Katajanoksien hakukävely...

Kävimme hetki sitten hakemassa muutamia katajanoksia Lammenmetsästä > käyttökielessä Lammenmetästä.
Laskeuduttuamme Haukkarinkadun ja Möylyntien risteyksestä metsäpolulle vastaamme tuli kaksi tuttua eläkeläistä kiikarit kaulassa. Lintutieteilijä, kirjailija Pentti Rauhala ja entinen Kemin kaupungin lakimies Matti Rask.
Muutaman sanan - muun muassa moottoritien varteen istutetusta komeasta männiköstä - vaihdettuamme jatkoimme matkaa ja käännyimme polkua pitkin metsään.

Mikä ihmeen Lammenmetsä? Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin.

Kun Kemissä Möylyntietä jatkaa alamäkeen etelään ohitustien suuntaan ja menee hiukan viistoon vasemmalle, siinä on vanha Lammenmetsä.

Niin - uuden leikkikentän jälkeen on mentävä jalkaisin. Lammenmetsän reunassa oli vielä 1950-luvun alkupuolella lampi, jossa naisväki kävi pyykkiä pesemässä.
Lammen paikalle rakennettiin Kemin kaupungin toimesta pieni sorakenttä, joka näyttää huollon-/käytönpuutteessa kohtapuolin metsittyvän...

Rannassa, nykyisen moottoritien paikalla, oli Mikonranta. Mikonrannan töyräällä pidettiin soutuveneitä myös Haukkarinrannassa vähän etäämpänä. Keväällä/alkukesällä sai aistia "huumaavaa tervan tuoksua", kun mökkiläiset tervasivat veneitään.

Tuo edellä mainittu Lammenmetsä ja sen lähialueet Haukkarinkadun eteläpuolella oli aidattu, koska siellä pidettiin lehmiä kesäaikaan. "Liukumiinat" (lehmänpaskat) tulivat tutuiksi pikkupoikana juostessamme itse raivatulle jalkapallokentälle rannan tuntumaan...

Lenkin kierrettyämme kerroin vaimolleni lyhyen kaavan mukaan tositarinan Mikonrannassa olleen soutuveneemme ja siihen varta vasten tehtyjen kahden pienen puhjeen polttamisesta. Äitini teetätti Peurasaaressa Lahdenperän Suutariliikkeessä em. purjeet ja hän oli erittäin pahoillaan, vihainen silloisten "lättähattujen" polttotempusta.
Ilmeisesti syyspimeällä em. nuoretmiehet olivat juopottelemassa rannalla ja joku älypää sai päähänsä pistää pystyyn kunnon roihut > kokon.
Asiaa luonnollisesti tutkittiin, oli tiettyjä epäilyjä "pääpukarista", mutta asia jäi silleen. Kaikki edellä mainitut rantaremmiläiset ovat olleet jo pitkään pari metriä multaa silmillään...