KIINALAISET juhlivat keskiviikkona uuden kotimaisen hävittäjäaluksen valmistumista Shanghaissa Jiangnanin telakalla, kertoi muun muassa kiinalaislehti Global Times. Hävittäjä on uusi osoitus suunnitelmasta, jonka tarkoituksena on vahvistaa kiinalaisten sotilaallista voimaa erityisesti merillä.
Kiinalla on useita aluekiistoja merialueiden hallinnasta muiden muassa Japanin, Vietnamin ja Filippiinien kanssa. Kiinan merivoimien vahvistaminen onkin herättänyt huolta alueen muissa maissa.
KESKIVIIKKONA juhlittu hävittäjä on ensimmäinen laatuaan Kiinassa valmistetuista uuden sukupolven hävittäjistä. Virallinen uutistoimisto Xinhua kertoi, että aluksessa on muun muassa uudentyyppinen ilmapuolustusjärjestelmä sekä uudet sukellusveneiden vastaiset aseet.
Kiina valmisti paikallisten tiedotusvälineiden mukaan viime vuonna 18 uutta alusta, kertoi uutistoimisto Reuters. Huhtikuussa Kiinassa laskettiin vesille ensimmäinen kiinalaisvalmisteinen lentotukialus.
Nykyisin Kiinalla on esimerkiksi häivehävittäjiä ja kehittyneitä sukellusveneitä. Uuden aseistuksen myötä Kiinasta on tulossa suurvalta paitsi taloudella, myös sotavoimalla mitattuna.
Jos on tuoretta, vastakatkottua koivupuuta, katkotut puut pilkotaan klapeiksi välittömästi ja pistetään katokseen pinoon kuivumaan niin onhan pino komeaa katseltavaa. Kuivuminen näillä ilmoilla on tehokasta. Meillä on ollut yksi erä koivupuuta, joka oli ottanut homekasvustoa puiden päihin, mutta nyt nekin puut on poltettu päärakennuksen massiivisessa takassa. Varmuuden vuoksi siirsimme katoksesta takkaan aina puuannoksen kerrallaan - ei ongelmia. Tänään päärakennuksen tiilikattoa ja rännejä puhdistaessani katselin ympäristöä "kevyestä lintuperspektiivistä". Todennäköisesti kaksi iso mäntyä, yksi iso hopeakuusi ja kukaties vielä iso kuusi kaadatetaan syksyllä. Sen jälkeen ei ole pelättävissä, että puut kaatuvat kovalla myrskyllä rakennusten ja/tai autojen päälle...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Tiede
Elimistö polttaa rasvaa solujen tarpeeseen – ravinnon ylimääräinen energia jää elimistöön ja muuttuu rasvaksi
Terveys kärsii, kun ylimääräiset rasvahapot kertyvät rasvakudoksen ja rasvasolujen ulkopuolelle. Vippaskonstit eivät vauhdita rasvan kulutusta, mutta liikunta voi auttaa.
BILJOONAT solumme saavat käyttövoimansa samantapaisista molekyyleistä kuin ne, jotka tuottavat energiaa puun hiilihydraateista saunan uunissa ja öljyn rasvoista öljylämmityskattilassa, mutta palaminen on tietenkin erilaista.
Ihmisen ja kaikkien muidenkin eläinten soluissa tapahtuva palaminen tarkoittaa ravinnon sisältämien molekyylien asteittaista purkamista siten, että niihin varastoitunut kemiallinen energia vapautuu elimistön toimintoihin.
Purkutyöhön on evoluution kuluessa kehittynyt monimutkainen, kymmeniä entsyymejä käsittävä järjestelmä, jossa rasvojen, hiilihydraattien ja proteiinien energia siirretään atp-nimiseen molekyyliin.
Atp eli adenosiinitrifosfaatti on koko elollisen luonnon energiavaluutta, universaali nanoparisto, jonka fostaattisidoksiin latautunutta energiaa käytetään kaikkiin solujen tehtäviin, aina lihastyöstä satoihin aineenvaihdunnan tapahtumiin.
ENSISIJAINEN energia-aineenvaihduntamme polttoaine on rypälesokeri eli glukoosi. Sitä tarvitaan elimistössä aina, sillä aivosolumme käyttävät voimanlähteenään vain sitä ja aivojen osuus koko elimistön lepoenergian eli perustoimintoihin tarvittavan energian kulutuksesta on huomattava, peräti viidesosa.
Elimistö saa glukoosia viljojen, kasvisten ja hedelmien hiilihydraateista, kun ne suolistossa pilkkoutuvat alkutekijöihinsä. Aterioiden välillä glukoosin tarpeen tyydyttää maksa, joka varastoi ylimääräisen glukoosin pitkiksi glykogeenimolekyyleiksi ja sitten vähitellen purkaa niitä takaisin glukoosiksi.
Lisäksi elimistömme kykenee muuttamaan glukoosiksi proteiinien aminohappoja. Tähän se kuitenkin turvautuu yleensä vain poikkeustilanteessa.
Glukoosi sisältää kuusi hiiliatomia, ja ennen energiaksi polttoa se pilkkoutuu glykolyysinä tunnetussa prosessissa kahdeksi palorypälehappomolekyyliksi. Sitten näiden molekyylien kaksi hiiliatomia poltetaan energiaksi solujen mitokondrioissa tapahtumaketjussa, jota kutsutaan sitruunahappokierroksi.
Mitokondriot tuottavat yhdestä glukoosimolekyylistä 38 atp-molekyyliä, jotka siirtyvät solunesteeseen antamaan energiaa solun toimintoihin. Atp:n ohella syntyy hiilidioksidia ja vettä. Hiilidioksidi poistuu keuhkojen kautta, kun taas vesi jää osaksi elimistön nestetaloutta.
TOINEN tärkeä energianlähteemme, rasva, on koostumukseltaan triglyseridi. Hankala nimi tarkoittaa, että glyseroliin, rasvojen perusrunkoon, on kiinnittynyt kolme 10–20 hiiliatomin pituista rasvahappoketjua. Myös näitä rasvahappoja poltetaan solujen mitokondrioissa. Niiden tie energiaksi on kuitenkin yksinkertaisempi kuin glukoosin, sillä glykolyysiä ei tarvita.
Rasvahapot pilkkoutuvat mitokondrioissa asteittain kahden hiiliatomin katkelmiksi, jotka sitten palavat energiaksi samassa järjestelmässä kuin glukoosista muodostuva palorypälehappo. Tuloksena on jälleen atp:tä, hiilidioksidia ja vettä.
Rasvassa on energiaa enemmän kuin glukoosissa, ja se on myös tiiviimmässä muodossa. Grammasta triglyseridiä vapautuu 2,2 kertaa enemmän energiaa kuin samasta määrästä glukoosia.
Mitokondrioiden energiakoneisto ei tästä riehaannu. Se polttaa rasvaa energiaksi vain juuri sen verran kuin solut toimintaansa tarvitsevat. Elimistössämme ei mitään poltella huvikseen.
IHMISEN RASVAKUDOS on samanlaista läskiä kuin ruokakaupan lihatuotteiden rasva. Se koostuu rasvasoluista, jotka kykenevät varastoimaan runsaasti triglyseridejä. Näistä muodostuu rasvapisara, joka täyttää suurimman osan rasvasolusta.
Rasvasoluilla on tiivis yhteys hiussuoniin, verenkiertoelimistömme pienimpiin suoniin, joiden seinämien läpi solut ja veri vaihtavat ravintoaineita ja happea.
Triglyseridejä voi tulla vereen suolistoon imeytyneestä ruoasta tai maksasta, joka kykenee valmistamaan rasvoja myös hiilihydraateista. Molemmissa tapauksissa rasvahapot vapautuvat lipaasientsyymien avulla ja siirtyvät rasvasoluihin. Niissä ne palautetaan takaisin triglyserideiksi.
Liikenne kulkee myös toisin päin: triglyserideistä vapautuu rasvahappoja vereen. Siitä hapot siirtyvät soluihin, kulkeutuvat mitokondrioihin ja pilkkoutuvat kahden hiilen katkelmiin, jotka imaistaan polttojärjestelmään tuottamaan atp:tä.
Rasvasta vain pieni murto-osa palaa rasvakudoksen soluissa, sillä niiden energiantarve on hyvin pieni. Lähes kaikki rasvakudoksesta mobilisoidut rasvahapot palavat muissa elimistömme kudoksissa. Aivosolujamme lukuun ottamatta solumme ovat sekakäyttäjiä. Niille kelpaa sekä glukoosista että rasvasta tuotettu energia.
RUNSAASTI hiilihydraattia sisältävän aterian jälkeen elimistö tuottaa energiaa melkein yksinomaan glukoosista. Siksi veressä ei silloin ole juuri lainkaan rasvahappoja, eli rasva ei pala.
Tämä on evoluution rationaalinen ratkaisu.
Kun glukoosia on tarjolla runsaasti, elimistön kannattaa käyttää sitä täysillä. Olisi tehotonta polttaa rasvaa, sillä se tarkoittaisi, että maksan pitäisi muuntaa juuri syöty, käyttövalmis glukoosi glykogeeniksi ja vähän myöhemmin taas purkaa se takaisin glukoosiksi.
Aterian jälkeiseen glukoosin polttoon ehkä perustuu laihduttajille annettu neuvo vähentää hiilihydraattien käyttöä. Ajatellaan, ettei rasvanpoltto ole ollenkaan mahdollista silloin, kun syö hiilihydraatteja.
Tämä ei pidä paikkaansa. Virheellinen päätelmä on hyvä esimerkki siitä, miten lyhytaikaisen aineenvaihdunnan korostaminen ilman kokonaisuuden ymmärtämistä johtaa harhaan.
Aterian jälkeisten tuntien sijasta pitää tarkastella tapahtumia koko vuorokauden aikana. Kun hiilihydraattiateriasta on kulunut muutama tunti, rasvahappojen määrä veressä kasvaa ja solut alkavat polttaa niitä. Yön aikana rasvahappoja on veressä jo enemmän kuin päivällä, ja silloin elimistö ehtii käyttää niitä pitkän aikaa.
Glukoosia tulee kyllä yöllä vereen maksasta, mutta säädellysti. Sitä riittää lähinnä aivosoluillemme. Muun elimistön energiantarve on katettava rasvalla.
LOPPUJEN LOPUKSI elimistön energiatase ratkaisee sen, kuinka paljon elimistö ottaa energiaa rasvasta. Aina kun ravinto sisältää enemmän energiaa, kuin solut tarvitsevat toimintaansa, ylimäärä jää elimistöön ja muuttuu rasvaksi. Tähänkin syy löytyy evoluutiostamme.
Entisinä aikoina ruokaa ei ollut tarjolla yllin kyllin, vaan siitä saattoi välillä tulla pahakin pula. Niinpä ihmisten kannatti syödä varastoon eli yli tarpeen aina, kun ruokaa oli runsaasti. Elimistö oppi säästämään ylimäärän edullisimmalla mahdollisella tavalla eli muokkaamalla sen rasvaksi, koska painoyksikköä kohti rasvaan sai pakatuksi energiaa eniten.
Siksi edelleenkään ei juuri ole väliä, syökö liikakalorit rasvana, hiilihydraatteina vai proteiineina. Rasvahapot siirtyvät suoraan rasvakudokseen, kun taas ylimääräiset hiilihydraatit ja proteiinit maksa muuttaa rasvahapoiksi, jotka veri kuljettaa talteen rasvasoluihin.
Energiatalous pyörii luonnollisesti myös toisin päin. Kun energiatase näyttää miinusta eli elimistö saa ravinnosta energiaa vähemmän kuin tarvitsee, vaje pitää täyttää jostain. Rasvakudos on ainoa paikka, josta energiaa on saatavissa runsaasti, joten siitä rasvahappoja myös mobilisoidaan solujen voimanlähteeksi. Silloin rasva palaa.
ONNEKSEMME rasva palaa herkimmin siellä, missä se on haitallisinta. Terveys kärsii eniten, kun ylimääräiset triglyseridit kertyvät rasvakudoksen ja rasvasolujen ulkopuolelle.
Rasvaa voi kasautua etenkin maksaan. Koska maksa on aineenvaihduntamme tärkein säätelijä, rasvan paljous sen soluissa sotkee elintoimintoja. Seurauksena on diabetesta ja muita aineenvaihdunnan sairauksia, joskus myös maksakirroosi.
Kun ylipainoa on reilusti, maksassa on rasvaa usein niin paljon, että se on selvästi suurentunut. Tämä haittaa laihdutusleikkauksia tekeviä kirurgeja, jotka muotoilevat mahalaukkua vatsan seinämän läpi tähystimien avulla.
Rasvamaksa estää näkemästä mahalaukkua, joten maksaa on pienennettävä ennen leikkausta. Tämä tapahtuu muutaman viikon tiukalla dieetillä, joka toteutetaan erittäin niukkaenergiaisella ravintovalmisteella eli vlcd:llä. Dieetin aikana veri kuljettaa vauhdilla rasvahappoja maksasoluista poltettavaksi muihin soluihin. Muutamassa viikossa maksan tilavuudesta voi kadota yli puoli litraa.
Myös kohtuullinen laihtuminen vähentää rasvaa nopeammin maksasta kuin muualta kehosta. Tämä selittää, miksi jo muutaman kilon pudotus voi huomattavasti parantaa veren sokeri- ja rasva-arvoja.
Toiseksi haitallisin rasvakudoksen kertymispaikka on vatsaontelo. Siellä sijaitsevaa rasvaa kutsutaan ammattikielellä viskeraaliseksi rasvaksi, suomeksi sisälmysrasvaksi. Se näkyy ulospäin vyötärölihavuutena ja tuntuu terveysongelmina.
Viskeraaliset rasvasolut toimivat vilkkaammin kuin ihonalaiset. Niiden väleihin myös siirtyy verestä paljon valkosoluja, jotka erittävät immuunijärjestelmän ohjailuun tarkoitettuja sytokiineja siinä määrin, että syntyy lievä tulehdusreaktio. Porttilaskimon kautta rasvahapot ja sytokiinit pääsevät maksaan, ja ihminen altistuu samoille sairauksille, joita rasvamaksa aiheuttaa. Vain maksakirroosi puuttuu.
Laihduttaminen ei vähennä vatsaontelon rasvaa yhtä liukkaasti kuin maksan, mutta hyvää vauhtia kuitenkin. Pelkkä liikuntakin vaikuttaa. Se polttaa vatsaontelon rasvahappoja, vaikka vaa’an lukema ei muuttuisi.
Hitaimmin laihduttaminen vaikuttaa ihonalaiseen rasvakudokseen, sillä siitä rasvahappoja mobilisoidaan poltettavaksi varsin rauhalliseen tahtiin.
LAIHDUTUS- JA TERVEYSSIVUSTOILLA suositellaan ”rasvanpolttoliikuntaa”, joka tehostaa rasvahappojen käyttöä lihaksissa. Sillä tarkoitetaan kohtuullista liikuntaa, kuten reipasta kävelyä ja kevyttä hölkkää, joissa syke asettuu 110:n ja 130:n väliin. Samoin kuin hiilihydraattien syönnissä, tässäkin lyhyen aikavälin tarkastelu johtaa harhaan.
”Rasvanpolttoliikunnan” etu nollautuu nopeasti, sillä liikunnan jälkeisinä tunteina rasvahappoja käytetään tavallista vähemmän. Syy on epäselvä, mutta se liittynee lihasten luontaiseen energia-aineenvaihduntaan. Jollakin tapaa glukoosin käyttö on tässä vaiheessa elimistölle edullista. On mahdotonta ajatella, että evoluutio olisi edistänyt hyödytöntä toimintoa.
Kaikki liikkuminen ankarasta treenistä arkiseen hyötyliikuntaan lisää energian tarvetta ja auttaa rasvanpoltossa, kunhan liikkuu riittävästi ja säännöllisesti. Muutoin ei voisi ollakaan, koska kokonaisenergiatase ratkaisee, paljonko rasvakudoksesta otetaan energiaa solujen käyttöön.
Internetissä ja laihdutusoppaissa luetellaan myös ruoka-aineita, joiden väitetään lisäävän rasvanpolttoa. Näitä ovat esimerkiksi vihreät kasvikset ja jotkin hedelmät, kuten omenat, sekä marjat ja kananmuna. Ajatus, että ne lisäisivät rasvanpolttoa, on aivan mahdoton.
Kasvisten, hedelmien ja marjojen runsas käyttö ja proteiinipitoisten kananmunien syönti auttavat pitämään päivän kaloreiden saannin kohtuullisena, mutta eivät ne mitenkään voi lisätä rasvanpolttoa mitokondrioissa. Sitä eivät edistä myöskään vihreä tee, chili ja muut laihdutuksen tueksi suositellut valmisteet.
Mitokondrioiden energiantuotanto on säädetty äärimmäisen tehokkaasti tuottamaan energiaa juuri niin paljon, kuin keho kullakin hetkellä tarvitsee. Evoluutio on pitänyt huolen siitä, etteivät mitkään ravintoomme kuuluvat tekijät kykene sorkkimaan hienon nanoapparaatin toimintaa.
Kirjoittaja on professori ja sisätautien erikoislääkäri. Artikkeli on julkaistu Tiede-lehdessä (4/2017).
Jatkuvasti tämä veispuukki kyselee: Mitä mietit Aki?
Tänään aloitin työn, joka on lähes "jokavuotista kauraa". Tiilikaton siistimisen. Aloitin sen päärakennuksen katosta, se on ollut mielen päällä jonkin aikaa. Se on nyt - faktisesti - puhdistettu pääpiirteittäin.
Jatkan pikapuolin rännien roskista tyhjentämisellä. Maassa olevat roskakasat kärrätään tontin kulmalle "matopellon" päälle, sinne ne maatuvat...
Muuten - nyt kyllä tarkenee - varsinkin mustanharmaalla tiilikatolla.
Todennäköisesti viimeistään syksyllä kaadatamme päärakennuksen lähellä olevat kaksi suurta mäntyä, joten neulasista aiheutuva katon roskaantuminen loppuu siihen.
Britannian puolustusministeri Michael Fallon lupaa, että JEF-jäsenyyden kautta Suomellakin on ystävien joukkoja valmiina toimimaan ja auttamaan.
– Suomi ei ole yksin, eikä Suomen pitäisi olla yksin, puolustusministeri Fallon toteaa Lännen Median haastattelussa.
JEF-joukkoja voidan käyttää sotilasoperaatioihin missä tahansa, myös Suomen maaperällä. Rauhanoloissa yhteistyössä korostuu YK:n alaisiin humanitaarisiin operaatioihin osallistuminen.
Taistelujoukkojen tarkoituksena on samalla vahvistaa pelotetta, joka ehkäisee ennalta JEF-maiden, esimerkiksi Suomen, uhkaamista sotilaallisella voimankäytöllä.
Britannia, Hollanti, Baltian maat, Tanska ja Norja perustivat JEF-joukot vuonna 2014.
– JEF:n jäseninä Suomi ja Ruotsi voivat pitää muita seitsemää maata luonnollisina liittolaisina, Fallon painottaa.
Puolustusministeri Jussi Niinistö allekirjoittaa Suomen liittymisasiakirjan Tukholmassa.
Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa:: Vuotta 2000 edeltävällä valtuustokaudella Kemin Keskustan valtuutettujen määrä oli viisi (5) valtuutettua. ____________________________________________________________________ Kaiken kaikkiaan Kemissä valitaan kuntavaaleissa 43 valtuutettua. Lähdin siis mukaan kuntavaaleihin syksyllä 2000. Kävin uusille kuntavaaliehdokkaille suunnatussa koulutus- ja infotilaisuudessa. Se oli eräänlaista hengen luomista lähestyviin vaaleihin. Ihan mukavaa sanomaa. Yhdessä kemiläisessä tilaisuudessa taisi piipahtaa torniolainen kansanedustaja Hannes Manninenkin... Kuntavaalien lähestyessä on kuulemma aina ollut vaalimainosten liisteröintitalkoot. Muistaakseni Juha Puro soitti minulle ja kertoi, että silloin ja silloin , siinä ja siinä paikassa liisteröidään mainoksia. Ajattelin, että mikäpä ettei, samaalla on mahdollisuus tutustua Kemin keskustalaisiin vaikuttajiin > kuntapäättäjiin. Liisteröintipaikka oli entisen Pohjolan Sanomien tila silloisessa Merihovin kiinteistössä. Ajelin syksyisessä illankähmeessä paikalle. Mikäli oikein muistan, paikalla olivat Pauli Hanska ja Juha Puro. Luonnollisesti ihmettelin, missä porukka on... Sain kuulla, että tällaista tämä on, talkoot eivät kiinnosta, mutta auta armias kun luottamuspaikkojen jako on menossa niin jokainen vaatii sitä, tätä ja tuota. No tällä kerralla miniporukalla vaalimainokset liisteröitiin Hanskan Paulin tiukassa ohjeistuksessa. Elettiin siis syksyä vuonna 2000. Mikäli oikein muistan, siihen maailman aikaan vaalimainostaulut eri ryhmittymien talkooporukoilla käytiin - "luvalliseen aikaan" - nostelemassa telineisiin. Sittemminin työn on tehnyt Kemin kaupungin työntekijät...
Käytännössä en tehnyt minkäänlaista vaalityötä. Ajattelin, että kyllähän niitä ääniä ropisee reippaasti koppaani. Kyllähän minut kymmenet, sadat kemiläiset tuntevat ja tietävät, mitä olen tehnyt. Olinhan jonkin verran kirjoitellut paikkakunnan lehtiinkin... Pienenä yksityiskohtana muistuu mieleen - vapaasti muisteltuna - tilanne, jossa kerroin eräälle opettajakollegalle, että olen asettunut ensimmäistä kertaa kuntavaaliehdokkaaksi. Hän oli silminnähden yllättynyt ja vilpittömästi iloisen oloinen. Hän totesi:"Aki! Hieno juttu, nyt tiedän, ketä näissä vaaleissa äänestän!" Vaalien jälkeisenä maanantaina opettajakollegani oli oudon vaisun oloinen. Aloin olla jo hiukan huolestunut hänen olemuksestaan ja kysäisin:"Onko jotain vakavaa sattunut?" Hän lähes itkua tuhertaen totesi:"Aki! Minun on pakko tunnustaa, että äänestyskoppiin mentyäni ne vanhat perkeleen puolueasiat vyöryivät ajatuksiini! Äänestin taas sitä samaa saatanaa, vaikka se ei ole saanut koskaan mitään aikaan! Anteeksi!" "Mitäpä tuosta, onhan noita vaaleja jatkossakin!" taisin todeta. En koskaan sen jälkeen keskustellut hänen kanssaan kuntavaaliasioista...
Ensimmäinen kunnallisvaalikausi 2001-2004 oli omalta osaltani aika lailla totuttelemista ja uusiin ihmisiin tutustumista. Kyllä kemiläinen poliittinen eliitti hahmottui nopeasti. Jokaisella ryhmittymällä näytti olevan muutama supertykki/-nyrkki. Tavallaan henkilökohtainen
tavoite toteutui, koska Kemin keskustaryhmittymä sai kolme (3)
lisäpaikkaa. Keskustan valtuutettujen lukumäärä nousi kahdeksaan (8) valtuutettuun. Se oli hyvä vaalitulos. Itse olin valtuuston varajäsen vaatimattomalla, oikeastaan
olemattomalla vaalikampanjalla ja nollabudjetilla. Muistelen pohdiskelleeni jo aivan em. valtuuskauden alussa, mitä vuoden 2004 jälkeen...
Onko
tarkoituksenmukaista lähteä aktiivisemmin mukaan
kuntapolitiikkaan? Jos niin missä ryhmässä vai unohtaa koko juttu…
Todettakoon, että olin edelleen vahvasti työelämässä ja ammattijärjestöelämässä mukana. Luonnollisesti ne olin priorisoinut ykkösasioiksi.
Saatan palata vielä hiukan tuonne ammatilliselle koulusektorille myöhäisemmässä vaiheessa, josta jäin eläkkeelle lokakuussa 2008, sitä ennen olin ollut siihen maailman aikaan suositulla osa-aikaeläkkeellä tehden keskimäärin 3-päiväistä työviikkoa. Se sopi minulle ja samalla saimme uusia, vereksiä vuimia opintolinjamme opetustyöhön. Jäin eläkkeelle Ammattiopisto Lappiasta Kivikankaalta, jonne olimme siirtyneet Karjalahdelta muutama vuosi aikaisemmin. Virallisesti taustayhteisön nimi oli Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia. Todettakoon, että olin tullut vielä nimitetyksi Paperi- ja puualan koulutustoimikuntaan jäseneksi 1.2.2007-31.1.2010 toimikaudeksi OAJ:n mandaatilla. Luonnollisesti varajäseneni jatkoi toimikautta varsinaisena jäsenenä syksyn 2008 jälkeen... Nyt lienee vihdoinkin aika siirtyä vuoteen 2000, oikeastaan syksyyn 2000, jolloin olin käytännössä jo suostunut kuntavaaliehdokkaaksi. Miten siinä näin pääsi käymään lienee aiheellista vieläkin kysyä jälkeenkinpäin. Niin kuin aikaisemmin kirjoitin valintaprosesseissa minusta oli ajanut vasemmalta ohi ensimmäisellä kerralla SKDL:n (nykyisin Vasemmistoliitto) ja toisella kerralla SDP:n edustaja. Näin jälkiviisaana voi todeta, että jompaan kumpaan ryhmittymään minun olisi ollut "valtioviisasta" jatkossa ryhmittyä. Näin en kuitenkaan tehnyt, vaan liityin Kemin Keskustan ryhmään ns. sitoutumattomana jäsenenä... Tuo sitoutumattomuus on kiistatta ollut riesana koko toimintani ajan kuntapolitiikassa. Se on hiertänyt kivenä monilla kengässä - jatkuvasti. Aivan kuntapolitiikkani alkumetreillä, silloin vielä voimissaan ollut Ahon Pekka suomensi asian minulle selkeästi: "Kuule Aki, sinä olet kepulainen ja minä olen kommari, sano mitä sanot!" Pekkahan oli Kemin ammattioppilaitoksessa Karjalahdella vahtimestarina ja Innon Mimmien valmentajana. Juuri noissa valmennuskuvioissa olin Pekan tavannut käytännössä ensimmäistä kertaa. Mielestäni hän hoiti työnsä asiallisesti ja sanoi asiat suoraan - kiertelemättä. Pekkaa on edelleenkin mukava jututtaa hänen kävelyreissullaan Kemin keskustassa... Tuo minun "keskustalaisuus" tulee - näin haluan itseäni psyykata - isovanhempieni osuudesta, he olivat maanviljelijöitä. Nimenomaan isoisäni isäni puolelta eli Aukusti Pyykkö tulee vahvasti ajatuksiini. Miksi? Siksi, että juuri tällä hetkellä ja tätäkin kirjoittaessani olen paikalla, jossa hän viljeli maata 1800-1900-lukujen vaihteessa. Hän oli tullut veljiensä kanssa työn perässä Kainuusta Kuhmon Lentuasta. Se ei ole vähäinen asia se - päinvastoin... Toisaalta myös Keminmaan Törmän kylän, Hakkauksen tilan entinen isäntä, Pekka Sunnari on vahvasti ajatuksissani. Hän on ainoa isovanhemmistani, jonka olen fyysisesti tavannut pikkupoikana enoni Arvin luona Korpijärvellä, Teerikummussa... Niinpä Juha Puro työnsi vuonna 2000 jossakin vaiheessa ehdokkaaksisuostumuslomakkeen eteeni. En tunnusta olleeni tilapäisessä mielenhäiriössä vaan jotakuinkin täyspäisenä, kun pistin nimeni alle. Tiesin Juhan keskustalaiseksi ja että hän oli ollut itsekin jo aiemmin kuntavaaliehdokkaana. Juha oli ollut minulla oppilaana paperilinjalla Kemin tekussa 1980-luvun keskivaiheilla. Hän oli ollut minulla purkumiehenä/moottorisahamiehenä > Suhosen leipomorakenuksen purkamisessa ja Törmän Sunnarikulman maisemahoidollisissa puunkaatokuvioissa - puupalkalla. Hänellä oli ja on edelleenkin kova puunkulutus lämmittäessään isoa kaksikerroksista omakotitaloa Kemin Tarvaharjulla. Vuotta 2000 edeltävällä valtuustokaudella Kemin Keskustan valtuutettujen määrä oli viisi (5) valtuutettua. Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...
Olen aikaisemmin kirjoittanut, että tapasin Hahtisaaressa entisen oppilaani Kemin tekun ajoilta eli 1970-luvun alkupuolelta. Siinä juteltiin niitä näitä esimerkiksi pyydystä ja päästä - kalastuksesta. Hän sanoi pari vuotta soutaneensa lohta pohjoisen kaverinsa kanssa Tornionjoella. Olimme täysin samaa mieltä em. kalastustavasta. Pidimme sitä jotakuinkin turhanpäiväisenä juppivouhotuksena... Kuinka ollakaan tuli puheeksi myös veneasiat. Kerroin hänelle, että meillä on saaressa "tyhjän panttina" jokivene, kalakaverini ja minun ns. kolhoosivene. Sillä ei ole merellä käyttöä kuin lähes tyvenellä. Näinhän siinä kävi, että teimme kaupat veneestä. Varmistin asian puhelimitse kalakaveriltani. Olimme vaimoni kanssa aikoneet mennä tänään Selkäsaareen. Sovimme entisen oppilaani kanssa myös lähtöajan ja hän tuli trailerin kanssa Hahtisaareen. Olihan upea ilma tänään. Kahvittelimme ensin pihaterassilla, esittelimme mökkimme ja laskeuduimme rantaan valmistelemaan jokiveneen siirtoa. Hinasimme veneen Hahtisaareen. Vinssillä ylös trailerin päälle ja veneen matka jatkui oikeaan käyttöön pienen tuunauksen jälkeen. Ajelin takaisin saareen ja aloitin mökin lähialueen siistimisen trimmerillä. Saaresta pois lähtiessämme otimme katiskat mukaan ja jätimme ne pyytämään Selkäsaaren pohjoispäätyyn. Kalakaverilleni "tiliä tehdessäni" tosimme yhdestä suusta, että harvoin kaupankäynnissä kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Tässä venekaupassa taisi päästä käymään niin.
