Olihan se aivan pakko lähteä kokeilemaan Kemin Prismasta ostamiani osto-onkimatoja.
Ajoin Hahtisaaresta lähelle Pikkuleton saarirypästä ja annoin vähäisen tuulen tuoda venettä rannan suunnassa Kojukallion suuntaan.
Pistin tutut pyyntivälineet veteen: Kaksi jigionkea ja pilkki. Kaikkiin koukkuihin pujotin osto-onkimadot. Totta vie, hyvännäköisiä ja hyväntuntuisia matoja ja ...
Tuskin olin saanut pyyntivälineitä veteen, kun alkoi tapahtua. Ahvenet olivat kiinnostuneita madoista ja/tai olivat muutoin vain hyvällä syönnillä.
Vedenpinta oli matalalla, näin kymmenisen uppopölliä/-tukkia veneen liikkuessa hitaasti eteenpäin.
Kun sain ensimmäisen isomman ahvenen, heitin ankkurin veteen. En edes aukaissut sitä, koska oli lähes tyventä.
Niinhän siinä kävi, että aloin säästellä matoja. Miksi? Sain kaksi tosi pientä ahventa, jotka hiukan viottuivat nostovaiheessa. Niistä ei olisi ollut enää eläjiksi/kasvajiksi/veteen palautettaviksi.
Käsittelin ne perkaussaksilla viipaleiksi ja aloin onkia niillä isojen ahventen toivossa. Kyllähän niitä muutamia tulikin.
Tuli vahva tunne, että minähän taidan vielä osata onkia. Nimenomaan kesäpilkki on "kova sana", jossa oikea-aikainen rento veto on "poikaa". Oikeakätinen kun olen, se täytyy toteuttaa juuri oikealla kädellä, jotta herkkyys säilyy...
Oli muuten upea ilta ilmankin puolesta ja veneitä liikkeellä kiitettävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti