Työssä opetustehtävissä ollessani kerroin aina uudelle ryhmälle/luokalle aika avoimesti itsestäni, toimintatavoistani.
Mahdollisesti joskus liiankin henkilökohtaisia asioita. Jossain vaiheessa totesin aina, että olen harvinaisen mukava ihminen. Siinä vaiheessa joku saattoi hiukan epäilläkin, mahtaako tuo "ukko" olla tosissaan.
Lisäsin myös, että jos onnistutte minun kanssani saamaan riidan aikaan, saatte kyllä "tonkia" itseänne.
Viimeistään siinä vaiheessa - jotakuinkin ensimmäistä kertaa tapaamani oppilaat - olivat aika vakavan näköisiä. Kyllä - minä olin tosissani. Saatoin myös todeta, että puhumalla asiat selviävät...
Toki meilläkin oli monenlaista "yrittäjää", jotka yrittivät häiritä normaalia opetusprosessia. Mikäli oikein vielä muistan, yritykseksi jäi.
Tunnustan, että joskus jouduin poistumaan luokasta oven takana olleeseen kahden opettajan opettajainhuoneeseen ja laskemaan vähintäänkin kymmeneen, mahdollisesti joskus jopa viiteenkymmeneen.
Edellä olevat asiat tulevat joskus mieleen, kun kerron jollekin syyn, minkä vuoksi en juuri ollenkaan käytä puhelinta, vaikka puhumalla asiat selviävät, sanotaankin...
Puhelimessa on äärimmäisen helppo jutella niitä näitä - kaikenlaista liirumlaarumia - joka ei välttämättä liity millään tavalla itse asiaan.
Jos asioita aiotaan aidosti selvittää, on niin sanotusti istuttava alas avoimin mielin. Asioiden selvittämisessä täytyy olla ehdottomasti katsekontakti, on kertakaikkiaan oltava face-to-face...
Tähänastisen elämäni aikana olen huomannut, että monet riitatilanteen perustuvat väärinkäsityksiin, väärinymmärtämiseen ja puhumattomuuteen. Haluan edelleen olla siinä vakaassa uskossa, että ihmiset pääsääntöisesti haluavat elää sovussa keskenään.
Tällainen "yleissaarna" tällä kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti