STRATEGIAN ja turvallisuuspolitiikan dosentti Jyri RaitasaloMaanpuolustuskorkeakoulusta arvostelee läntistä suhtautumista Venäjän pian alkavaan Zapad-suurharjoitukseen.
”Zapadista on tullut iskusana, jolla kuvataan laajemmin Venäjän yllättävää ja usein hyökkäyksellistä ja aggressiivista toimintatapaa. Zapadista on tullut ikään kuin symboli sille, mitä Venäjän pahat aikeet voivat sotilaallisesti tarkoittaa”, Raitasalo sanoo.
”Kun sanotaan nykyään Zapad, niin kymmenvuotiaat lapsetkin tietävät, mistä puhutaan. Kaikki pelkäävät sitä Zapadia, ovat pelänneet viimeiset puoli vuotta, jos nyt vähän kärjistän.”
Artikkelin perussanoma on se, että lännen turvallisuuspolitiikkaa pohtiva yhteisö – poliitikot, viestimet ja tutkijat – ovat vahvistaneet innokkaasti Venäjän haluamaa viestiä sen suuresta asemahdista.
”Venäjä yrittää näyttää vahvemmalta kuin se on. Tällä hetkellä sen sotilaspolitiikka perustuu siihen, että kunhan edes pelkäävät, kun yhteistyö ei muuten suju.”
Raitasalon mukaan tiedotusvälineet, poliitikot, ajatushautomot ja yliopistot suoltavat kyllä valtavasti analyysiä. Hän toivoisi kuitenkin niiltä kriittisempää ja analyyttisempää lähestymistapaa Venäjän aiheuttamaan uhkaan.
”Aika usein tuntuu siltä, että analyysi on avain- ja iskusanoihin perustuvaa, eikä se ole kovin syvällistä. Tietysti sen, mikä päätyy poliittiseen ja julkiseen keskusteluun, pitääkin olla helposti ja nopeasti kulutettavaa, mutta siinä hävitään paljon. Minusta Zapadista on tullut hyvä esimerkki.”
RAITASALO vertaa Zapadia kahteen muuhun muotikäsitteeseen eli kyberiin ja hybridiin: niitä käyttämällä voi antaa asiantuntevan kuvan ajankohtaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ilman, että tarvitsee syvällisesti miettiä, mitä ne tarkoittaisivat tietyissä tilanteissa.
”Zapadista on tullut niin yleisen tason narratiivi, että välillä pitäisi pohtia sitä, että mitä jos suhtautuisimme siihen siten, että sotaväen on tarkoituskin harjoitella”, Raitasalo sanoo.
”Ehkä Vladimir Putin lähettää sotaharjoituksella myös viestiä, ja se viesti menee paremmin läpi, kun me teemme siitä itse etukäteismörön. Omalta osaltamme olemme ehkä vähän hysteerisiäkin suhtautuessamme siihen.”
Raitasalo huomauttaakin, että länsimaat ovat nyt ladanneet Putinille aika paljon aseita käteen.
”Jos mitään ei tapahdukaan, niin sehän on Venäjälle hyvä tilanne todeta, että vaikka uhkakuvia on maalailtu, niin hehän olivat vain harjoittelemassa.”
ZAPAD on poikkeuksellisen iso harjoitus, johon saattaa osallistua jopa 100 000 sotilasta. Ihan tarkkaan ei vielä edes tiedetä, mistä kaikista joukoista on kyse.
Raitasalon tarkoituksena ei ole suinkaan väittää, että kyse olisi pelkästään mediahälystä, sillä kukaan ei vielä tiedä, mitä tapahtuu harjoituksen aikana tai sen jälkeen.
”Zapad on viestintää. Zapad on joukkojen harjoittelua. Ja saattaahan se olla, että Zapad on harjoituksen jälkeistä operaation valmistelua”, hän sanoo.
”Mutta olisi hyvä kuulla punnittua analyysiä. Toinen asia ovat toimenpiteet. Jos Zapad on pelottava, niin mitä pitää tehdä, ettei tarvitsisi pelätä?”
Itäiset Nato-maat toivovat isojen maiden ottavan enemmän puolustuksensa taakkaa kannettavakseen. Näin on esimerkiksi Baltiassa.
”Zapadia on ollut helppo rummuttaa poliittisesti, jotta saadaan itäeurooppalaisiin uusiin Nato-maihin lisää asejärjestelmiä”, Raitasalo pohtii.
”Ei voi kuitenkaan pelkästään huutaa sutta ja sanoa, että amerikkalaiset, tulkaa ja hoitakaa Euroopan puolustus, vaan Euroopassa pitäisi tehdä itse enemmän.”
RAITASALO muistuttaa, että suuret sotaharjoitukset eivät ole koskaan pelkkiä harjoituksia, vaan ne ovat myös viestintää. Näin on myös Ruotsin osalta, kun se aloittaa maanantaina suuren Aurora-harjoituksensa, johon osallistuu myös suomalaisia.
Ruotsi viestii sitä, että heidän yli kymmenen vuotta sitten tekemänsä turvallisuuspoliittinen analyysi kriisinhallintaan keskittymisestä oli väärä. Ruotsi haluaa näyttää, että linja on muuttunut ja että sillä on kykyä ja halua perinteiseen sotilaalliseen toimintaan.
Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok) on esittänyt (HS 10.9.), että Suomenkin pitäisi järjestää kansainvälinen suursotaharjoitus.
Raitasalo ei ota kantaa Kanervan esitykseen. Hän kuitenkin muistuttaa yleisellä tasolla, että Suomen järjestämät sotaharjoitukset ovat pienentyneet kylmän sodan vuosista.
Toisaalta myös kenttäarmeijan koko on pienentynyt selvästi. Puolustusvoimien uusi taistelutapa perustuu entistä pienempien yhtymien eli pataljoonan kokoisten taisteluosastojen yhteistoimintaan.
”Tarve sellaisille harjoituksille ei ole enää samanlainen. Siinä mielessä on ihan loogista, ettei meillä ole välttämättä niin isoja harjoituksia”, Raitasalo sanoo.
”Mutta sotilaana ja upseerina sanoisin, ettei se haitaksikaan olisi. Ainoa tapa saada johtamisjärjestelmille riittävästi kuormaa on, kun siellä on oikeasti iso määrä joukkoja.”
”Zapadista on tullut iskusana, jolla kuvataan laajemmin Venäjän yllättävää ja usein hyökkäyksellistä ja aggressiivista toimintatapaa. Zapadista on tullut ikään kuin symboli sille, mitä Venäjän pahat aikeet voivat sotilaallisesti tarkoittaa”, Raitasalo sanoo.
”Kun sanotaan nykyään Zapad, niin kymmenvuotiaat lapsetkin tietävät, mistä puhutaan. Kaikki pelkäävät sitä Zapadia, ovat pelänneet viimeiset puoli vuotta, jos nyt vähän kärjistän.”
Artikkelin perussanoma on se, että lännen turvallisuuspolitiikkaa pohtiva yhteisö – poliitikot, viestimet ja tutkijat – ovat vahvistaneet innokkaasti Venäjän haluamaa viestiä sen suuresta asemahdista.
”Venäjä yrittää näyttää vahvemmalta kuin se on. Tällä hetkellä sen sotilaspolitiikka perustuu siihen, että kunhan edes pelkäävät, kun yhteistyö ei muuten suju.”
Raitasalon mukaan tiedotusvälineet, poliitikot, ajatushautomot ja yliopistot suoltavat kyllä valtavasti analyysiä. Hän toivoisi kuitenkin niiltä kriittisempää ja analyyttisempää lähestymistapaa Venäjän aiheuttamaan uhkaan.
”Aika usein tuntuu siltä, että analyysi on avain- ja iskusanoihin perustuvaa, eikä se ole kovin syvällistä. Tietysti sen, mikä päätyy poliittiseen ja julkiseen keskusteluun, pitääkin olla helposti ja nopeasti kulutettavaa, mutta siinä hävitään paljon. Minusta Zapadista on tullut hyvä esimerkki.”
RAITASALO vertaa Zapadia kahteen muuhun muotikäsitteeseen eli kyberiin ja hybridiin: niitä käyttämällä voi antaa asiantuntevan kuvan ajankohtaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ilman, että tarvitsee syvällisesti miettiä, mitä ne tarkoittaisivat tietyissä tilanteissa.
”Zapadista on tullut niin yleisen tason narratiivi, että välillä pitäisi pohtia sitä, että mitä jos suhtautuisimme siihen siten, että sotaväen on tarkoituskin harjoitella”, Raitasalo sanoo.
”Ehkä Vladimir Putin lähettää sotaharjoituksella myös viestiä, ja se viesti menee paremmin läpi, kun me teemme siitä itse etukäteismörön. Omalta osaltamme olemme ehkä vähän hysteerisiäkin suhtautuessamme siihen.”
Raitasalo huomauttaakin, että länsimaat ovat nyt ladanneet Putinille aika paljon aseita käteen.
”Jos mitään ei tapahdukaan, niin sehän on Venäjälle hyvä tilanne todeta, että vaikka uhkakuvia on maalailtu, niin hehän olivat vain harjoittelemassa.”
ZAPAD on poikkeuksellisen iso harjoitus, johon saattaa osallistua jopa 100 000 sotilasta. Ihan tarkkaan ei vielä edes tiedetä, mistä kaikista joukoista on kyse.
Raitasalon tarkoituksena ei ole suinkaan väittää, että kyse olisi pelkästään mediahälystä, sillä kukaan ei vielä tiedä, mitä tapahtuu harjoituksen aikana tai sen jälkeen.
”Zapad on viestintää. Zapad on joukkojen harjoittelua. Ja saattaahan se olla, että Zapad on harjoituksen jälkeistä operaation valmistelua”, hän sanoo.
”Mutta olisi hyvä kuulla punnittua analyysiä. Toinen asia ovat toimenpiteet. Jos Zapad on pelottava, niin mitä pitää tehdä, ettei tarvitsisi pelätä?”
RAITASALO huomauttaa, että monissa Nato-maissa Zapadia käytetään myös hyväksi, kun ne ajavat omia etujaan. Näin on esimerkiksi Itä-Euroopan pienissä Nato-maissa, joissa toivotaan puolustusliiton keskittyvän kriisinhallinnan jälkeen taas kollektiiviseen puolustukseen.”Ei voi pelkästään huutaa sutta.”
Itäiset Nato-maat toivovat isojen maiden ottavan enemmän puolustuksensa taakkaa kannettavakseen. Näin on esimerkiksi Baltiassa.
”Zapadia on ollut helppo rummuttaa poliittisesti, jotta saadaan itäeurooppalaisiin uusiin Nato-maihin lisää asejärjestelmiä”, Raitasalo pohtii.
”Ei voi kuitenkaan pelkästään huutaa sutta ja sanoa, että amerikkalaiset, tulkaa ja hoitakaa Euroopan puolustus, vaan Euroopassa pitäisi tehdä itse enemmän.”
RAITASALO muistuttaa, että suuret sotaharjoitukset eivät ole koskaan pelkkiä harjoituksia, vaan ne ovat myös viestintää. Näin on myös Ruotsin osalta, kun se aloittaa maanantaina suuren Aurora-harjoituksensa, johon osallistuu myös suomalaisia.
Ruotsi viestii sitä, että heidän yli kymmenen vuotta sitten tekemänsä turvallisuuspoliittinen analyysi kriisinhallintaan keskittymisestä oli väärä. Ruotsi haluaa näyttää, että linja on muuttunut ja että sillä on kykyä ja halua perinteiseen sotilaalliseen toimintaan.
Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok) on esittänyt (HS 10.9.), että Suomenkin pitäisi järjestää kansainvälinen suursotaharjoitus.
Raitasalo ei ota kantaa Kanervan esitykseen. Hän kuitenkin muistuttaa yleisellä tasolla, että Suomen järjestämät sotaharjoitukset ovat pienentyneet kylmän sodan vuosista.
Toisaalta myös kenttäarmeijan koko on pienentynyt selvästi. Puolustusvoimien uusi taistelutapa perustuu entistä pienempien yhtymien eli pataljoonan kokoisten taisteluosastojen yhteistoimintaan.
”Tarve sellaisille harjoituksille ei ole enää samanlainen. Siinä mielessä on ihan loogista, ettei meillä ole välttämättä niin isoja harjoituksia”, Raitasalo sanoo.
”Mutta sotilaana ja upseerina sanoisin, ettei se haitaksikaan olisi. Ainoa tapa saada johtamisjärjestelmille riittävästi kuormaa on, kun siellä on oikeasti iso määrä joukkoja.”
- SotaharjoituksetSeuraa
- VenäjäSeuraa
- RuotsiSeuraa
- Jarmo HuhtanenSeuraa
