maanantai 11. heinäkuuta 2016

Tänään maanantaiaamuna Kemin Prismassa...

Kävin aamulla Kemin Prismassa. Ostin tuntemallemme, iäkkäälle pariskunnalle heidän pyynnöstään kylpyhuoneen peililampun. loisteputken. Minulla oli heiltä saatu pieni loisteputki mukana. Lamppu löytyi.

Ostin samalla päärakennuksen terassiaitaukseen "paikkamaalia". Minulla oli värimalli mukana, Jotakuinkin samaa sävyä löysin aktiivisen nuorenmiehen, myyjän kanssa malleja selailtuamme.

Onnistuneet ostokset.

Ostoksia tehdessäni minua lähestyi käytävällä tuttu nuorimies. Katsoin jo kaukaa - entisiä oppilaitani...

Paiskasimme kättä, jolloin nuorimies kysäisi minulta: "Vieläkö käyt kalastamassa, ongella?" "Kyllä mutta viime aikoina vähenemään päin. Käväise vilkaisemassa onkijuttuja Blogisivultani." sanoin hänelle.

Yllättäen hän totesi:" Mikä se sinun nimesi olikaan?" "No Aki Pyykkö! Googlaahan se niin löydät aika kasan tekstejä."

Niin tuo yllättäen-asia: Yleensä omat opettajansa lähes jokainen muistaa nimeltä ja varsinkin ns. lempinimeltä. minulla ei ilmeisesti tuota jälkimmäistä ollut, ainakaan en muista kuulleeni.

Oppilaani piirtelivät minusta tosin mielenkiintoisia kuvia ja vähän muitakin kuvia.
Keräilin niitä aina silloin tällöin talteen ja lupasin pitää niillä taidenäyttelyn. Ne ovat minulla tallessa.

Eräs parhaimmista mielestäni on minusta tehty piirros, jossa oikea käsi ylhäällä tervehdysasennossa totean: "Hello I am Aki Pyykkö and I like  rock 'nroll !" Pienenä väriläiskänä on nenäni punertava väri...  

No niin entinen oppilaani meni menojaan. Enpä huomannut kysäistä hänen nimeään, sillä tälläkään hetkellä en sitä muista. Hän oli aktiivinen ja hyvin menestynyt oppilas, mikäli vielä oikein muistan...

Olen aikaisemmin kirjoittanut: 


Mikäli oikein muistan, suomalainen kirjailija Hannu Salama sanoi kauan sitten televisio-/lehtihaastattelussa, että hän ei muista/kiinnitä huomiota, mitä ihmiset sanovat esittäytyessään.

Iäkäs ystäväni antoi minulle hyvän neuvon nimen muistamisesta. "Jos et kerta kaikkiaan muista jonkun ihmisen nimeä tavatessanne, kysy, mikä se sinun nimesi nyt olikaan?" hän ohjeisti. "Jos henkilö sanoo, no Mattihan se on, niin toteat pokkana, sen minä toki muistan mutta sukunimisesi?" lisäät. "Toisaalta jos henkilö sanoo Meikäläinen, niin sanot tietysti sen muistavasi mutta mikä se sinun etunimesi taas olikaan?" hän täydensi neuvoaan... 

Todennäköisesti jokaisella ihmisellä on hetkiä, jolloin ei saa päähänsä henkilön nimeä tai ainakaan toista niistä. Tuttua on myös se, että nimi tulee mieleen hiukan viiveellä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti