lauseilla, jotka on varta vasten kirjoitettu siten, että jatkaisit lukemista.

Kyllä, journalismi – kuten melkein mikä tahansa työ ja jopa sosiaalinen toiminta – on omalla tavallaan myymistä.

Myynti ei ole enää nykyään parhaimmillaan tuputtamista, jossa pölynimurikauppias asemoi jalkansa oven väliin ja kailottaa, kuinka juuri sinä ehdottomasti tarvitset tämän imurin. Nykyisin puhutaan arvomyynnistä.

Se perustuu muun muassa psykologiaan, sosiaaliseen osaamiseen, eri alojen asiantuntijuuteen ja vaikka mihin.

Kirjoitamme tästä aiheesta, koska se on myyty meille:

Tampereen Ammattikorkeakoulun myynnin yliopettaja ja tuore kauppatieteiden tohtori Pia Hautamäki ja Dell EMC -yrityksen Suomen myyntijohtaja Sari Uusitalo sekä yhtiön viestintäyksiköstä Heidi Penttinen ovat vakuuttaneet Helsingin Sanomat siitä, että tästä aiheesta – arvomyynnistä ja myyntityön muutoksesta – kannattaa kirjoittaa.

Arvomyynnistä? 

Sana kuulostaa markkinointijargonilta, joten sitä on syytä vähän myydä: arvomyynti on mielenkiintoinen aihe, koska se koskee yritysten lisäksi kaikkia ihmisiä. Kuten Sari Uusitalo sanoo:

”Mikä tahansa organisaation tai ihmisen palvelu tai tuote, mitä tarjotaan kenelle tahansa, kaiken sen keskiössä on myynti, ja nimenomaan arvomyynti. Arvomyynti on kaikessa läsnä.”

HYVÄ ASIAKAS, olet varmaan joskus ollut työhaastattelussa. Siellä olet myynyt osaamistasi työnantajalle.

Töissä, oli kyse sitten rakennustyömaasta tai investointipankista, myyt ideoita siitä, miten jokin asia tulisi hoitaa.

Olet ehkä käynyt treffeillä joskus. Siellä olet myynyt itseäsi treffikumppanille.

Kyllä, myynti – ja nimenomaan se arvomyynti – on läsnä kaikkialla.

”Arvomyynnissä myyjä ohjaa asiakasta ja rakentaa yhdessä asiakkaan kanssa arvoa”, Pia Hautamäki selittää. Hän tietää, mitä puhuu, sillä hänen organisaatioiden välistä myyntiä ja ostamista käsittelevä väitöskirjansa ilmestyi hiljattain.

Sari Uusitalo jatkaa: ”Arvomyynti on konsultoivaa myyntiä. Siinä täytyy tuntea hyvin asiakkaan liiketoiminta, koska muuten arvoa ei pysty rakentamaan.”

Arvomyynti on tavallaan pölynimurikauppiaan vastakohta. Pölynimurikauppias tuputtaa tuotetta tuntemattomalle asiakkaalle, joka ei sitä halua ja joka ei sitä tarvitse.

Arvomyynnissä taas tutkitaan ensin, mistä asiakkaan ja jopa asiakkaan asiakkaiden liiketoiminnassa on kyse. Sitten keskustellaan siitä, millaista lisäarvoa minun yhtiöni tuotteilla tai palveluilla voisi olla sinun firmasi tuotteille tai palveluille.

Itse asiassa hyvä arvomyynti alkaa nykyajan sosiaalisen median maailmassa jo ennen kuin on ryhdytty tutkimaan tai myymään yhtään mitään.

AJATELLAAN yhtiötä, joka haluaa ostaa toiselta yritykseltä vaikkapa it-palveluita.

Silloin ei soiteta summamutikassa firma A:han tai firma B:hen. Silloin mennään internetiin tutkimaan, millaisia toimijoita on tarjolla.

Sitten valitaan vaikkapa Sari Uusitalon työnantaja Dell EMC. Syitä valintaan voi olla monia. Ehkä nettisuvuissa on miellyttävä design. Ehkä siellä on kuvailtu asianmukaisesti, kuinka Dell EMC kykenee vastaamaan siihen haasteeseen, joka sille ollaan nyt antamassa.

Tässä Dell EMC on jo myynyt itseään nettisivuillaan monella eri tavalla.

Tämän jälkeen asiakas menee ehkä Linkediniin. Se on ”ammattilaisten Facebook” eli sosiaalinen media, jossa ammattilaiset luovat verkostoja. Hän näkee siellä yrityksen Suomen-myyntijohtaja Sari Uusitalon kuvan, koulutuksen ja verkostot – ja taas tapahtuu myyntiä.

Tässä vaiheessa on tultu jo yritysten ja palveluiden maailmasta henkilökohtaiselle tasolle. Jos Uusitalon profiili Linkedinissä näyttäisi apaattisen näköisen ihmisen, jolla ei ole yhtään kontakteja, saattaisi ajatella, että en minä tuollaisen ihmisen kanssa halua tehdä hommia. Puhutaan brändistä eli siitä, miten jokin ihminen tai yritys tunnetaan.

Konkreettinen esimerkki vahvasta myyjän brändistä ja brändin tärkeydestä on vaikkapa Jethro Rostedt, tv-ohjelmista tunnettu kiinteistövälittäjä.

Ei hän huvikseen ole joka toisessa tv-ohjelmassa mukana. Ei hänen uuden Mercedes-Benz-autonsa rekisterinumero ole sattumalta LOL-2. Hän on rakentamassa brändiä.

”Myy ensin itsesi, sitten yrityksesi”, Uusitalo sanoo.

TÄMÄN jälkeen myynnissä edetään ensimmäiseen fyysiseen kohtaamiseen.

Silloin kannattaa jo pitää mielessä, millaisesta asiakkaasta on kysymys: jos asiakas on vaikkapa julkishallinnon taho, ei kannata mennä paikalle sillä isoimmalla avo-bemarilla.

Sitten syvennytään yksittäisiin henkilöihin.

Pia Hautamäen väitöskirjassa on tutkittu myyntiä muun muassa siltä kannalta, miten erilaiset persoonallisuustyypit vaikuttavat myyntiin ja ostamiseen. Tarkastelussa on neljä erilaista ulottuvuutta.

1. Ekstrovertti – introvertti

2. Faktaorientoitunut – intuitiivinen

3. Fiilistyyppi – syy–seuraus-tyyppi

4. Järjestelmällinen – spontaani.

Otetaan esimerkkitapaukseksi taas Jethro Rostedt. Hän vaikuttaa selkeältä fiilistyypiltä, jossa näyttäisivät korostuvan äärimmäinen ekstroverttius ja spontaanius, mutta jossa taustalla lienee faktaorientoituneisuutta.

”Myyjissä on usein paljon ulospäin suuntautuneita ekstrovertteja, hankintaorganisaatioissa taas omissa oloissaan viihtyviä introvertteja. Yritysten myyjissä taas on paljon fakta-tyyppejä, mutta asiakkailla päätöksiä tekevässä liiketoimintajohdossa on usein intuitiivisia ihmisiä. Erityyppisille ihmisille pitää myydä eri tavalla”, Hautamäki sanoo.

Mutta miten sitten voi tietää, kuka on kuka?

Ensinnäkin voi tarkastella sitä, missä asemassa ihminen on. Seuraavat asiat ovat yleistyksiä, mutta antavat kuvan siitä, miten erilaisista tyypeistä voi saada käsityksen.

”Älä myy lähtökohtaisesti talouspäällikölle niin, että korostat pehmeitä arvoja, koska häntä ei todennäköisesti kiinnosta muu kuin kovat luvut ja faktat. Jos kyseessä taas on henkilöstöstä vastaava tyyppi, hän saattaa arvostaa pehmeämpiä arvoja”, Uusitalo selittää.

Tällaisia asioita Uusitalo miettii tiiminsä kanssa paljon ennen ensimmäistä myyntitapaamista.

Ensiarvoisen tärkeää on tietysti olla täysin selvillä siitä, mitä ja miten mahdollinen tuleva asiakas toimii: jos ei tunne asiakkaan bisnestä, ei voi tehdä sitä arvomyyntiä, jossa pyritään tuomaan asiakkaalle mahdollisimman paljon arvoa.

Kun kaikki tämä on selvillä, aletaan tarkastella, keitä ensimmäiseen myyntipalaveriin on tulossa. Sitten mietitään, keitä omasta firmasta kannattaa ottaa paikalle, jotta kaikki asiakkaan persoonallisuustyypit saadaan ”hoidettua” hyvin.

”Kukaan ei ole kahvittelemassa myyntipalaverissa”, Uusitalo sanoo.

Tulee mieleen Sun Tzu ja hänen kuuluisa Sodankäynnin taito -teoksensa: kuten taistelukentällä, myynnissä täytyy olla erittäin tietoinen monista erilaisista asioista ”vastapuolen” ja omien joukkojen suhteen.

Ero on toki siinä, että myyntityössä ei ole vastapuolta, vaan asiakas, jonka myyjä haluaa saada kukoistamaan samalla kun haalii omalle yritykselleen bisnestä. Sitä on arvomyynti: arvon tuottamista niin itselle kuin asiakkaallekin.

VAIKKA edellä on puhuttu yritysmyynnistä, yleiset lainalaisuudet pätevät usein myös yksittäisiin ihmisiin.

Jos on työhaastattelussa, kannattaa ottaa selvää, mitä tämä työpaikka tekee, mistä sillä on pulaa, mitä sillä on riittävästi ja niin edespäin. Sitten kannattaa kertoa, millaisia ratkaisuja pystyy tarjoamaan firman puutteisiin – mitä arvoa sinulla on yritykselle?

Niin ikään kannattaa koettaa aistia, minkä oloinen tyyppi haastattelija on ja missä asemassa hän on, ja niin edespäin.

Hautamäki vie asian vielä pidemmälle, sillä kuten sanottua, myynti on kaikkialla ja sitä tapahtuu jatkuvasti.

Palataan siis tämän jutun alkupuolen esimerkkiin treffeistä – toki hieman huumorilla. Periaatteessa lainalaisuudet toimivat tälläkin elämän osa-alueella.

”Ensivaikutelma on tärkeä. Ensin small talkia – haistellaan vähän, mistä siinä ihmisessä on kysymys, ja sen pohjalta lähdetään keskustelemaan. Kriittisyyttäkin tarvitaan: onko kyseessä oman tarvekartoituksen pohjalta sellainen tyyppi, joka tuottaa lisäarvoa ja auttaa pääsemään siihen tavoitteeseen, jonka on asettanut.”

torstai 23. helmikuuta 2017

Suomalaisten unelmat...

Olen seurannut viime aikoina aika aktiivisesti eri puolueiden lähestyviin kuntavaaleihin liittyvää informaatiota.
Varsinkin nuoriin kohdistuvaa informaatiota. Miksi? Siksi, että olen ollut huolestunut kunnallisvaalien alhaisesta äänestysprosentista, viimeksi vuonna 2012 se oli 58,3%...

Alla oleva on erään suomalaisen puolueen nimenomaan nuoriin mahdollisiin kuntavaaliehdokkaisiin liittyvästä kampanjasta:

Suomalaisten unelmat liittyvät usein kotiin, perheeseen, koulutukseen, työhön ja yrittäjyyteen. Kunta on paikka, jossa nämä unelmat tehdään mahdollisiksi.

Se voisi olla minkä tahansa puolueen informaatiota, asiallista informaatiota.

Itse olen 70+ vuotias ja tunnen voimakkaasti samaistuvani näihin 18-30-vuotiaisiin Suomen tulevaisuuden tähtiin, kuntapäättäjiin.
Lähestyvät kuntavaalit ovat kukaties Suomen tähänastisista tärkeimmät kuntavaalit.

Työhuoneen kirjahyllykön tyhjentämistä...

Tänään on taas se päivä, jolloin vuosien saatossa täyttynyttä työhuoneeni kirjahyllykköä olen tyhjentänyt. Sen teen aina silloin tällöin. Samalla pakostakin kertynyttä pölyntöhkää saavähennetyksi.
Muun muassa Kemin kaupunki on siirtynyt lähes täysin kokousasiakirjojen osalta sähköiseen käytäntöön, joten kirjahyllyköstä ei tarvitse enää varata tilaa kokousasiakirjoille liitteineen.
Tyhjensin hyllyköstä pääasiassa Kemin kaupungin aineistoja, Akavan/Insinööriliiton/Länsi-Pohjan Insinöörien aineistoja sekä Ammattiopisto Lappian Kaivosalan ammatillisen neuvottelukunnan kokousmateriaaleja. Niistä kertyi kaksi isoa kassillista lähinnä A4-papereita. 
Toisen vien Kemin kaupungintalolle silputtavaksi ja toisen yleiseen paperinkeräykseen.
Tuo edellinen on eräänlainen varmistus/hätävarjelun liioittelua, sillä aineistojen joukossa ei ole mitään ns. salaista aineistoa. 
Käynti on eräänlainen nostalgiakäynti, sillä tällaista paperimäärää ei taida enää syntyä, kun kaikki on kohta verkossa/netissä...