Kävimme tänään Selkäsaaressa. Aamulla oli kohtalainen vastatuuli ja niihän siinä kävi, että ajoi miten tahansa perässäolija, kuski kastui. Sen verran pärskähteli vettä keulasta perään.
Minulla oli kaikuluotain paikallaan, vaikka näyttö on ollut viime aikoina pimeä. Kävi mielessä, että mitähän nopeutta ajamme juuri nyt vastatuuleen. Pistin kaiun "vanhasta muistista" päälle ja...
"Mitä ihmettä!" huikkasin vaimolleni vastatuuleen. "Kaiku pelaa taas!"
Lähetin alla olevan sähköpostiviestin eilen Prima-Raudan Risto Kamppiselle:
Kävin tänään varta vasten Hahtisaaressa ja auoin kaiun veneessä olevan kiinnittimen. Piuhat (kolme mustaa piuhaa) ovat siinä kiinni. Yritin kurkkia ”kojelaudan alle”. Sieltä löytyy ohutta piuhaa vaikka kuinka paljon – osa oletettavasti ja varmasti turhaan – koska mm. radio ei ole toiminut meidän aikana koskaan. Kojelaudan alaosassa olevat sulakkeet näyttävän olevan ehjiä. Kaikuun tulevat piuhat ovat ilmeisesti poikki/irti jostain muualta. Tuskin tuo irrotettava näyttö on rikkoontunut…
Mahdollisesti tuo minun eilinen "räplääminen" piuhojen ja kiinnittimien kanssa kukaties poisti/irrotti hapettumia, ylimääräistä pölyä ja sähkö kulkee taas - hyvä niin. Toivottavasti kaiku toimii jatkossakin...
Toisin sanoen näytöltä kuski näkee veneen nopeuden, veden syvyyden, pohjan muotoa, lähes kuvitteellista kalojen liikettä ja veden lämpötilan.
Meriveden korkeus oli aamulla lähes normaali ja rantautuminen suhteellisen helppoa.
Nousimme rinnettä pitkin mökille - kaikki hyvin.
Pientä puuhastelua: Vaimoni ajoi trimmerillä hiukan pihaa, minä raahasin tontilta viime vuonna kaadetut kolme koivua tulistelupaikan läheisyyteen. Niistä karsin oksia, jotka poltin saman tien.
Seuraavalla kerralla tavoitteena on sahata ne polttopuiksi. Toivottavasti muistan ostaa sahaan uuden 90 senttimetrin pituisen terän, vanha terä on "kesäterässä" ja puoltaa tosi paljon. Olen ajatellut opetella tavallisen saranterän teroittamisen mutta toistaiseksi se on jäänyt ajattelun asteelle.
Todettakoon, että puoliammattilaisystävämetsurini oli aikanaan em. puiden tyvipäästä jo katkonut pitkät pätkät polttopuumittaan, jotka osittain on jo halkaistu klapeiksi.
Savustimme tänään iltapäivällä hauen ja muutamia ahvenia. Erityisesti hauen maustamisessa vaimoni onnistui erinomaisesti. Kyllä maistui...
Pois lähtiessämme totesimme, että tuuli oli kääntynyt pohjoiseen ja meriveden korkeus oli laskenut ainakin 20 senttimetriä, se ei aiheuttanut ongelmia.
Ajelimme takaisin Hahtisaareen. Oli mukava ajelle kaikuluotaimen näytön informaatio edessä.
Lähipäivinä pistän taas katiskat pyytämään.
Minulla oli kaikuluotain paikallaan, vaikka näyttö on ollut viime aikoina pimeä. Kävi mielessä, että mitähän nopeutta ajamme juuri nyt vastatuuleen. Pistin kaiun "vanhasta muistista" päälle ja...
"Mitä ihmettä!" huikkasin vaimolleni vastatuuleen. "Kaiku pelaa taas!"
Lähetin alla olevan sähköpostiviestin eilen Prima-Raudan Risto Kamppiselle:
Kävin tänään varta vasten Hahtisaaressa ja auoin kaiun veneessä olevan kiinnittimen. Piuhat (kolme mustaa piuhaa) ovat siinä kiinni. Yritin kurkkia ”kojelaudan alle”. Sieltä löytyy ohutta piuhaa vaikka kuinka paljon – osa oletettavasti ja varmasti turhaan – koska mm. radio ei ole toiminut meidän aikana koskaan. Kojelaudan alaosassa olevat sulakkeet näyttävän olevan ehjiä. Kaikuun tulevat piuhat ovat ilmeisesti poikki/irti jostain muualta. Tuskin tuo irrotettava näyttö on rikkoontunut…
Mahdollisesti tuo minun eilinen "räplääminen" piuhojen ja kiinnittimien kanssa kukaties poisti/irrotti hapettumia, ylimääräistä pölyä ja sähkö kulkee taas - hyvä niin. Toivottavasti kaiku toimii jatkossakin...
Toisin sanoen näytöltä kuski näkee veneen nopeuden, veden syvyyden, pohjan muotoa, lähes kuvitteellista kalojen liikettä ja veden lämpötilan.
Meriveden korkeus oli aamulla lähes normaali ja rantautuminen suhteellisen helppoa.
Nousimme rinnettä pitkin mökille - kaikki hyvin.
Pientä puuhastelua: Vaimoni ajoi trimmerillä hiukan pihaa, minä raahasin tontilta viime vuonna kaadetut kolme koivua tulistelupaikan läheisyyteen. Niistä karsin oksia, jotka poltin saman tien.
Seuraavalla kerralla tavoitteena on sahata ne polttopuiksi. Toivottavasti muistan ostaa sahaan uuden 90 senttimetrin pituisen terän, vanha terä on "kesäterässä" ja puoltaa tosi paljon. Olen ajatellut opetella tavallisen saranterän teroittamisen mutta toistaiseksi se on jäänyt ajattelun asteelle.
Todettakoon, että puoliammattilaisystävämetsurini oli aikanaan em. puiden tyvipäästä jo katkonut pitkät pätkät polttopuumittaan, jotka osittain on jo halkaistu klapeiksi.
Savustimme tänään iltapäivällä hauen ja muutamia ahvenia. Erityisesti hauen maustamisessa vaimoni onnistui erinomaisesti. Kyllä maistui...
Pois lähtiessämme totesimme, että tuuli oli kääntynyt pohjoiseen ja meriveden korkeus oli laskenut ainakin 20 senttimetriä, se ei aiheuttanut ongelmia.
Ajelimme takaisin Hahtisaareen. Oli mukava ajelle kaikuluotaimen näytön informaatio edessä.
Lähipäivinä pistän taas katiskat pyytämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti