perjantai 30. kesäkuuta 2017

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 10...

Edellisen osan loppupuolella kirjoitin mm seuraavaa:

Täytyy myöntää avoimesti, että em. koulutusalajohtajan valintaprosessikohellus kypsytti minuakin. 

Silloin kävi käytännössä ensimmäistä kertaa mielessäni, että olisiko sittenkin parasta lähteä hiukan lähempää seuraamaan > vaikuttamaan kuntapoliittiseen päätöksentekoon. 

Seuraavat kuntavaalithan olivat vuonna 2000.

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin - ollaan siis jo 2000-luvulla Kemissä, mutta palaan seuraavassa osassa 1990-luvun puolenvälin tuntumaan, uusiin kuvioihin ja ehkä tuosta jäähalliprojektistakin on pakko hiukan kirjoittaa...

____________________________________________________________________

Kemin ammattioppilaitos oli aloittanut yhteistyön Luoteis-Venäjälle Murmanskiin lähinnä rakennuspuolen osa-alueella. Kemian osastolla, laboranttien yhteistyötä oli ollut Viron Tartoon jo pitkän aikaa.
Myös läänitasolla oli erilaisia yhteistyömuotoja Murmanskiin. Minulla oli mahdollisuus osallistua 20.-24.9.1993 Murmanskissa Lapin lääninhallituksen koulutus- ja sivistysyksikön organisoimalle opinto- ja tutustumismatkalle. Ryhmässä oli mukana 3 opettajaa ja 25 oppilasta eri toisen asteen oppilaitoksista Lapin läänistä. Matkamme oli mielenkiintoinen avartaen opetuksellisia näköalojamme. 
Olimme pääsääntöisesti matkaamme erittäin tyytyväisiä. Tyytyväisyyttämme lisäsi se, että osalla meistä oli mahdollisuus tutustua varsinaisen opetuksellisen asiamme ja erilaisten tutustumiskäyntien lisäksi paikallisiin ammattikuvataiteilijoihin heidän esitellessään teoksiaan meille pienessä ART NORD-galleriassa Severomorsk-nimisessä kaupungissa Muurmanskin pohjoispuolella. 
Sinä mahdollisesti tiedät, että Severomorsk on ns. suljettu kaupunki, Venäjän pohjoisen laivaston tukikohta, edelleenkin todennäköisesti eräs maailman suurimmista laivastotukikohdista.

Siitä käynnistä käynnistyi Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994 - toiminta, joka jatkuu vieläkin tosin tällä hetkellä säästölikillä.

Ehkä edellisestä jossakin vaiheessa lisää myöhemmin. Tärkeimmät yhteistyökumppanit Severomorskista ovat olleet kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran (asuu eläkkeellä nykyisin Moskovassa) ja kuvataiteilijat Anatoly Sergienko sekä Ivan Voron. Kaikki perheineen...

Pistän muistin virkistämiseksi pätkän Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- kirjauksista päättyneeltä vuosilta 1994-2000:


Vuosi 1994

Asia on ollut aikanaan esillä kemiläisten kuvataiteilijoiden kanssa ja asiat etenivät kiivaasti siten, että saimme virallisen kutsun ja lähdimme pitämään näyttelyn Muurmanskiin ja Severomorskiin alkukesästä 1994. Samalla tutustuimme severomorskilaisten ja muurmanskilaisten kuvataiteilijoiden erilaisiin toimintatapoihin 8.‑15.6.1994 välisenä aikana.
Matkalla mukana olivat kuvataiteilijat Olavi Korolainen ja Anssi Hanhela sekä allekirjoittanut yhteyshenkilönä. Näyttelyissä em. kuvataiteilijoiden töiden lisäksi oli Jorma Kuulan ja Marika Hakalan töitä.
Näyttelyt saivat erittäin myönteisen vastaanoton ja runsaasti julkisuutta.
Severomorskissa, kaupungin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran ja paikalliset kuvataiteilijat toivovat yhteistyön virallistamista kaupunkien välillä käynnistetyn kuvataideyhteistyön edistämiseksi ja tukemiseksi.

Severomorskista kutsuttiin vastavuoroisuusperiaatteella kuvataiteilijaryhmä 7.-12.10.1994 väliseksi ajaksi Kemiin.
Severomorskista saapuvaan ryhmään kuului kolme paikallisen kuvataideyhdistyksen jäsentä; Anatoly Sergienko, Ivan Voron ja Juri Lekomtsev. Em. henkilöistä kaksi ensin mainittua pitivät ryhmänäyttelyn Kemissä Pohjolan Sanomien aulassa 8.‑ 30.10 1994 välisenä ajanjaksona.
Ryhmän taiteellisena johtajana toimi Anatoly Sergienko.

Todettakoon, että em. kuvataiteilijat ovat pitäneet näyttelyitä monissa maissa eri puolilla maailmaa. Heidän tuotantonsa koostui aivan viime vuosien teoksista, joita näyttelyssä oli yhteensä lähes viisikymmentä.
Avajaispuheessaan Kemin kulttuuriasianjohtaja Unto Käyhkö piti esillä olevia töitä erittäin mielenkiintoisina, raikkaina ja tasokkaina.

Em. vierailuajankohdaksi Kemiin saapui myös Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran. Alustavasti Severomorskin kulttuuriosaston johtajan Olga Katsaranin, Kemin kulttuuriasiainjohtajan Unto Käyhkön, Kemin kuvataiteilijat ry:n johtohenkilöiden ja allekirjoittaneen välisissä neuvotteluissa päätettiin alustavasti vuosien 1995‑1997 yhteistyömuodoista.
Tulevaisuudessa yhteistyötä on päätetty laajentaa koskemaan myös muita kulttuurialoja esim. musiikkia.

Virinnyt yhteistyö perustuu vastavuoroisuuteen ja henkilökohtaisten suhteiden kehittymiseen lähitulevaisuudessa ja se todennäköisesti tuo monia uusia, arvaamattomia mahdollisuuksia monella eri elämän alueella.

Vuosi 1995

Kävin vaimoni Tuula Pyykön ja kemiläisen taidegraafikon Riitta Moilasen kanssa kesäkuussa 1995 vierailulla Severomorskissa/Muurmanskissa, jolloin meillä oli mahdollisuus tutustua monipuolisesti em. alueen kulttuuritarjontaan.

Elokuussa 1995 Severomorskista saapui tasokas 12‑hengen TERIBERKA‑niminen naiskuoro Kemiin VIIKINKIKESÄ 1995‑tapahtumaan, kulttuuriosaston johtajan Olga Katsaranin johdolla.

Marraskuussa 1995 Severomorskissa vieraili kemiläinen valtuuskunta, johon kuului vs. kaupunginjohtaja Jorma Virtanen, kaupungingeodeetti Tapani Onkalo, kulttuuritoimenjohtaja Unto Käyhkö ja elinkeinoneuvoja Aino Haaraoja. He olivat matkaansa erittäin tyytyväisiä esittäen vastavuoroisesti em. kaupungin johtaville virkamiehille kutsun saapua Kemiin kuluvan vuoden helmikuussa.

Vuosi 1996

Kemiin saapui helmikuussa 1996 valtuuskunta, johon kuului kulttuuriosaston johtajan Olga Katsaranin lisäksi kaupunginjohtaja Vitali Volosin, tekninen johtaja Vladimir Kozinski, kansainvälisten asioiden asiantuntija Irina Norima, elinkeinoasioiden päällikkö Rauza Raspopova ja yrittäjien edustaja Oleg Sergin.

Lisäksi kuvataiteilijat Anatoly Sergienko ja Ivan Voron ovat pitäneet näyttelyn ART HALVARE‑nimisessä taidegalleriassa Oulussa helmikuussa 1996.

Vaimoni ja minut kutsuttiin vierailulle Severomorskiin viikoksi kesäkuussa 1996, jonka toteutimmekin poikkeuksellisesti Kirkenesin kautta.
Matka oli unohtumattoman rankka kokemus, suorastaan eräänlainen ympäristöshokki...
Minulla oli mahdollisuus keskustella myös insinöörityhteistyöasioista "nokakkain" tekninen johtaja Vladimir Kozinskin kanssa.

Marraskuussa 1996 on Kemistä ollut virallinen valtuuskunta Severomorskissa.
Valtuuskunnan jäseninä olivat apulaiskaupunginjohtaja Jorma Virtanen, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jorma Lammi, rakennuspäällikkö Kari Alatalo sekä edustaja elinkeinotoimistosta. Em. vierailun yhteydessä allekirjoitettiin virallinen, kaupunkien välinen yhteistyösopimus.

Barentsin meren rannalta, Severomorskin Lasten musiikkikoulusta oli Kemissä joulukuussa taiteilijaryhmä, joka koostui yhdestätoista 10‑13-vuotiaasta muusikosta ja laulajasta. Heidän ohjaajanaan oli kaksi opettajaa ja kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran.

Ryhmä tutustui talousalueemme eri oppilaitoksiin ja nähtävyyksiin pitäen useita mieleenpainuvia, todella tasokkaita ja monipuolisia konsertteja lähinnä eri oppilaitoksissa.

Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran on esittänyt käymissämme keskusteluisssa/neuvotteluissa useasti toivomuksen, että kemiläinen, nuorista koostuva muusikkoryhmä saapuisi konsertti ‑ja tutustumismatkalle Severomorskiin ja Muurmanskiin. Olen luvannut auttaa omalta osaltani asiaa.
Todettakoon, että kysymyksessä olisi ollut ensimmäinen ulkomaisen rock‑yhtyeen konsertti Severomorskissa.
Eräänä tavoitteena oli mennä kemiläisen Nine Lives-yhtyeen kanssa Severomorskiin, mutta valitettavasti em. konsertti‑ ja tutustumismatka ei toteutunut alun perin suunnitellussa aikataulussa molempien tahojen taloudellisten vaikeuksien vuoksi eikä Severomorskista esitetty myöhäisempi ajankohta alkukesästä ei sopinut nuorille muusikoille...
Asiasta on neuvoteltu edelleen ja toivotaan, että löydetään ratkaisu asialle.

Tavoitteena on nimenomaan eri kulttuurin osa‑alueilla toimivien henkilöiden välinen yhteistyö, jolla luodaan tukeva pohja Barentsin‑alueen henkilökohtaisten suhteiden kehittämiselle ja yhteistyölle.

Vuosi 1997

Anatoly Sergienko ja Ivan Voron ovat Kemin taidemuseossa 6.6.‑6.7.1997 pitäneet taidenäyttelyn, johon osallistui myös akvarellisti Vladimir Tchernov Muurmanskista.
Kyseisen taidenäyttelyn avasi silloinen Kemin kaupunginjohtaja Juhani Leino.
Avajaisten yhteydessä saatiin kuulla paikallista musisointia laulaja Anita Seppäsen ja muusikko, säestäjä Sami Itkosen voimin…

Todettakoon, että em. kuvataiteilijat pitivät samana kesänä ryhmänäyttelyn Tampereella Ammattikasvatuksen koulutuskeskuksessa elokuussa ja Hämeenlinnassa Ammatillisessa Opettajakorkeakoulussa syyskuussa.

Kaikki edellä mainitut taidenäyttelyt saivat erittäin hyvän vastaanoton ja aktiivista kiinnostusta tiedotusvälineissä.

Vuosi 1998

Olen käynyt vaimoni kanssa kesäkuussa 1998 Muurmanskissa ja Tumanny-nimisessä kylässä noin 120 km Muurmanskista suoraan itään, keskellä tundraa…
Matka oli kokonaisuudessaan erittäin mieleenpainuva kokemus. Olimme Ivan Voronin aviovaimon Irinan vanhempien luona vieraina em. kylässä tutustuen muutaman päivän aikana lähiympäristöön, mm. tekoaltaisiin ja kahteen suureen vesivoimalaitokseen.
Tavoitteemme oli käydä myös Teriberka-nimisessä kylässä, mutta tiukat sotilasaluemuodollisuudet estivät sen – valitettavasti…
Kyseisen matkan aikana neuvottelimme alustavasti mahdollisuudesta pitää yhteisnäyttely, johon osallistuisivat Olli Räty Suomesta/Virroilta, Anatoly Sergienko ja Ivan Voron.
Myöhemmin kesällä 1998 käydyissä neuvotteluissa sovittiin seuraavista vuoden 1999 taidenäyttelyiden ajankohdista: toukokuussa Severomorskissa, kesäkuussa Muurmanskissa ja syyskuussa Tampereella.

Vuosi 1999

Minut ja vaimoni sekä kuvataiteilija Olli Räty vaimoineen kutsuttiin ajanjaksoksi 26.-30.4.1999 Se-veromorskiin/Muurmanskiin. Em. matka toteutettiin Norjan Kirkenesin kautta.
Matkan aikana Anatoly Sergienkon, Ivan Voronin ja Olli Rädyn yhteisnäyttely pystytettiin ja avattiin 29.4.1999.
Yhteisnäyttelyn avajaisissa oli runsaan kutsuvierasryhmän joukossa Severomorskin apulaiskaupunginjohtaja Valentina Malkova, joka toimi myös unohtumattoman iltajuhlan isäntänä/emäntänä.

Otin kesällä yhteyttä Severomorskin kulttuuriosastoon tiedustellakseni heidän kiinnostustaan lähettää laulu- ja/tai tanssiryhmä Suomeen Ammatillisten Oppilaitosten Insinöörit AOI ry:n, sittemmin Tekniikan Opettajat TOP ry:n yhteistyössä eri opetus- ja tekniikkatahojen kanssa järjestämään Tekniikan Alojen Foorumin eli TAF:n 3. seminaarin iltajuhlaan syksyksi.
Sovimme Barents Band-nimisen ryhmän saapumisesta Suomeen Tiedekeskus HEUREKAAN, Tikkurilaan, Vantaalle.
Kyseinen 11-hengen laulu- ja tanssiryhmä esiintyi aikajärjestyksessä Virroilla, Tikkurilassa ja Kemissä paluumatkan yhteydessä.

Vuosi 2000

Severomorskilaiskuvataiteilijoiden Anatoly Sergienkon, Ivan Voronin ja uusien, nuorten Alexander Charlamovin ja Vadin Izmailovin yhteisnäyttely pidettiin Tampereella maalis-/huhtikuussa 2000 Työväen keskusmuseossa, Finlaysonin tehtaiden alueelle kunnostetuissa näyttelytiloissa.

Em. näyttelyn avajaisissa 15. päivänä maaliskuuta 2000 oli läsnä myös Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran.
Lisäksi syys-/lokakuussa 2000 on Virroilla avatussa NUUTTI GALLERIASSA ollut Ivan Voronin töitä esillä.
Olli ja Leena Räty ovat päättäneet pitää perustamassaan NUUTTI GALLERIASSA esillä em. kuvataiteilijoiden töitä.
Kemissä. Pohjolan Sanomat Oy:n toimitilojen aulassa ja toisessa kerroksessa on ollut marraskuussa nähtävillä Anatoly Sergienkon, Ivan Voronin, Vladimir Tchernovin sekä oululaisen Anssi Hanhelan töitä.

Kyseinen näyttely pystytettiin perinteisen, vuodesta 1967 alkaen pelatun Lapin ja Oulun läänin ammattikouluopettajien ja henkilöstön POROSARJA-lentopalloturnauksen cocktail-tilaisuuden kunniaksi.


Em. näyttely sai erittäin hyvän vastaanoton, vaikka kovin voimallista kuvataiteen ja lentopalloilun yhteyttä ei vielä syntynytkään …

Niin ja...

Aikaisemmin mainitsemani jäähalliprojekti lähti lukuisten palaverien, suunnitteluvaiheiden, tutustumiskäyntien, tarjoupyyntöjen, jne. jälkeen liikkeelle. 
Loppujen lopuksi päädyttiin pääasiassa talkootyöpohjaiseen eräänlaiseen halpahalliversioon. Itse olin pettynyt päätetystä ratkaisusta. Kemi olisi ansainnut tasokkaamman jäähallin. Uskallusta sellaisen rakentamiseen ei löytynyt...

Haluan erityisesti mainita, että edesmennyt Kemin kaupunginjohtaja Juhani Leino ja edesmennyt Kaminmaan kunnan kunnanjohtaja Raimo Venäläinen olivat ratkaisevasti vaikuttamassa jäähallin rakentamiseen Kemin Jungon alueelle. 

Muun muassa Juhani Leinon kanssa minulla oli ikimuistoinen puhelinkeskustelu kirjoittamastani jäähalliartikkelista Pohjolan Sanomiin. 
Juhani Leino tuli "kuvannollisesti lankoja pitkin" Kemin ammattioppilaitoksen työpajarakennuksen opettajahuoneeseeni. 
Se puhelinsoitto varmisti Kemin kaupungin roolin ja jäähallin rakentamisen Jungon "talviurheilukeskukseen". Se oli Juhani Leinon "lempilapsi"...

Jäähallirakentamisen alkuvaiheessa en enää ollut Kemin Lämäreiden puheenjohtaja. Jari Rinne tuli valituksi puheenjohtajaksi tiukan äänestyksen jälkeen. Oikeastaan puheenjohtajaäänestyksessä äänet jakaantuivat tasan Jari Rinteen ja tosi peruslämäriläisen Esa Rainsuon kesken. Arpa ratkaisi > minä nostin tuon arvan...

Ymmärtääkseni Jari Rinteellä riitti intoa ja ideaa jäähalliprojektin lopullisessa toteuttamisessa.

Saatan palata vielä hiukan tuonne ammatilliselle koulusektorille myöhäisemmässä vaiheessa, josta jäin eläkkeelle lokakuussa 2008. Jäin eläkkeelle Ammattiopisto Lappiasta Kivikankaalta.

Nyt lienee vihdoinkin aika siirtyä vuoteen 2000, oikeastaan syksyyn 2000, jolloin olin käytännössä jo suostunut kuntavaaliehdokkaaksi.


Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...

torstai 29. kesäkuuta 2017

Veljekset, piilottelijat ja palkkamurhaaja – heidät tuomittiin Nemtsovin murhasta...

Alla olevassa artikkelissa todetaan:
Oppositiopoliitikot uskovat toimeksiannon tulleen Tšetšeniaa johtavalta Ramzan Kadyrovilta.
Murhaa selvittänyt Venäjän tutkiva komitea on esittänyt murhan tilaajaksi Ruslan Muhudinov, jota ei ole vieläkään löydetty.
Muuta keneltä Venäjän talutusnuorassa oleva Ramzan Kadyrov saa käskyt?
Hmmmmm - siinäpä kysymys - sano...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Veljekset, piilottelijat ja palkkamurhaaja – heidät tuomittiin Nemtsovin murhasta

Murhatun oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin lähipiiri pitää viiden miehen tuomitsemista farssina.
Boris Nemtsov
Vasemmalta Tamerlav Eskerhanov, Shadid Gubashev ja Anzor Gubashev ja oikealla Zaur Dadajev.
Vasemmalta Tamerlav Eskerhanov, Shadid Gubashev ja Anzor Gubashev sekä oikealla Zaur Dadajev. 27. kesäkuuta Moskovassa.Kirill Kudryavtsev / AFP
Yli kaksi vuotta jatkunut prosessi oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murhaajien rankaisemiseksi sai torstaina jonkinasteisen päätöksen, kun viisi miestä tuomittiin: yksi syylliseksi murhaan, muut avunantoon.
Virallisesti tuomio tuli palkkamurhasta sekä aseiden laittomasta hallussapidosta.
Venäläisoppositio pitää tuomiota farssina, sillä murhan tilaajia ei saatu oikeuden eteen. Lisäksi murhasta tuomituista miehistä kaksi on valittanut joutuneensa kidutuksen kohteeksi pidätysten yhteydessä ja vankeuden aikana.

Kidutettu murhaaja

Nemtsovin ampui tuomioistuimen mukaan Zaur Dadajev, joka on aiemmin kuulunut Sever-pataljoonaan eli Tšetšenian sisällä toimiviin turvallisuusjoukkoihin.
Todisteina Dadajevia vastaan esitettiin muun muassa hänen kehostaan löydetyt "mikroskooppisen pienet jäljet ammunnasta", sekä hänen kotoaan löydetyt hylsyt, jotka olivat samanlaisia kuin murha-aseessa. Puolustus on kiistänyt todisteet ja pitää esimerkiksi hylsyjä istutettuina, kertoo venäläisjulkaisu Republic(siirryt toiseen palveluun).
Lisäksi Dadajevin jättämiä jälkiä löydettiin autosta, jolla Dadajev ja toinen tuomittu seurasivat Nemtsovia ennen murhaa. Murhan silminnäkijän mukaan ampuja näytti Dadajevilta.
Dadajev ei ole kuitenkaan tunnustanut syyllisyyttään. Sen sijaan hän on raportoinut joutuneensa kidutetuksi poliisiviranomaisten toimesta.
Dadajevin mukaan hänet kidnapattiin kahdeksi päiväksi, sidottiin patteriin ja kidutettiin sähköshokeilla, tarkoituksena saada hänet tunnustamaan murha. Syytöksiä ei ole tutkittu.

Veljekset apuna

Tšetšeeniveljekset Anzor ja Shadid Gubashev saivat tuomiot avunannosta murhaan. Tuomioistuimen mukaan toinen heistä seurasi Boris Nemtsovin liikkeitä ennen murhaa, toinen auttoi Dadajevia piiloutumaan murhan jälkeen.
Kuten Dadajevin kehosta, myös Shadid Gubashevin tavaroista löytyi "mikroskooppisen pieniä jälkiä ammunnasta", ja hänen jättämiään jälkiä oli myös pakoautossa ja asunnoissa, joissa tuomitut piileskelivät.

Avustajat mukana

Myös Tamerlav Eskerhanovin ja Hamzat Bahaevin katsottiin syyllistyneen murhan avunantoon avustamalla piilottelussa. Heidän osallisuutensa on kyseenalaistettu jopa Boris Nemtsovin lähipiirin toimesta.
– Mielestämme todisteet Hamzat Bahaevia vastaan eivät ole riittävät, kommentoi Nemtsovin tytär Zhanna Nemtsova Facebook-sivullaan(siirryt toiseen palveluun) tuomiota.
Tamerlav Eskerhanov taas kertoi, että vankeuden aikana häntä oli hakattu, hänestä oli otettu kuvia alasti ja hänen partaansa ja kasvojaan oli poltettu.

Tilaaja yhä kateissa

Oppositio ja Nemtsovin lähipiiri pitävät tuomiota farssina, sillä murhan tilaajia ei saatu oikeuden eteen. Oppositiopoliitikot uskovat toimeksiannon tulleen Tšetšeniaa johtavalta Ramzan Kadyrovilta.
Murhaa selvittänyt Venäjän tutkiva komitea on esittänyt murhan tilaajaksi Ruslan Muhudinov, jota ei ole vieläkään löydetty.
Muhudinov on Sever-pataljoonan varajohtaja Ruslan Geremejevin autokuski. Venäläislehti Novaja Gazeta(siirryt toiseen palveluun) on esittänyt Geremejevin osallistuneen murhan suunnitteluun. Lehden tietojen mukaan Nemtsovia seurattiin ennen murhaa samoilla autoilla, joita Geremejev käytti normaalisti.
Silti Geremejevin oli määrä esiintyä oikeudessa lähinnä todistajana, mutta hän ei koskaan ilmaantunut paikalle.
Jutussa on käytetty seuraavia lähteitä: The Republic(siirryt toiseen palveluun)Dozdh(siirryt toiseen palveluun)Kidutuksen vastainen komitea(siirryt toiseen palveluun)

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 9...

Edellisen osan loppupuolella kirjoitin mm. seuraavaa:

Niin kuin tarkkaavaisena lukijana olet aistinut, olen ollut Kemin kaupungin päättäjien suuntaan välillisesti useinkin yhteydessä. 
__________________________________________________________________  

Perustettiin jäähallitoimikunta, jossa oli jäseninä Kemin kaupungin, urheiluseurojen, pankkien ja yritysmaailman edustajia. Alkuvaiheessa tärkeässä roolissa oli INSINÖÖRIRAKENTAJAT ja nimenomaan paikallinen vetäjä Esko Haapaniemi. Mahdollisen jäähallin eri versioita tehtiin oululaisen arkkitehtitoimiston Lukkaroisen johdolla. Minun mielestäni erinomaisia versioita. 

On syytä mainita Kemin kaupungin rooli em. jäähallitoimikunnassa. Liikuntasihteeri Reijo Koskinen oli mukana aktiivisesti. Mikäli oikein ymmärsin, hän ajatteli voimallisesti, että nyt se jäähalli on vihdoinkin tehtävä Kemiin. Toimin em. jäähallitoimikunnan puheenjohtajana.

Huomautan, että tästä eteenpäin joudun olemaan - tässä jäähalliasiassa - täysin omien muistikuvieni varassa, sillä luovutin taannoin aikamoisen määrän - kymmenisen kiloa - jäähallin syntyhistoriaan liittyvää materiaalia Kemin Lämärit ry:n silloiselle puheenjohtajalle Pekka Tiitiselle.


Palaan jääkiekko- ja jäähallisivuraiteelta omalle työsaralleni eli Kemin Karjalahdelle, ammattikouluun, jota oltiin alas ajamassa osittain. 
Paine tuli Tornion suunnalta, johon kemiläiset kuntapäättäjät, osittain virkamiehetkin lähtivät lähtivät mukaan.

1990-luvun loppupuoli ja oli Kemin ammattioppilaitoksessa mielenkiintoista aikaa.

Ensin syntyi  Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kuntayhtymä ja sen seurauksena KEMI-TORNION AMMATTIOPISTO. Kemin ammattioppilaitos muuttui Tekniikan ja liikenteen Tervaharjun yksiköksi. 
Tervaharjun yksikkö tuntui monista hyvin oudolta, keksityltä. Erään paikallisen opettajakellokkaan mielestä Karjalahti ei ollut vetovoimainen, se oli vanha, rahvaanomainen ja "maalaismainen". Tervaharju iskee nuorten tajuntaan, hän junantuomana uhosi...

No jaa - tuo ei ollut pienin murhe. Ammattioppilaitoksen rehtori oli kovassa puristuksessa muutosprosessin ollessa kiivaimmillaan, stressi iski aika-ajoin päälle. Luottamuspula päättäjien ja johtavien virkamiesten taholta oli ilmeinen. 
Kemissä koulutustoimenjohtajana oli Pekka Pasanen. Varsinainen päällepäsmäri. Viime vaiheissa rehtorin tehtäviä hoitivat apulaisrehtori Toivo Tapio ja sittemmin "velvollisuudesta" lehtori Urpo Selkälä. 

Siirtymävaiheessa rehtorin tehtävä siirrettiin tekun toimialajohtajan Matti Uusimäen peukalon alle, hän delegoi käytännön työn tekun lehtorille Heikki Salmelalle - myös Oulun miehiä. Heikki yritti parhaansa mutta...

Monien välivaiheiden päätteeksi yksikölle haettiin koulutusalajohtajaa. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kuntayhtymän hallitus päätti pistää viran julkiseen hakuun. Silloin elettiin jo kevättä 2000...


Se kiinnosti myös minua.
Miksi?
Siksi, että minulla oli kohtalaisen hyvät opintopaperit, pedagoginen pätevyys, aikuiskasvatuksen approbatur-tutkinto, ammattikasvatushallinnon tutkinto ja kohtalaisen hyvä, monipuolinen työkokemus. 
Niin ja olihan minulla vuodesta 1981 kertynyt paikallista kokemusta eli melkein 20 vuotta. 

Yhteydet paikalliseen teollisuuteen olivat erinomaiset ja oltiin Kemian osatolla tehty merkittävää opetuksen kehittämistyötä > Jatkolinjatoteutukset, 2+1- kokeilut ja menestys TAT:n (Taloudellinen Tiedotustoimisto) Kunnon Kummpanuus Kiikarissa-tapahtumassa, parhaiten hoidetuista työelämäsuhteista paikalliseen teollisuuteen, jne. ...

Viimeksi mainittuun liittyvä kunniakirja käytiin pokkaamassa Helsingin Yliopiston juhlasalissa. Paikalla olivat apulaisrehtori Toivo Tapio, lehtori Urpo Selkälä ja minä.

Kyseinen kunniakirja lienee edelleen Ammattiopisto Lappian tekniikan puolen aulatilassa Kivikankaalla raamitettuna. 

Panin hakemukset sisään koulutusalajohtajan virkaan, olin mukana haastatteluprosessissa ja jäin odottamaan päättäjien ratkaisua.

Haluan erityisesti painottaa, että olin siinä vaiheessa yksikkömme koulutusalajohtajan virkaan ainoa pedagogisesti pätevä hakija.

Mitä tapahtui?

Virka jätettiin täyttämättä, matti Uusimäki määrättiin vasemmalla kädella hoitamaan hommaa> delegoi tehtävän edelleen Heikki Salmelalle.

Viran hakuaikaa jatkettiin. Mitä se käytännössä merkitsi?

Poliittiset päättäjät hakivat "oikeaa=sopivaa" hakijaa! SDP oli saanut Kemissä niskalenkin Vasemmistoliitosta. Toisin sanoen nyt haettiin kunnon pesunkestävää demaria...

Ja kas kummaa löytyihän sellainen, tällä kerralla pesunkestävä demari, Ammattiopiston rehtoriksi valitun Arja-Leena Jokisen ilmeisesti opiskelukaveri, tyttökaveri/-toveri > Anna Maria Jääskeläinen.

Kemin ammatillisen koulutuksen alasajo kiihtyi.

Kysymys kuuluu: Vahvistuiko uskoni kuntapoliittiseen/kuntayhtymäpoliittiseen päätöksentekoon?

Todettakoon, että edellisessäkin valintaprosessissa toteutui tuttu kaava > valittiin henkilö mahdollisimman kaukaa...

Minua oli kyselty 1990-luvun loppupuolella kuntavaaliehdokkaaksi. Taisi olla vuoden 1996 kuntavaalit tulossa. Silloinen Kemin Keskustan ykkösnyrkki, Pentti Ilvesluoto tiedusteli asiaa, kävin hänen luonaan tehtaalla tutkimuslaboratoriossa juttelemassakin. Ilmeisesti Pentti oli lämmennyt asialle huomatessaan edellä mainitun jäähalliprojektin etenemisen. Olimmehan sitä käyneet porukalla esittelemässä Kemin kaupunginhallituksellekin. Kohteliaasti kieltäydyin kuitenkin ehdokkuudesta.

Täytyy myöntää avoimesti, että em. koulutusalajohtajan valintaprosessikohellus kypsytti minuakin. 
Silloin kävi käytännössä ensimmäistä kertaa mielessäni, että olisiko sittenkin parasta lähteä hiukan lähempää seuraamaan > vaikuttamaan kuntapoliittiseen päätöksentekoon. Seuraavat kuntavaalithan olivat vuonna 2000.

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin - ollaan siis jo 2000-luvulla Kemissä, mutta palaan seuraavassa osassa 1990-luvun puolenvälin tuntumaan, uusiin kuvioihin ja ehkä tuosta jäähalliprojektistakin on pakko hiukan kirjoittaa...
  

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 8...

Edellisen osan loppupuolella kirjoitin mm. seuraavaa:

Varmaan tarkkaavainen lukija aistii, että 1980-luvulla minulla ei olisi ollut aikaa, ei ehkä voimiakaan kuntapoliittiseen vaikuttamiseen. Siksi toiseksi, eipä minua muistaakseni kukaan kysynytkään silloin esim. kuntavaaliehdokkaaksi.
Politiikka oli läsnä Kemin ammattikoulussa, sittemmin ammattioppilaitoksessa riittämiin, välillä häiriksi saakka. 
_______________________________________________________________________

Taisinpa itse julkisestikin ilmoittaa, että en koske politiikkaan pitkällä kepilläkään.

Itse opetustyössä oli työsarkaa ja haastetta edelleen ihan riittävästi. Silloisella Kemin ammattioppilaitoksen Kemian osastolla osastonjohtajuutta kierrätettiin. Itsekin toimin em. tehtävässä muutamia vuosia useaan otteeseen.

Tietotekniikan tulo yhä enemmän opetukseen mukaan aiheutti varsinkin iäkkäimmille opettajille "harmaita hiuksia". Nuoret tietotekniikkaan perehtyneet "elvistelivät" avoimesti taidoillaan.

1980- ja 90-lukujen vaihteessa alkoi yhä selkeämmin esiintyä Kemin ja Tornion hegemoniataistelu ammatillisen koulutuksen osa-alueella. Orastavan taistelun alkumetreillä otin tiukasti kantaa julkisestikin kirjoituksissani itsenäisen, Kemin kaupungin omistaman ammattioppilaitoksen puolesta ja kehittämisestä.
Muutoksen rattaat olivat lähteneet liikkeelle opetussektorilla, se oli selkeästi havaittavissa ja siihen alkoivat kemiläisetkin kuntapäättäjät orientoitua...

Opetuksen ohessa olin mukana sekä opettaja- että insinöörijärjetötoiminnassa.


Ammatillisen opetussektorin järjestösota päättyi 1990-luvun puolessavälissä - hyvä niin. Palattiin normaaliin päiväjärjestykseen.
Insinööriliitto IL ja Opetusalan Ammattijäjestö OAJ sopivat tietyistä järjestelyistä ammatillisissa oppilaitoksissa toimivista insinööriopettajista - varsinaisesta edunvalvonnasta ja ammatillisaatteellisesta osuudesta paikallisyhdistyksissä. Valitettavasti hyvät tavoitteet eivät käytännössä toteutuneet...

Todettakoon, että olin Ammatillisten Oppilaitosten Insinöörit AOI ry:n viimeinen puheenjohtaja ja perustetun Tekniikan Opettajat TOP ry:n ensimmäinen puheenjohtaja. 

Minut valittiin lisäksi OAJ/AOO ( Ammatillisten Oppilaitosten Opettajat) ry:n hallitukseen. Olin siinä tehtävässä monta kaksivuotiskautta. Toimin myös Opettaja-lehden toimitusneuvostossa AOO:n mahdaatilla. Olin toimitusneuvoston Kekkonen. Jotkut taisivat olla sitä mieltä, että olin em. tehtävässä liian pitkään. 

Olin myös Insinööriliiton edustajakokousedustaja kolmivuotiskauden 1993-95 AOI ry:n mandaatilla. Mielenkiintoisena yksityiskohtana totean, että olin jopa hetken aikaa JIL ry:n varapuheenjohtaja ja Insinööriliiton hallitusjäsen.

Mielenkiintoista, todella mielenkiintoista aikaa...

Pienenä sivujuonteena todettakoon, että paperilinjalla oli monia lahjakkaita urheilijoita, lähinnä joukkuelajien taitajia. Jääkiekkoon liittyvänä kävin silloin tällöin katsomassa Kemin Lämäreiden edustusjoukkueen pelejä ulkoilmajääkaukalon reunalla Sauvosaaren urheilukentän kupeessa. 

Monesti pohdiskelin jääkiekkokaukalon reunalla seisoskellessani - lähes kaikki omistamani vaatteen ylle pyntättänä - miten tällaista lajia voi yleensäkään harrastaa näissä olosuhteissa.

Itse olin opiskeluaikoina, 1960-70-lukujen vaihteessa. käynyt Tampereella katsomassa jääkiekkoa muutaman paikallisottelun sisätiloissa > jäähallissa. 

Muistan hyvin erään tapahtuman jääkiekkokaukalon reunalta. Muistaakseni olin uteliaisuuttani katselemassa Lämäreiden harjoittelua, sillä pari opiskelijjani oli mukana joukkueessa. Harjoitusten päätteeksi kentän reunalla ei ollut juuri muita kuin Tapani Onkalo, silloinen Lämäreiden puheenjotaja ja minä.

Elämän sattumanvaraisuus tulee taas kiistatta kuvioihin. Jos en sattunut olemaan jääkiekkokaukalon reunalla, tuskin Tapani olisi bongannut minua Kemin Lämäreiden kuvioihin - näin se menee...

Tapani otti puheeksi jääkiekkoseuratoiminnan Kemissä ja Kemin Lämärit ry:n lähestyvän yleiskokouksen. Minulle jäi sellainen mielikuva, että hän oli jäämässä puheenjohtajatehtävästä sivuun ja seuralle haettiin - oli haettu jo jonkin aikaa - uutta puheenjohtajaa.
Menin katselemaan asioiden kehittymistä yleiskokoukseen Kemin Säästöpankin silloisiin tiloihin - vierailevan tähtenä - paikalla oli kourallinen osittain tuntemaani väkeä.

Niinhän siinä kävi, että tulin valituksi Kemin Lämärit ry:n puheenjohtajaksi.

Olihan minulla kokemusta ammattijärjestöpuolelta vastaavista tehtävistä, mutta urheiluseuratoiminta oli uusi alue...
Sittä alkoi muutaman vuoden mielenkiintoinen jakso, jossa oli sekä ylä- että alamäkekeä. 

Pääsääntöisesti toiminta oli nousujohteista, sillä silloinen seuran johtokunta linjasi tärkeimmäksi tavoitteeksi jäähallin rakentamisen Kemiin - vihdoinkin! Sitä oli yritetty useaan kertaan aikaisemminkin sekä Karihaaran Tenhon että Kemin Lämäreiden toimesta - tuloksetta.

Tuohon maailman aikaan Kemissä vallitsi poliittisesti tiukka kahtiajako jääkiekossakin - valitettavasti.

Sitä en itse ymmärtänyt tai oikeastaan en halunnut ymmärtää. Siinä vaiheessa oli itselleni muodostunut selkeä näkemys, että jäähallia ei rakenneta, mikäli seurojen välinen yhteistyö ei edisty.

Aikaisemmin oli kemiläisten urheiluseurojen yhteistyötä testattu yhteistyötilaisuudessa, jonka aiheena oli monitoimimaapohjahallin rakentaminen Kemiin. 
Kokous oli Kemin Merihovin kabinetissa 28.10.1987. Itse tulin valituksi kokouksen puheenjohtajaksi ja sihteeriksi valittiin Jouko Jokke Uusitalo Kemin City-Sportin voimahahmo. 

Paikalla oli tulevia kuntapäättäjiä, jotka veivät em. asiaa eteenpäin omissa ryhmissään - näin haluan jälkikäteenkin vahvasti uskoa.

Ihan hyvä tapahtuma, joka hiukan loi pohjaa myös jäähallin orastavalle tulevaisuudelle...

Niin kuin tarkkaavaisena lukijana olet aistinut, olen ollut Kemin kaupungin päättäjien suuntaan välillisesti useinkin yhteydessä.  

Perustettiin jäähallitoimikunta, jossa oli jäseninä Kemin kaupungin, urheiluseurojen, pankkien ja yritysmaailman edustajia. Alkuvaiheessa tärkeässä roolissa oli INSINÖÖRIRAKENTAJAT ja nimenomaan paikallinen vetäjä Esko Haapaniemi. Toimin em. toimikunnan puheenjohtajana.


Huomautan, että tästä eteenpäin joudun olemaan - tässä jäähalliasiassa - täysin omien muistikuvieni varassa, sillä luovutin taannoin aikamoisen määrän - kymmenisen kiloa - jäähallin syntyhistoriaan liittyvää materiaalia Kemin Lämärit ry:n silloiselle puheenjohtajalle Pekka Tiitiselle.


Pohdiskelu jatkuu myöhemmin - ollaan siis 1990-luvulla Kemissä - palaan kyllä kohta opetusosuuteenkin...


  

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 7...

Edellisen osan loppupuolella kirjoitin mm. seuraavaa:

Näemmä alan päästä vähitellen otsikon asiaan: Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa.

Itse aistin koko 1980-luvun ajan, että ainakin itselläni ei ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa kuntapolitiikassa eikä minulla - rehellisesti ja avoimesti todettuna - ollut minkäänlaista kiinnostusta asiaan.

Näin vuosikymmeniä jälkeenpäin ajatellen - jälkiviisaana - olisi pitänyt olla kaukaa viisas ja valita Kemissä oikea puolue, vaikka se olisi tehnyt kipeääkin ja rassannut jonkin verran omaa arvomaailmaakin. Niinhän ne kunnon kivikasvoiset poliitikot tekevät - kuulemma...
______________________________________________________________________

Valita Kemissä oikea puolue? 1980-luvulla siitä ei olisi ollut kahta sanaa > SKDL (nykyinen Vasemmistoliitto)...

Myöhemmin ehkä SDP, joka mm. kuuluisan koalitio-kuvion (SDP, Keskusta ja Kokoomus) myötä pääsi vallankahvaan kaupunginjohtajavalinnassa.


Opetustyö ammattikoulussa oli tuttua Imatran ja Lappeerannan ajoilta, joten se käynnistyi mielestäni Kemissä helposti. 
Varsinkin kun paikallisten - silloisen Veitsiluoto Oy:n ja Kemi Oy:n - puunjalostusyritysten kanssa Kemin ammattikoulu oli tehnyt pitkään yhteistyötä paperilinjan osa-alueella. Oikeastaan koko opintolinjan alkuhistoria oli lähtenyt liikkeelle yhtiöiden toivomuksesta/vaatimuksesta varsinkin, kun Veitsiluodon oma tehtaan ammattikoulu lakkautettiin.

Ammattikoulun opetustyön ohessa olin vähin tuntiopettajana myös Kemin teknillisessä oppilaitoksessa mm. uudessa opinahjossa Kivikankaalla. Siitä on mukavat muistot...
Pidin myös muutamia teknillisiin oppilaitoksiin pyrkiville matematiikan preppauskursseja Veitsiluodon kansalaisopistossa Luotolassa.

Minulla oli 1980-luvulla monia muita aktiviteetteja. 

Otin osaa mm. Kemissä järjestettyyn Rasvaa rattaisiin - ideakilpailuun. Puuaitayritys palkittiin parhaana tuoteideana. Se johti aikanaan tutkimusten kautta AITAKI-laatutuotteen käynnistämisen. Hain ja sain em. kokonaisuudelle mallisuojat Patentti- ja rekisterihallistukselta.
Toinen palkittu ideani oli Ideaporukka. Se olisi toteuttamiskelpoinen tälläkin hetkellä...

Oppilailleni olen monesti kertonut, että en ole koskaan saanut työstäni niin hyvää tuntipalkkaa kuin osallistuessani em. Rasvaa rattaisiin - ideakilpailuun. En sen jälkeenkään.

Todettakoon, että AITAKI teki yhteistyötä kemiläisten jalkapalloseurojen Kepsin ja Innon Mimmien kanssa. Molemmat joukkueet pelasivat silloin Suomen korkeinta sarjatasoa, mestaruussarjaa. Yhteistyössä oli voimallisesti mukana silloinen SYP teemalla: Kemistä on ja kehtaan sanua. 
Kehitelimme yhdessä Mainostoimisto Seppo Mikkasen kanssa jalkapalloiluun liittyväan kannustusvälinepurkin, "samba-hengessä". Purkkeja myytiin ja jaettiin. Mahtaako niitä olla vielä Kemissä jossakin tallella - se oli mielestämme hyvä idea. Tosin todettakoon, että jäyhä kemiläisjalkapalloyleisö ei ollut silloin kovin syttyvää lajia.

Silloin elettiin vuotta 1987. Ensimmäisenä kesänä juttu ei lähtenyt kunnolla liikkeelle...

Pankinjohtaja Ahti Salmelan kanssa teimme myös Kemin ammattikoulun sähköosaston puitteissa pankkirakennuksen katolla olevan valotaulun huolto- ja korjaustyötä. 
Ammattikoulun puolelta yhteyshenkilö oli lehtori Urpo Selkälä, minä toimin välikätenä... 

Edellä mainituissa kuvoissa oli "saamamiehenä" myös Kemin ammattioppilaitoksen opettajayhdistyksen aktiivinen lentopallojaosto, jonka Manaceriksi (ei Manager) tulin jossakin vaiheessa valituksi.
Kyseinen lentopallojaosto teki ikimuistoisia, vuosittaisia pelimatkoja Pajulahteen. Itsekin osallistuin kaksi kertaa em. matkalle huoltojoukoissa. Tavoitteeni oli lähteä vielä kolmannenkin kerran, mutta se jäi toteutumatta. Pohjoisessa toimi myös ansiokkaasti Porosarja-turnaus.

Kehittelin lentopallojaostolle vanhan kotitalomme purkuvaiheessa ns. Blokiinponnistuslankun. Se oli upeasti muotoutunut lankku, suorastaan taideteos. Kyseistä lankua pidettiin kiertopalkintona lentopallojaoston jäsenten täyttäessä 50 vuotta. Mahtaakohan se olla vielä kierrossa...  

Otin osaa myös järjestettyyn, valtakunnalliseen puistokalustekilpailuun, virallisesti: Osuuskunta Asuntomessujen, Tornion kaupungin ja Pohjoiskalotti Oy:n  järjestämäänpuisto- ja kadunkalusteiden suunnittelukilpailuun. Kilpailuun osallistui 102 ehdotusta. Kilpailussa jaettiin 3 palkintoa ja 5 kunniamainintaa.

Arkkitehtiylioppilas Vesa Heikkinen Keminmaasta teki puhtaaksipiirroskuvat ja teetätimme pienoismallit. Sain asiaan liittyvänä kunniamaininnan - ei-alan-ammattilaisena - ihan hyvä suoritus. Osuuskunta Asuntomessujen toimitusjohtaja Erkki Kuoppamäki oli arvostelutoimikunnan puheenjohtaja ja palkitsemistilaisuus oli Tornion kaupungintalon yläkerrassa, valtuustosalissa. 
Kuvat ja pienoismallit ovat päärakennuksemme autotallin metallikaapissa vieläkin tallessa - mukavina muistoina.

Ostin äitini puolen perikunnalta Keminmaan Törmästä viimeisen maa-alueen - noin 3,5 ha -Hakkauksen tilasta. Suunnittelutin sinne Sunnarinkulman asuntoaluesuunnitelman. Sen teki em. Vesa Heikkinen. Yhteistyö Keminmaan kunnan kanssa sujui mielestäni aikalailla kitkattomasti. 
Miksi ihmeessä yksityishenkilönä toimin näin? 
Sitä moni ihmetteli jo silloin. Se olisi pitkä tarina, en puutu siihen tällä kertaa enemmälti. Varmaan palaan asiaan 1990-luvun kirjoituksissani myöhemmin...

Ostin Haukkarista Suhosen vanhan leipomokiinteistön tontteineen. Parustettiin Avoin yhtiö Miljöörakentajat. 
Kyseisen yrityksen toimesta rakennettiin em. tontille Asunto-osakeyhtiö August ja Anna - moderni rivitalo. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Jussi Leppänen. Kyseinen rakennus on tuossa näköetäisyydellä...

Miljöörakentajat osti myös Kivikankaalta maa-alueen, jonne Arkkitehtitoimisto Salmi&Rintala vai Rintala&Salmi suunnitteli rivitalokiinteistön. 
Asuntojen kysyntä alkoi hiipua, hanketta ei toteutettu. Maa-alueesta myytiin tutulle perheelle omakotitontti ja loput myöhemmin Kemin kaupungille. Miljöörakentajien toiminta lopetettiin.

Aivan 1980-luvun loppupuolella tein kiinteistövälittäjä Timo Tiitisen kanssa Kemin kaupungille/kaupunginhallitukselle esityksen liike- ja paikoitustonttivarauksesta Kemin ydinkeskustasta. 
Ilmeisesti em. ehdotus kuului aikanaan "väärin sammutettu"- osa-alueelle. Asia hautautui jonnekin...

Sitten tapahtui tähänastisen elämäni suurin virhe. Olin tutustunut Kemin teknillisessä oppilaitoksessa kahteen opettajaan, jotka olivat perustaneet tietokonealan yrityksen Keminmaahan > Polar Computer Oy. Mukana yrityksessä oli pienellä osuudella myös yksi heidän oppilaistaan. 
Toinen em. opettajista muutti Kajaaniin. Hän tarjosi osuuttaan minulle. 
Yritys oli siinä vaiheessa jo muuttanut Kemiin silloisen Pohjolan Sanomien yläkertaan. Myyntiehdotus kiinnosti minua, teimme kaupat hänen osuudestaan. Kaikki näytti olevan siinä vaiheessa kunnossa mutta...

En mielellään irrottele em. aiheella näissä teksteissä enemmälti. Olen kirjoittanut asiaan liittyvänä laajan teoksen, kirjan, jota en ole toistaiseksi julkaissut.


Muuten! Toivon Sinun tutustuvan 60 vuotta elämää biisiini,jonka ystäväni Pentti Korpela sävelsi ja sanoitti minulle tilauksesta 60-vuotissyntymäpäivilleni. Rajanaapurini Arto Perkiö lauloi sen Kari Hautalammen musiikkipajalla minulle syntymäpäivälahjaksi – jotakuinkin minuutti ja vuosikymmen.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt, pojat ovat luvanneet päivittää biisin kymmenen vuoden välein.

Tosin 70 v jäi jo väliin...


Em. biisiin pääset kiinni esim. Googlaamalla Aki Pyykkö Kemi, se löytyy vanhoilta kotisivuiltani.

1980-luvulla olin mukana jonkin verran myös sekä opetus- että insinöörisektorin ammttiyhdistystoiminnassa. Osallistuin valtakunnalliseen seminaari- ja kurssitoimintaan. 

Kemiin tultuamme olen ollut mukana Länsi-Pohjan Insinööri ry:n toiminnassa kohtalaisen aktiivisesti. Täyttäessäni 70 vuotta yritin irtiottoa hallitustyöskentelystä, se ei onnistunut. Syksyllä 2017 tavoitteena on irtaantua hallitustyöskentelystä yhdistyksen täytettyä 70 vuotta.

1980- ja 90-lukujen vaihteessa lähdin mukaan kemiläiseen jääkiekkotoimintaan.

Varmaan tarkkaavainen lukija aistii, että 1980-luvulla minulla ei olisi ollut aikaa, ei ehkä voimiakaan kuntapoliittiseen vaikuttamiseen. Siksi toiseksi, eipä minua muistaakseni kukaan kysynytkään silloin esim. kuntavaaliehdokkaaksi.
Politiikka oli läsnä Kemin ammattikoulussa, sittemmin ammattioppilaitoksessa riittämiin, välillä häiriksi saakka. 


Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...