perjantai 24. marraskuuta 2017

Terve järki on usein suurinta höpön höpöä...

Hmmmmm - vai niin - mitäpä tuohon sanomaan muuta kuin sen, että itse olen ajatuksiltani niin sanottu "vanhan kansan ihminen"...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Mielipide    |   Kolumni

Terve järki on usein suurinta höpön höpöä

Sukupuolien rajoista, määristä ja määritelmistä kiistellään nyt niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin, kirjoittaa HS:n toimittaja Saska Saarikoski.

Tilaajille



JA JUMALA loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

No sanoohan sen jo Raamattukin: ihmiset ovat ­miehiä tai naisia eivätkä jotain siltä väliltä! Vai sanooko? Miten tuo ­oikein meneekään? Loiko Jumala yhden vai kaksi olentoa? Onko ­Jumala itse sekä mies että nainen, hermafrodiitti?

Kun ihan selvää asiaa katsoo hiukan tarkemmin, se ei yleensä näytäkään ihan niin selvältä.

SUKUPUOLIEN rajoista, määristä ja määritelmistä kiistellään nyt niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin.

Yhdysvalloissa uutisoitiin juuri, että valtio oli maksanut armeijassa palvelevan sotilaan sukupuolen­korjausleikkauksen.

Presidentti Donald Trump on yrittänyt sulkea transsukupuoliset armeijasta, mutta määräystä on vaikea puolustaa oikeudessa. Siksi nyt joudutaan pohtimaan, onko sukupuolen korjaaminen sellainen hoito, joka armeijan kuuluu maksaa.

KEHITYS on ollut uskomattoman nopeaa, sillä vuoteen 2011 asti ­armeija suvaitsi vain piilohomoja. Linjauksen nimi oli ”don’t ask, don’t tell” eli älä kysy, älä kerro.

Presidentti Barack Obaman kaudella sotilashomot pääsivät kaapista ja homoliitoista tuli maan laki.

Ensimmäisenä homoliitot hyväksyttiin Massachusettsissa vuonna 2004. Vielä vuoden 2008 vaalien alla niin Barack Obama kuin Hillary Clintonkin vastustivat homoliittoja.

Homojen voitettua taistelunsa oikeuksiaan ovat alkaneet perätä konservatiivit. Korkeimpaan oikeuteen on tulossa tapaus, jossa coloradolainen sokerileipuri vaatii oikeutta kieltäytyä leipomasta kakkua homojen hääjuhlaan.

VÄHEMMISTÖJEN asema on parantunut niin nopeasti, että joidenkuiden pää on mennyt pyörälle.

”Minä en tällaista moni­naisuus­puhetta ymmärrä alkuunkaan. Pojalla on munat ja tytöllä pimppi ja sillä selvä”, psykologi Jari Sinkkonen kommentoi Opetushallituksen ohjetta olla korostamatta koulussa lasten sukupuolta.

Sinkkonen tuntui sanovan vain sen, minkä jokainen voi terveellä järjellä ymmärtää. Ikävä kyllä terve järki on usein osoittautunut kaikkein suurimmaksi höpön höpöksi.

Tänä vuonna tuli kuluneeksi tasan 50 vuotta siitä, kun nainen – Kathrine Switzer – juoksi ensimmäistä kertaa Bostonin maratonin. Vuoden 1967 juoksusta muistetaan kuuluisa valokuva, jossa kisavirkailija yrittää kiskoa Switzerin väkisin radalta.

Tänä vuonna Bostonin maratonille palannut Switzer muisteli, kuinka vihamieliset toimittajat huusivat hänelle maalissa: ”Oikeat naiset eivät juokse!”

VÄHEMMISTÖJEN aseman parantuminen voi tuntua vaikealta, jos oma elämä jumittaa. Yhdysvalloissa huonosti koulutetuilla valkoisilla on nyt vaikeaa. Suomessakin pohditaan poikien oppimisvaikeuksia ja syrjäytymistä. Vauhdista jäävät voivat ihmetellä, miksi julkisuudessa keskitytään yhä pienempien vähemmistöjen asemaan mutta sivuutetaan isot, nenän edessä olevat ongelmat. Pitääkö Terosta tulla Niina Tero, että hänen hätänsä kuullaan?

Oikeutettu ihmettely voi johtaa epäoikeutettuun johtopäätökseen: eikö se olekin Niina Teron syy, että Terolla menee huonosti? Ei ole. Enemmistö ja vähemmistöt eivät ole vastatusten vaan samalla puolella.

VUONNA 1963 syntyneenä kasvoin mieheksi yhtenäiskulttuurissa, jossa homoseksuaalisuutta pidettiin sairautena. Ei ihme, ettei muuten vapaamielisessä koulussani ollut yhtään julkihomoa. Ei pojilla ollut myöskään koruja, korvarenkaita eikä kirkasvärisiä vaatteita.

Isättä kasvaneena muistan opetelleeni peilin edessä, miten mies seisoo (kahareisin), puhuu (matalalla äänellä) ja elehtii (hillitysti).

Kiitos viime vuosikymmenten kehityksen omilla pojillani ei ole samanlaisia paineita. He tietävät, että jotkut pojat tykkäävät pojista ja jotkut tytöt tykkäävät tytöistä, eikä jokainen, joka näyttää mieheltä tai naiselta, ole välttämättä mies tai nainen. Opetan pojilleni, että he saavat olla juuri sellaisia kuin ovat.

Jotkut menevät nyt vielä pitemmälle. He yrittävät kasvattaa lapsensa niin, etteivät sukupuoliodotukset rajoita näitä millään tavalla.

Itse en kykenisi sukupuolineutraaliin vanhemmuuteen, mutta minusta on hienoa, että jotkut kykenevät. Jokainen, joka laventaa ihmisenä olemisen rajoja, luo lisää tilaa ihan kaikille – myös meille valkoisille heteromiehille.

Kirjoittaja on HS:n Kuukausiliitteen toimittaja. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti