Taas Kemin Selkäsaaressa tänään...

Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa tämän viikon tiistaina 24.07.2018.

Päätimme lähteä tänään aamupäivällä käväisemään Selkäsaaressa, kun nuo ilmat ovat ihan kohtuulliset.

Hahtisaaressa odotti pieni yllätys. Liivijengiporukkaa oli laiturilla aloittamassa viikonvaihteen perinteisen musiikkitapahtuman - Back to jonnekin - järjestelyjä - nyt uudessa paikassa.
Kysäisin meitä jututtamaan tulleelta kaverilta:"Millä asialla täällä ollaan?" "Hyvällä asialla!" hän sanoi hymyssä suin ja kertoi järjestelyihin liittyviä asiakokonaisuuksia. No ajoimme automme ulkopuolelle myöhemmin aidattavan alueen.

Laiturille ja veneeseen mennessämme huomasimme kalastusvälineemme jotakin kiinnostaneen. Näytti siltä, että kaikki vavat, pilkit olivat kuitenkin tallessa.

Menomatkalla pysähdyimme Selkäsaaren pohjoisrannen tuntumaan. Testasin heittovapaa, se toimi, mutta kalaa ei kolmella heitolla tullut.

Veden pinta oli sen verran korkealla, että ajelin jotakuinkin aivan rantahietikolle, kone oli toki trimmillä nostettu aika ylös, kevyt tuuli oli luoteesta. Nousimme ylös mökille vähäiset tavarat vesikärryillä. Korppi oli havainnut tulomme.

Ajatuksena oli tehdä kivihommia, kasvi-istutuksia. Sen teimme.

Vaimoni teki myös pienen - edelliskertaa pitemmän - tutkimusmatkan lähimaastossa lähinnä marjatilannetta kartoittaen. Ei kuulemma ole marjoja tulossa - kuivaa, kuivaa, kuivaa. Metsämansikoita oli pienen purkin pohjanpeitto sentään löytynyt.

Tänään ei ollut liikkeellä paarmoja eikä hyttysiä - hyvä niin. Tänään olimme lähes "vesitankkauksella" liikkeellä, toki jugurttia ja banaania sentään...

Valmistauduimme lähtöön. Vesi oli laskenut ainakin 20 cm, joten jouduimme tosissamme irrottamaan venettä rantahietikolta.
Ja tuuli oli yltynyt, joten olihan se yhtä ähellystä taas kerran rannasta lähtö, aluksi soutuhommia ja sitten vasta kone käyntiin.

Hahtisaaressa musiikkitapahtuman valmistelut olivat hyvässä vauhdissa. Lähtiessämme autolla liikenteeseen näimme 3-4-vuotiaan pikkupojan katselevan lähtöämme. Hänen äitinsä oli pikkuvauvan ja kärryjen kanssa kauempana ja oli ottamassa valokuvaa pikkupojasta ja autosta, samalla meistä.

Aukaisimme ikkunan ja huiskautimme pikkupojalle. Hän sanoi:"Minä jäin kattelemaan, kun te lähette!"
Äiti lisäsi: "Häntä kiinnosti niin kovasti tällainen harvinainen auto!" "Sepä mukavaa, tämä on melkein 30 vuotta vanha!" kerroin puolestani. 

Olipa mukava tapaaminen ja hyvä saarikäynti taas kerran.