Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Totta tosiaan ennen kaikki oli niin yksinkertaista ja mutkatonta. Vai oliko sittenkään? Niin - joka tapauksessa lapsuudessani 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa kotitalossamme kävi paljon vieraita tai oikeastaan tuttuja - tulivat ohi kulkiessaan kauppareissullaan Suhosella, Ritikan Osuuskaupassa, Uusitalolla tai... muuten vaan. Hei eivät soitelleet ovikelloa, koska sellaista "ylellisyyttä" ei edes ulko-ovessamme ollut... Vanhan kotitalomme päädystä kulki kärrytie, joka teki pienen mutkan perunapeltojemme kohdalla. Siihen maailman aikaan ei vielä ollut Etu-Rikassa, nykyisessä Haukkarissa Kainuunkatua. Kauppareissulla pistäytyvät olivat lähinnä iäkkäitä, ongelmattomia ja hyväntahtoisia naisihmisiä, jotka lähinnä keittiö pöydän ääressä kahvitellessaan kertoivat viimeisimmät kuulumiset. Saattoi olla, että heidän kertomisissaan oli osa huhuja/juorujakin. Ongelmattomia eivät välttämättä aina olleet - lähinnä pikku päissään - tutut mieshenkilöt, jotka kävivät purkamassa vanhemmilleni elämänsä kurjuutta. He saattoivat istuskella tupakansavuisessa keittiössä, joskus kamarissakin pitkäänkin. Usein liian pitkään, joten heitä täytyi hätyytellä pois lähtemään ajan kulumisesta muistuttaen...