Osaatko elää itsellesi, on käynyt viime aikoina voimakkaasti ajatuksissani. Asiaa tarkemmin pohdiskellessani, elää itselleni-asiakokonaisuus on vaikea, tosi vaikea laji...
Tuntuu siltä, että vuosia jopa vuosikymmeniä on ollut sellainen tilanne, että aina tulee jokin ulkopuolinen asia, joka priorisoituu tekemislistan "paalupaikalle". Omassa arvomaailmassani ja toimintatavassani on luonteenomaista, että pyrin hoitamaan yhden asian kerrallaan kunnolla loppuun.
Näitä paalupaikka-asioita putkahtaa esiin tämän tästä. Ne yksinkertaisesti on hoidettava asiallisesti viimeisenpäälle kuntoon, järjestykseen. Siinä rytäkässä omat asiat tuppaavat jäämään taka-alalle.
Ajattelen usein ehkä liiankin usein omista, elää itselleni-asioista:"Ehtiihän tuon myöhemminkin."
Niinpä mutta ajan rajallisuuden on viime aikoina niin konkreettisesti aistinut lähiomaisen kuoleman muodossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti