Hmmmmm - kyllä mutta tulee aika, jolloin perseet tervataan sano...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Pääkirjoitus    |   Kolumni

Putinin ja Trumpin kaltaiset mafiaveljet voittavat, kun kukaan ei enää usko mihinkään

Harmaalla alueella toiminta ei perustu lakeihin eikä instituutioihin vaan henkilösuhteisiin ja luottamukseen. Uskollisuus palkitaan, petosta ei jätetä kostamatta.

Saska Saarikoski

Julkaistu: 28.5. 2:00 , Päivitetty: 28.5. 7:33

(KUVA: MITRO HÄRKÖNEN)

TOIMITTAJA saa haastat­teluissa harvoin isoja oivalluksia, mutta minulle kävi niin vuonna 1988, kun olin Hangossa tapaamassa kuvataiteilijaa ja toisinajattelijaa Carl-Gustaf Liliusta.

Lilius oli terävä ajattelija, joka tallaisi jalkoihinsa nykyisetkin pinnalliset kahtiajaot. Hän oli länsi­mainen liberaali, totalitarismin kriitikko, monikulttuurisuuden puolustaja ja köyhien ystävä. Lisäksi hän oli harvinaisen rohkea mies.

Kun Lilius puhui Neuvostoliitosta, hän sivuutti perestroikat ja glasnostit ja totesi rauhallisesti, että Neuvostoliitto on rikolliskoplan johtama mafiavaltio.

Huh, ajattelin paluumatkalla Helsinkiin. Mihail Gorbatšovia pidettiin 1980-luvulla hyvänä ihmisenä ja Suomen ystävänä, ei mafiapomona.

NYT Liliuksen analyysistä on tullut liki itsestäänselvyys. Venäjästä ”mafiavaltiona” ovat esimerkiksi puhuneet vuonna 2006 murhattu Putin-kriitikko Aleksandr Litvinenko sekä brittitoimittaja Luke Harding kirjassaan Mafia State. Muutama kuukausi sitten tekemässäni haastattelussa šakkimestari Garri Kasparov sanoi, että paras opas nyky-Venäjään on Mario Puzon kirja Kummisetä.

Kysymys ei ole niinkään moraalisesta kannanotosta kuin valtio-opil­lisesta analyysistä. Mafiavaltiolla tar­koitetaan, että rikollisjärjestöt ovat sulautuneet valtioon, jota johtaa kummisetä, Venäjällä presidentti Vladimir Putin.

Kummisedän tehtävänä on taata koplansa rikastuminen, sovitella sisäpiirin kiistoja sekä suojella ­liigaansa uhilta ja kilpailulta.

YHDYSVALTAIN presidentti Donald Trump on ilmaissut ihailevansa Venäjän johtajaa. Ihastuksen syyksi on arvailtu niin korruptiota kuin kiristystäkin, mutta kysymys saattaa olla silkasta sielunveljeydestä.

Samalla tavalla Trump näyttää nimittäin ihailevan Turkin Recep Tayyip Erdoğania, Filippiinien Rodrigo Dutertea, Egyptin Abdel Fattah al-Sisia ja muita nyrkkijohtajia.

Myös Donald Trumpilla on kummisedän luonne.

Rakennusala New Yorkissa on aina ollut puolirikollista toimintaa, jonka toisessa päässä ovat korruptoituneet poliitikot, toisessa mafia. Donald Trump oppi Fred-isältään hämärän pelin säännöt.

Harmaalla alueella toiminta ei perustu lakeihin eikä instituutioihin vaan henkilösuhteisiin ja luottamukseen. Uskollisuus palkitaan, petosta ei jätetä kostamatta.

AMERIKKALAISTOIMITTAJAT kertovat, miten Trump on jakanut me­dian ystäviin ja vihollisiin. Ystäviään hän on auttanut, kriittisiä toimittajia uhkaillut ja painostanut.

Trumpilla on ollut tapana tyrkyttää toimittajille lahjoja – vaikkapa lomamatkoja tai lippuja nyrkkeily­otteluun. Jos toimittaja on sitten arvostellut Trumpia, Trump on syyt­tänyt häntä lahjuksen ottamisesta.

Samaa peliä Trump olisi halunnut jatkaa presidenttinäkin. Trumpin mielestä diilin pitäisi toimia niin, että hän antaa medialle klikkejä ja toimittajat hänelle hyvää julkisuutta. Trump ei voi ymmärtää, miksei systeemi toimi Valkoisessa talossa.

KUN Trumpia ajattelee kummi­setänä, hänen suhtautumisensa FBI:n johtajaan James Comeyyn käy täysin ymmärrettäväksi.

Julkisuuteen vuotaneiden tietojen mukaan Trump vaati Comeya vannomaan itselleen uskollisuutta. Comey lupasi presidentille vain rehellisyyttä.

Seuraavaksi Trump vaati Comeya päästämään pinteestä entisen neuvonantajansa Mike Flynnin, koska Flynn on ”hyvä tyyppi”. Mafiassa hyvä tyyppi on ”wise guy” tai ”goodfella”, uskollinen sotilas.

Presidentille oli selvästi järkytys, että FBI:n johtaja piti lainvalvonnan riippumattomuutta tärkeämpänä kuin omaa uraansa.

Trump voi olla mafiamies, mutta Yhdysvallat ei ole mafiavaltio.

MAFIA alkaa siitä, mihin luottamus loppuu. Kun ihmiset eivät luota yhteiskunnan auktoriteetteihin tai instituutioihin, tilalle tulevat henkilösuhteet ja hyvä veli -verkostot.

Venäläiset ajattelevat, että kaikki vallanpitäjät ovat rosvoja, joten isoin rosvo kannattaa valita presidentiksi. Samaa ajatteli moni kannattaja Trumpista.

Putinin ja Trumpin suosio ei ­perustu siihen, että ihmiset luottaisivat heihin, vaan siihen, että niin monet eivät luota kehenkään. Siksi molemmat levittävät valheita ja kyynisyyttä. He ovat voittaneet, kun kukaan ei enää usko mihinkään.

Silloin jäljellä on pelkkä raaka voima, mafia.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

• KolumniSeuraa 
• KolumnitSeuraa 
• Saska SaarikoskiSeuraa 
• VenäjäSeuraa 
• YhdysvallatSeuraa 

Dear Google User - again...

Alla oleva sähköpostiviesti liitetiedostoineen ilmestyi taas tietokoneelleni:

Dear Google User,

Please kindly find your winning notification as attached.

NOTE! Google values your right to privacy! Your information is 100% secured and will be used exclusively for the purpose of this award only.

The Google Promotion Award Team has discovered a huge number of double claims due to winners informing close friends relatives about their winning and also sharing their pin numbers. The Google Promotion Award Team has reached a decision from headquarters that any double claim discovered by the Lottery Board will result to the cancelling of that particular winning. So you are hereby strongly advised once more to keep your winnings strictly confidential until you claim your prize.

Kuntavaalien henkilökohtaista jälkipohdiskelua...

Kirjoitin 11.04.2017 alla olevan tekstin eli henkilökohtaisen näkemykseni kuntavaaliasiasta:

Lähdin mukaan itselleni viidensiin kuntavaaleihin tavoitteena triplata, vähintäänkin tuplata edellisten vaalien äänimääräni. Ajattelin tehdä muutaman asian entiseen verrattuna toisella tavalla seuraavasti:
+ toteutin pitkän vaalitaistelun - kesästä 2016 alkaen eli yhdeksän kuukautta
+ otin aktiivisesti yhteyttä yli kuuteenkymmeneen potentiaaliseen kemiläiseen, mahdollisiin kuntavaaliehdokkaisiin em. aikana
+ heistä noin kahdellekymmenelle lähetettiin Kemin Keskustan kunnallisjärjestön sihteerin toimesta lisäinformaatiota ehdokasasettelusta
+ ajatteli hyödyntää mm. tätä Blogisivuani aktiivisesti vaalien lähestyessä
+ lähdin mukaan tammikuun 2017 loppupuolella Facebook-kuvioihin "yleisön pyynnöstä"
+ tein oman A4-vaali-infon, jota jaoin jalkautuen ajattelemani "kortteliehdokas"- periaatteella 
+ ajattelin osallistua yhteisiin kuntavaalitapahtumiin aikaisempia kertoja aktiivisemmin

Kaikki edellä mainittu oli uutta toiminnassani. 

Entistä oli perinteinen sadan euron (100€) vaalibudjetti, josta puolet meni yhteiseen kassaan > yhteismainontaan. Yhteismainonta oli kiistatta massiivista, kukaties liiankin massiivista, ärsyttävääkin. Todettakoon, että vaalibudjetista jäi loppujen lopuksi jäljelle kymmenen euroa (10€)...

Kaikki tuntui vielä varsinaisen äänestypäivä eli sunnuntai-iltaan 9.4.2017 klo 20 saakka olevan kunnossa mutta...

Ennakkoäänestystulosten julkistamisen jälkeen totesin välittömästi, että henkilökohtaiset tavoitteeni kuntavaalien osalta eivät ole toteutuneet. Se on sitten siinä. 

Miksi? Kerron siitä kukaties myöhemmin - oman versioni.

Yksi syy on se, että todennäköisesti perinteiset kannattajani eivät välttämättä käytä Blogisivua eikä Facebookkia ja heiltä jäi paljon informaatiota saamatta viimeaikaisista tapahtumista...
_______________________________________________________________________

Nyt lähes kaksi kuukautta myöhemmin, "pölyn laskeuduttua" ja luottamuspaikat tultua jotakuinkin jaetuksi, voi em. asiakokonaisuutta tarkastella objektiivisesti eri ihmisten kanssa käytyjen keskusteluiden perusteella.

Kyllä käydyissä kuntavaaleisssa ikärasismi jylläsi oikein kunnolla eli 70+ -ikäisistä ehdokkaista haluttiin päästä eroon. 

Toki eipä heitä kovin monta ollut ehdokkaanakaan. Ylenpalttinen nuoruuden ihannointi vei voiton 100-0 mielestäni kaikissa poliittisissa ryhmittymissä.
Erilaisten tukiryhmien ja verkostojen merkitys nousivat arvoon arvaamattomaan. Sellaiset puuttuivat minulta tyystin. 
Kuntavaalien jälkeen - face to face - en käytännössä ole keskustellut mahdollisten äänestäjieni kanssa ollenkaan. Tulee väistämättä tunne, että he jättivät nämä vaalit väliin eli kuuluvat Suomen suurpuolueeseen NUKKUVAT/SOHVAPUOLUE. 
Ennakkoon markkinoimani "kortteliehdokas"-ajatus koki täydellisen mahalaskun. Ilmeisesti äänestäjät ovat edelleenkin ns. puolueuskollisia ja pitävät siitä kiinni kuntavaaleissakin. Omalta osaltani henkilövaaliajatus ei saanut lainkaan jalansijaa...
Markkinointistrategiani ei onnistunut. Hymyilevä naamatauluni ja suuri äänestysnumeroni olisi pitänyt loistaa kaikilla Kemin valomainostauluilla vähintään 1.000-2.000 euron edestä.
Jne. ...

No - olen Kemin valtuustossa varajäsenenä niin kuin ennenkin. Luottamuspaikkapöydältä näyttää tippuvan jotakin. Mitä loppujen lopuksi, selvinnee ensi viikolla... 

Soitimme Kanadaan onnellisuusprofessorille: Miksi kaikista maailman kolkista juuri Pohjoismaat onnistuvat melkein kaikessa?

Kyllä! Pohjoismaissa ovat monet asiat hyvin, mutta mistä ihmeestä kumpuaa kuitenkin ihmisten jatkuva narina ja räksytys. Ilmeisesti siitä, että mikään ei riitä, pitäisi olla vielä paremmin...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Soitimme Kanadaan onnellisuusprofessorille: Miksi kaikista maailman kolkista juuri Pohjoismaat onnistuvat melkein kaikessa?

Pohjoismaiden kruununpäät ja valtionjohtajat kokoontuvat Helsinkiin ensi torstaina juhlistamaan satavuotiasta Suomea. Maaviisikko on maailmalla sellainen poikkeus, että kaikilla osallistujilla on syytä onnitella toisiaan.

Hyvinvointi

28.5.2017 klo 07:10

Stina Tuominen / Yle

Tekijät(2 henkilöä)

Jaa artikkeli Facebookissa15

Jaa artikkeli Twitterissä

Norja on maailman onnellisin maa. Suomi on maailman vapain, vakain ja turvallisin maa.

Tanska on vähiten korruptoitunein, eikä missään muualla planeetallamme sananvapaus ole niin vahvaa kuin siellä.

Ruotsi on maailman paras paikka olla tyttö. Islannissa sukupuolten välinen tasa-arvo on pisimmällä.

Kilpailukykyvertailussa Ruotsi ja Suomi sijoittuvat kymmenen parhaan joukkoon. Kööpenhamina on paras kaupunki houkuttelemaan huippuosaajia.

Ja niin edelleen. Listaa voisi vielä jatkaa.

Kuinka meistä, Euroopan reunamilla ja hyytävän talven kourissa, on tullut maailman onnellisin kolkka, hyvinvoinnin suurvaltoja? Ja onko onnemme kestävää? Kantaako se vielä seuraavan sadan vuoden päähän?

Näitä asioita pohditaan epäilemättä myös torstaina, kun Tanskan kuningatar Margareeta II, Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia, Norjan kuningas Harald V ja kuningatar Sonja sekä Islannin presidentti Guðni Thorlacius Jóhannesson puolisoineen saapuvat Helsinkiin kilistelemään satavuotiaalle Suomelle presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion kanssa.

"Kaikki se, missä onnellisuudessa ollaan onnistuttu Pohjoismaissa, voidaan toistaa yhtä hyvin missä tahansa"

On soitettava onnellisuusprofessorille. Kanadassa puhelimeen vastaa John F. Helliwell. Taloustieteen emeritusprofessori johtaa maailman onnellisimpia valtioita listaavaa ja YK:n tukemaa kansainvälistä tutkimusta, joka julkaisee vuosittain ranking-listansa, Maailman onnellisuusraportin(siirryt toiseen palveluun).

Viiden kärkeen mahtui keväällä julkaistussa listauksessa neljä Pohjoismaata.

Helliwell kertoo viettävänsä parhaillaan aikaa luonnon keskellä, jossain Vancouverin lähellä.

– Toteutan täällä itse pohjoismaista onnellisuutta: olemme luonnossa keskellä ei mitään, talomme toimii aurinkoenergialla, ikkunoista näen kauniin merimaiseman, hän naurahtaa.

Kuulostaa idylliseltä. Mutta mitä Helliwell ajattelee siitä, että epäilijät ovat toisinaan vähätelleet Pohjoismaiden onnellisuus- ja hyvinvointimenestystä kuittaamalla, että poikkeukselliset pikkumaat nyt vain painivat omassa, korkeiden verojen ja konsensuspolitiikan sarjassaan?

Onko Pohjoismaissa jotain erityistä ja ainutlaatuista?

– Kaikki se, missä onnellisuudessa ollaan onnistuttu Pohjoismaissa, voidaan toistaa yhtä hyvin missä tahansa. Historia ei sitä mitenkään ennalta määrää, Helliwell uskoo.

Stina Tuominen / Yle

Jotta Helliwelliä ymmärtäisi paremmin, on syytä kurkistaa tarkemmin pohjoismaisen hyvinvoinnin rakentumiseen.

Pohjoismaat poikkeavat muista nyt vähemmän kuin vielä 20-30 vuotta sitten. Muut maat ovat seuranneet sosiaalisten uudistusten tiellä, roolimalliensa perässä.

Avainhetkenä pohjoismaisen hyvinvointivaltion synnyssä pidetään 1930-lukua. Työväenluokka siirtyi ajamaan etujaan demokratian keinoin.

Seurasi sosialidemokraattisten puolueiden nousu. Laaja tasa-arvoajattelu tuotti hedelmää. Tuli kansaneläkejärjestelmä, äitiysavustuksia, työttömyysvakuutus.

Sukupuolten tasa-arvon eteneminen kasvatti työvoimaa ja lisäsi kulutuskysyntää, vauhditti talouskasvua ja vaikutti siten muun muassa koulutukseen panostamiseen.

Yhteiskunnan tasa-arvoajattelu on Helliwellin mukaan yksi keskeisistä onnellisuutta lisäävistä tekijöistä. Helliwellin tutkimuksessa onnellisuutta tarkasteltiin eri valtioissa paitsi kyselytutkimuksen myös arvojen ja erilaisten vaikuttimien kautta.

– On tärkeää huomata, että Pohjoismaiden menestys ei johdu Pohjoismaiden hyvinvointimallista. Syitä sijoittumiselle ovat eräät Pohjoismaille tyypilliset asiat, mutta ne eivät ole ainutlaatuisia vain siellä, Helliwell huomauttaa.

Stina Tuominen / Yle

Helliwellin tutkimuksessa keskeisiä arvoja olivat tasa-arvon lisäksi vapaus tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja, riippumattomuus, luottamus ja oikeudenmukaisuus. Vaakakupissa painoi myös odotettavissa oleva terve elinikä, bruttokansantuote henkeä kohden, anteliaisuus ja muista välittäminen.

Raporttia varten ihmisiltä 155 maassa kysyttiin näkemystä heidän onnellisuudestaan. Vastaajien piti antaa kokonaisarvio elämästään ja pohtia, kuinka lähellä he ovat parasta tai huonointa mahdollista elämää.

Vaikka Pohjoismaiden malleissa on suuria maakohtaisia eroja esimerkiksi siinä, miten ne suhtautuvat yksityisten palvelujen käyttöön julkisella rahalla, perimmäinen arvopohja on sama.

Järjestelmä, joka takaa yksilöille yhtäläiset mahdollisuudet, tuki tutkimuksen mukaan arvojen toteutumista.

Esimerkiksi onnellisuusvoittajasta Norjasta tutkijat kirjoittavat, että se pitää hyvän sijoituksensa öljytuloista huolimatta, ei niiden ansiosta. Öljytuottojen kanavointi yhteiskunnan hyvinvointiin on vaatinut korkeaa keskinäistä luottamusta, yhteistä tavoitetta, anteliaisuutta ja hyvää hallintoa, raportti kuvaa.

"On hyvin tärkeää voida tuntea, että muut auttaisivat sinua"

Tärkeintä on, että yhteisön jäsenet haluavat huolehtia toinen toisistaan ja tekevät yhteistyötä, Helliwell sanoo.

– Hyvinvointi ja onnellisuus ovat uhattuina, kun lakkaamme auttamasta toinen toisiamme, Helliwell sanoo.

Tunne siitä, että lähellä on joku, joka huolehtisi ja auttaisi vaikeina aikoina on Pohjoismaissa vahva. Eniten näin kokivat islantilaiset.

– On hyvin tärkeää voida tuntea, että muut auttaisivat sinua ja että vastaavasti itse voit olla muille avuksi. Ihmiset haluavat tuntea, että heitä arvostetaan, Helliwell sanoo.

Helliwellin mukaan tavallisesti kuitenkin aliarvioimme, kuinka pitkälti tuntemattomat olisivat valmiita auttamaan. Se on harha, jota tutkijoidenkin on vaikea murtaa.

Maailman suurkaupungeissa auttamishalua on todistanut esimerkiksi Reader’s Digest- eli Valitut palat -lehden toimittajien koe, joka selvitti, missäpäin maailmaa kadulta löytynyt tuntemattoman henkilön lompakko todennäköisemmin palautetaan omistajalleen. Helsinki vei kokeessa voiton: löytäjät palauttivat 12 lompakosta 11.

Stina Tuominen / Yle

Auttamisvalmiutemme juuret ovat todennäköisesti vielä syvemmällä historiassa kuin vain hyvinvointivaltion arkkitehtien työpöydällä.

Kesä alkaa näyttää parhaita puoliaan myös Vancouverissa, mutta kanadalaisena Helliwell epäilemättä tuntee myös ankarat talvet.

Ottiko hän tutkimuksessa lainkaan huomioon ilmasto-olosuhteita ja sitä, että talvi näillä leveysasteilla on pitkä, pimeä ja monille kovin yksinäinen?

Helliwellin mukaan evoluutio tarjoaa todisteita siitä, miten ihmisten synnynnäiset vaistot yhteistyön tekemiseen ovat olleet hyvin tärkeitä ihmiskunnan selviytymisen kannalta.

"Onnellisuutta pystytään löytämään jopa erittäin vaativista olosuhteista"

Palautetaanko hyisissä pohjoismaisissa pääkaupungeissa enemmän lompakoita omistajilleen siksi, että olemme tulleet herkemmiksi sille, että ilman yhteistyötä emme voisi pysyä hengissä? Ehkä.

Helliwell ottaa esimerkiksi Kanadan pohjoisosan inuiittiyhteisöt. Eri heimojen ja sukujen välillä on hänen mukaansa ollut historiassa erittäin vähän jos lainkaan sodankäyntiä.

– Se johtuu ankarasta ympäristöstä. Eloonjääminen vaatii jakamista, toisista huolehtimista. Onnellisuutta pystytään siksi löytämään jopa erittäin vaativista olosuhteista, hän sanoo.

Vuodenaikojen vaihtelu, pitkät yöt ja lyhyet päivät vaikuttavat lähinnä päivittäiseen mielialaan.

– Aineistomme perusteella se ei hetkauta ihmisten arvioita heidän koko elämästään, Helliwell sanoo.

Stina Tuominen / Yle

Kun lukuisia kansainvälisiä mittareita katsoo, voisi olla helppoa tuudittautua uskomukseen, että nyt Pohjolassa on kaikki vallan hyvin. Yhteiskuntamme ovat valmiita.

Joten on kysyttävä vielä Helliwelliltä: kai hän on kuitenkin kuullut siitä, että vanhuksemme usein viettävät viimeiset vuotensa laitoksissa ja hoitokodeissa? Että muuttoliike on katkonut lähisuvun tarjoamaa perinteistä turvaverkkoa samalla, kun olemme ulkoistaneet julkiselle vallalle niin paljon huolenpidosta kuin mahdollista?

Moni sinnittelee yksin. Eikö se vaikuta onnellisuuteen?

Helliwell on hetken hiljaa.

Ensinnäkin, hän huomauttaa, sukupolvien välistä suhdetta voi tarkastella myös niin, että kyse ei ole velvollisuuksista vaan mahdollisuuksista.

Varsinainen onnellisuutta haittaava ongelma on kuitenkin vasta se, että läheisiämme hoitavat laitokset eivät ole järin inhimillisiä, lämpimiä tai kodinomaisia.

Helliwell kertoo esimerkin Tanskasta alzheimerpotilaiden hoitokodista. Asukkaat elivät pidempään ja tiettävästi onnellisempina kuin verrokkihoitokodeissa, kun henkilökunta luopui työasuistaan, eri sukupolvia sekoitettiin keskenään ja asukkaat saivat hoitaa pieniä vastuullisia tehtäviä, kuten astioidenpesua.

Lisäksi koko hoitokoti lomaili toisinaan keskenään ja vietti aikaa yhdessä hoitokodin ulkopuolella.

– Tapaturmien tai kadulle eksymisen välttäminen ei ole elämää. Vapauden ja osallisuuden tunne sitä vastoin on tärkeää, Helliwell sanoo.

Hoitokodissa toteutettiin kumppanuutta, joka lisää yhteenkuuluvuutta yhteiskunnassa.

Stina Tuominen / Yle

Hyvinvointimalli on ollut toistuvasti koetuksella. Markkinaliberaalit ovat varoittaneet, että globaalissa kilpailussa tehokkain yhteiskunta- ja kansantalousmalli vie voiton.

Meilläkin suurin herätys tapahtui 1990-luvun alun lamassa. Toinen murrosvaihe on menossa nyt, kun säästöpaineet, väestön ikääntyminen ja suhtautuminen maahanmuuttoon testaavat pohjoismaista arvopohjaa.

Maahanmuuttajia kohdellaan jo osassa Pohjoismaita eri tavoin kuin kantaväestöä, vastoin vanhaa periaatetta kaikkien maassa asuvien yhteisestä sosiaaliturvasta.

Hyvinvointimallia ei kuitenkaan olla purkamassa. Päinvastoin, hyvinvointi on noussut keskeiseksi mantraksi kansainvälisesti jopa talousfoorumeilla, jotka ennen vaalivat valtion talouskasvua ensisijaisena kehityksen mittarina.

"Pohjoismaat voisivat onnellisuusprofessorin mielestä ottaa jo hieman löysemmin rantein"

Pohjoismaat ovat esikuvia, joihin viitataan ulkomaisissa vaalikampanjoissa.

Entä onko onnellisuusprofessorilla jokin viesti 100-vuotiaalle Suomelle?

Helliwell uskoo, että tulevaisuudessakin parhaiten pärjäävät matalien hierarkioiden yhteiskunnat.

Pohjoismaat voisivat hänen mielestään kuitenkin ottaa jo hieman löysemmin rantein. Valoisa kesäyömmekin on vaarassa muuttua synkäksi erilaisine säädöksineen vaikkapa terassien aukioloista.

Turhauttavia ja liikaa kahlitsevia sääntöjä olisi karsittava.

– Seuraukset löyhemmistä rakenteista todennäköisesti yllättäisivät myönteisesti. Ihmiset yleensä aliarvioivat muiden luotettavuuden ja halun käyttäytyä hyvin, Helliwell muistuttaa.

Juttuun on haastateltu myös Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professoria Heikki Hiilamoa.

Muut lähteet: The Fund for Peace: Fragile States Index 2016; World Economic Forum, The Travel & Tourism Competitiveness Report 2017; Freedom House: Freedom in the World 2017; Transparency International, Corruption Perceptions Index 2016; Eurostat; World Economic Forum, Global Gender Gap Index 2016; The Economist, The Glass-Ceiling Index 2017; Save the Children, Every last girl: Girl’s opportunity index; Forbes: Best countries for business 2016; World Economic Forum: The Global Competitiveness Report 2016-2017; INSEAD, Global Cities Talent Competitiveness Index 2017 Rankings

Mielenkiintoinen analyysi Perussuomalaisten puheenjohtajaehdokkaasta...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Sunnuntai    |   Marko Junkkarin analyysi

Jussi Halla-aho haluaa unohtaa unohdetun kansan – minkä puolueen johtoon hän oikein pyrkii?

Halla-ahon mielestä työttömistä ja eläkeläisistä ei kannata puhua, koska he eivät äänestä perussuomalaisia.

Tilaajille

Marko Junkkari HS

Julkaistu: 28.5. 2:00 , Päivitetty: 28.5. 7:13

MIKÄ Jussi Halla-aho oikein on? Sillä poliitikko hän ei ole. Siis perinteisessä mielessä.

Yleensä poliitikot pyrkivät puhumaan asiat parhain päin. Pyöristämään särmät, ettei kukaan turhanpäiten pahastu.

Halla-aholta puuttuu tämä poliitikoille ominainen miellyttämishalu. Se on käynyt ilmi perussuomalaisten puheenjohtajakiertueella.

Monotonisella äänellä Halla-aho kertoo tenteissä näkemyksensä. Hän ei emmi. Hän ei pohdi. Hän toteaa. Puhe on täsmällistä, lauseet kokonaisia. Poliittista kermavaahtoa ei ole.

Halla-ahon maailmankuva on nihilistinen – mutta se on sisäisesti looginen, ainakin Halla-aholle. Kuulee, että Halla-aho uskoo omaan asiaansa.

Halla-aho on tähän asti profiloitunut vain ja ainoastaan maahanmuuttokysymyksillä ja jossain määrin EU-kritiikillä.

Puheenjohtajatenteissä Halla-aho on kuitenkin joutunut vieraille vesille.

VIIKKO sitten Vantaan tentissä Halla-aho totesi, että perussuomalaisten julkisissa puheissa korostuvat liiaksi vähäosaiset, työttömät ja eläkeläiset.

”Meidän kannatusprosenttimme eläkeläisten ja työttömien keskuudessa on erittäin huono riippumatta siitä, millaista politiikkaa harjoitamme”, Halla-aho sanoi maanantaina HSTV:n haastattelussa.

Halla-ahon mielestä työttömistä ja eläkeläisistä ei siis kannata puhua, koska he eivät äänestä perussuomalaisia.

Eikä heidän puolestaan kannata myöskään ilmeisesti tehdä mitään – sillä he eivät äänestä, vaikka puolue tekisi millaista politiikkaa.

Näkemys ei kuulosta kovin perussuomalaiselta – ainakaan siinä mielessä kuin puolue on tähän asti tunnettu.

Onhan se ”unohdettua kansaa” puolustaneen Smp:n perillinen.

Perussuomalaisten säännöissä todetaan, että puolueen ”päämääränä on kristillissosiaaliselta pohjalta koota yhteen ne väestöryhmät, joiden etujen ajamisesta ja tasavertaisesta sosiaalisesta ja taloudellisesta sekä yhteiskunnallisesta asemasta ei ole oikeudenmukaisesti huolehdittu”.

Eikä siinä kaikki.

Puolue erikseen määrittelee säännöissään nämä epäoikeudenmukaisesti kohdellut väestöryhmät. Listan ensimmäisenä ovat lapsiperheet, kakkosena eläkeläiset ja kolmantena työttömät.

Jussi Halla-ahon lista on jotain ihan muuta. Halla-ahon mukaan perussuomalaisten viesti pitäisi eläkeläisten ja työttömien sijaan kohdistaa omalla palkallaan toimeentulevalle keskiluokalle.

PERUSSUOMALAISTEN puheenjohtaja valitaan kahden viikon kuluttua Jyväskylän puoluekokouksessa. Tunteet käyvät kuumina.

Kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (ps) kirjoitti keskiviikkona, että ”riidankylväjät ovat liikkeellä ja puolueen hajoaminenkin on mahdollista”.

Halla-aho puolestaan totesi torstaina Facebookissa pitävänsä ”outona, että jotkut kutsuvat minua ’hajottajaksi’ ja kertovat, että heinäsirkat syövät puolueen, jos minut valitaan puheenjohtajaksi”.

Kiistaa on muun muassa puolueen jäsenhakemuksista.

Perussuomalaisissa kaikki puolueen jäsenet pääsevät puoluekokouksessa valitsemaan uutta puheenjohtajaa.

Jäseneksi pääseminen ei kuitenkaan tunnu olevan ihan helppoa.

Yleensä puolueissa uusi jäsen liittyy paikallisosastoon, josta hänet liitetään puolueen jäseneksi. Perussuomalaisilla kuvio menee päinvastoin. Ensin pitää liittyä puolueeseen, jonka jälkeen vasta pääsee paikallisjärjestöön.

Uudet jäsenet hyväksytään keskitetysti puoluehallituksessa.

Perussuomalaisissa velloo huhuja siitä, että Halla-ahon kannattajien jäsenhakemuksia olisi järjestelmällisesti hylätty puoluehallituksessa. Syynä on kuulemma se, että nykyinen puoluejohto ajaa puheenjohtajaksi Sampo Terhoa.

Halla-aho on sanonut puheenjohtajatenteissä, että hakemusten hylkäyksissä ”kaikki ei kestä päivänvaloa”.

Puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon mukaan jäsenhakemuksia ei ole tänä keväänä hylätty tavanomaista enempää. Hylkäysprosentti on hänen mukaansa ollut yleensä 7–9 prosenttia, eikä määrä ole viime kuukausina muuttunut.

Puoluehallitus ei perustele hylkäyksiä millään tavalla. Hylkäysten syynä voivat ilmeisesti olla esimerkiksi hakijan rasistiset kirjoitukset tai rikostuomiot.

Kovin jupina on käyty puoluehallituksen 21. huhtikuuta pidetystä kokouksesta. Siinä kokouksessa hyväksytyt jäsenet ehtivät vielä ilmoittautua puoluekokoukseen. Huhujen mukaan kokouksessa olisi hylätty iso määrä jäsenhakemuksia.

Tarkkaa hylkäyslukua puolue ei ole aiemmin suostunut kertomaan.

Slunga-Poutsalon mukaan huhut eivät pidä paikkaansa. Hän kertoo, että kyseisessä kokouksessa hyväksyttiin pari sataa uutta jäsentä. Hylättyjä hakemuksia oli hänen mukaansa 11.

Paljon hakemuksia jäi kuitenkin käsittelemättä. Puoluesihteerin mukaan syynä oli se, että kokouksen aika ei riittänyt. Hakemukset käsitellään yksi kerrallaan.

SÄÄNTÖJENSÄ mukaan perussuomalaisten toiminnan lähtökohta on ”kristillissosiaalisuus”. Halla-ahon johdolla puolue ei olisi kovin sosiaalinen. Eikä järin kristillinenkään.

Nykyinen puheenjohtaja Timo Soini on harras katolilainen. Halla-aho on puolestaan agnostikko. Vantaan puheenjohtajatentissä Halla-aho toivoi, että puolueen ohjelmissa ”uskontolähtöiset ja arvokysymykset voisi jättää vähemmälle”.

”Olen arvokonservatiivi, mutta en koe tarvetta tehdä sillä politiikkaa.”

Suomen Kuvalehti kertoi keskiviikkona, että Halla-aholla on avioliiton ulkopuolinen lapsi.

Perussuomalaiset on perhearvoja korostava konservatiivinen puolue, joten periaatteessa uutisen voisi luulla heikentävän Halla-ahon mahdollisuuksia. Toisaalta uutinen toi Halla-ahon imagoon inhimillisen särön, josta saattaa olla hänelle myös hyötyä.

Perussuomalaiset äänestävät puheenjohtajastaan 10. kesäkuuta. Samalla he vastaavat kysymykseen: mikä puolue perussuomalaiset oikein on?

Seuraa uutisia tästä aiheesta

• PerussuomalaisetSeuraa 
• Marko JunkkariSeuraa 

Missä Putin luuraa?

Kirjoitin alkuvuodesta alla olevan artikkelin liittyen Yhdysvaltain presidenttivallien jälkimaininkeihin. Silloin mediassa varovaisesti pohdiskeltiin, edesauttoivatko venäläiset - nimenomaan Venäjän presidentti Vladimis Putin - Donald Trumpin valintaa presidentiksi.

Nyt - kohta puolta vuotta myöhemmin - mainingit sen kuin vahvistuvat.

Tammikuun tekstini:

Jäljet johtavat yhä selkeämmin ja varmemmin sylttytehtaalle - taas kerran. Näyttää siltä, että Vladimir Putin on jäänyt niin sanotusti rysän päältä kiinni. 

Arvelen, että se ei vauhtia hidasta - päinvastoin. Tosiaan - mediassa, ei ainakaan Suomen mediassa ole hänestä ollut moneen päivään merkkejä, täpliä. Todennäköisesti hän on Suomen rajan pinnassa olevalla ökyhuvilallaan ydinjoukkonsa kanssa suunnittelemassa seuraavia vaalivaikuttamisiskuja.

Mielenkiintoisia vaaleja Euroopassa on tulossa ja he ovat vuosikausia tukeneet ääriliikkeitä, jotta niillä olisi potentiaalista vaalimenestystä.

Ei nuo USA:n vaalivaikuttamispaljastukset aivan niin vähälle jää. Kyllä niitä yritetään selitellä.


Siksi toisaalta arvelen, että patologiset valehtelijat ovat jo oletettavasti valmiusasemissa eturintamassa myös Venäjän ulkoministeriön lehdistöavustaja Marija Zaharova Moskovassa. Putinin pr-päällikkö Dmitri Peskov on mediatietojen perusteella täysi noviisi edelliseen verrattuna. Häviää 100-0 mennen tullen valehtelemisen jalossa taidossa, vaikka ilmeisen kova jätkä hänkin on sillä saralla.
Ulkoministeri Sergei Lavrov antanee myös tutut kommentit USA:n hölynpölystä liittyen vaalivaikuttamiseen...
______________________________________________________________________


Ilmeisesti Putin putkahtaa kohta esiin ja rennosti vitsaillen heittää läppää em. joukkonsa kanssa median hölynpölystä...