maanantai 29. toukokuuta 2017

Kaikelle - tällekin mielettömyydelle - löytyy ratkaisu, jos halutaan...

Kaikelle - tällekin mielettömyydelle - löytyy ratkaisu, jos halutaan. Mutta se vaatii YK:n arvovallan nostamista sille kuuluvaan arvoonsa, Turvallisussneuvoston pysyvien jäsenmaiden veto-oikeuden kumoamista ja sillä toteutettavaa jatkuvaa, epäinhimillistä kikkailua, maailaman suurvaltojen "toistensa löytämistä" > yhtenäisyyttä, jne. ...
Jos mm. edellä mainitut toimenpiteet toteutuvat, Pohjois-Korean aiheuttama maailmanuhka on kohta pois pyyhitty. Tykistö- ja ohjuspattereiden koordinaatit ovat kaikkien suurvaltojen tiedossa...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna: 
Ulkomaat    |   HS-analyysi

Pohjois-Korean vakavin uhka ei ole ydinase – maailma ei mahda diktatuurille mitään, koska sen tykistö muuttaisi Etelä-Korean pääkaupungin tulimereksi sekunneissa

Pohjois-Korean mittavan tykistön piiput osoittavat kohti Soulia. Pohjois-Korea saa kaikessa rauhassa ylläpitää epäinhimillisiä vankileirejään ja sortaa kansalaisiaan, koska asiaan ei voida maan tykistöuhan vuoksi puuttua.

Pohjois-Korean virallinen uutistoimisto KCNA välitti viime vuonna kuvan maan tykistöharjoituksesta.
ETELÄ-KOREAN pääkaupungin Soulin metropolialueella asuu noin 25 miljoonaa ihmistä.

Kaupungin pilvenpiirtäjät, globaalien suuryhtiöiden pääkonttorit, kahvilat, ravintolat ja katuvilinä ovat vain noin 40 kilometrin päässä maailman suljetuimman diktatuurin Pohjois-Korean rajasta.

Muutamassa sekunnissa Soulin katunäky voisi muuttua tuli- ja verimereksi, jos Pohjois-Korea niin päättäisi.

KYSE EI SUINKAAN ole diktatuurin kehittelemistä ydinaseista ja ohjuksista, joista uutisoidaan näyttävästi. Niitäkin suurempi uhka maailman rauhalle on Pohjois-Korean mittava tykistö, jonka piiput osoittavat kohti Soulia.

Pohjois-Korean tykistöstä muistutti viimeksi Yhdysvaltojen puolustusministeri James Mattis televisiohaastattelussa. Tykistöön viitatessaan hän sanoi, että ”mahdollinen sota olisi todennäköisesti pahin mitä suurin osa ihmisistä on elinaikanaan nähnyt”.

POHJOIS-KOREAN havittelema, mannertenväliseen ohjukseen mahtuva ydinase on tietysti merkittävä uhka sekin. Pohjoiskorealaisten tykistöön verrattuna se on kuitenkin etäisempi kauhukuva.

Ensinnäkään Pohjois-Korean ohjusteknologia ei ole vielä riittävän kehittynyt, että se voisi uhata ohjuksillaan mitenkään vakavasti esimerkiksi Yhdysvaltoja.

Toinen haaste Pohjois-Korealle on saada kehitettyä riittävän pieni ja toimiva ydinpommi, joka saataisiin ladattua ohjuksen ydinkärjeksi. Kolmannekseen, jos Pohjois-Korealla olisi mannertenvälinen ydinkärjellä varustettu ohjus, sen laukaisu huomattaisiin ajoissa ja vastatoimiin voitaisiin ryhtyä. Sen sijaan vanhanaikainen mutta toimiva tykistö moukaroisi Soulin hetkessä.

Yhdysvallat on toimittanut Etelä-Korealle muun muassa Thaad-ohjuspuolustusjärjestelmän, mutta tykistötulta vastaan se on hyödytön.

TÄMÄN kaiken vuoksi ainoa asia, mitä Pohjois-Korealle on voitu tehdä, on asettaa sitä vastaan lukuisia kauppapakotteita. Kuten jatkuvista ydin- ja ohjuskokeista on kuitenkin nähty, pakotteilla ei ole ollut nähtävästi merkittävää vaikutusta maan ydinaseohjelman lopettamiseksi.

Pohjois-Korea saa kaikessa rauhassa ylläpitää epäinhimillisiä vankileirejään ja sortaa kansalaisiaan, koska asiaan ei voida maan tykistöuhan vuoksi puuttua.

KYNNYSTÄ Pohjois-Korean vastaisiin sotilaallisiin toimiin nostaa myös se, että syttyessään Korean sodan liekit leviäisivät laajalle.

Konfliktin osapuolia olisivat Koreoiden lisäksi ainakin Yhdysvallat, Kiina, Japani ja Venäjä.

Erityisesti Kiinan ja Yhdysvaltojen asettuminen rintamalinjojen vastakkaisille puolille olisi painajainen, joka sekoittaisi maailman sellaisena kuin sen tunnemme.

Onneksi niin Washingtonissa kuin Pekingissäkin tämä tiedostetaan ja siksi jännitteen ei haluta missään nimessä etenevän sodaksi asti. Tilanteen pysyminen nykyisellään on kaikille osapuolille surkeista vaihtoehdoista paras.

Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-un piti hauskaa maan virallisen uutistoimiston KCNA:n elokuussa julkaisemassa kuvassa.

Loputtomasta sodanlietsonnastaan huolimatta mittavaa sotilaallista yhteenottoa haluaa tuskin Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-unkaan. Hänelle viholliskuvien maalailu on vain yksi politiikan keinoista pysyä vallassa ja kiristää maailmaa.

Hän tietää, että laukaisemalla tykistönsä tai ohjuksensa Etelä-Koreaan tai Japaniin, loppuisi niin diktatuurin kuin hänen itsensäkin tarina. Pohjois-Korea lanattaisiin maan tasalle, vaikka sen hinta olisi kaikilla mittapuilla mieletön.

Tykistö uhkaa paitsi soulilaisia myös Etelä-Koreassa olevia noin 30 000 amerikkalaissotilasta ja heidän perheitään. Tätäkin on Washingtonissa pohdittava, kun Pohjois-Korean vastaisia toimia pohditaan.

ONKO TILANNE siis lohduton, ja saako Pohjois-Korean diktatuuri uhata maailmanrauhaa ja kiduttaa kansalaisiaan päivästä ja sukupolvesta toiseen?

Koska kansainvälisellä diplomatialla eikä sen jatkeella eli sodallakaan asiaa voida nähtävästi ratkaista, jää ainoaksi vaihtoehdoksi diktatuurin kukistuminen maan sisältä käsin. Maan johdon aloitteesta tapahtuvaa avautumista on kuitenkin turha odottaa. Se kun tietäisi Kim Jong-unille ja hänen lähipiirilleen mittavia hirttäjäisiä.

Pohjoiskorealaiset eivät elä enää niin pimennossa kuin aiemmin, ja he ovat onnistuneet vaurastumaan mustalla pörssillä. He tietävät, että diktatuurin syöttämä virallinen totuus on hölynpölyä. He suostuvat elämään juonessa mukana, koska vaihtoehtoja ei ole.

Kansalaisten nousua maan hallintoa vastaan on hillinnyt tehokkaasti maan kaikkialle ulottuvan sortokoneiston lonkerot. Sortokoneisto kun rankaisee kapinallisten lisäksi myös sukulaisia. Isän varomattomista sanoista voivat lapsetkin joutua keskitysleirille.

JOSSAIN vaiheessa sortokoneiston ote toivottavasti kuitenkin murenee ja kansalaiset uskaltavat nousta diktatuuria vastaan.

Pohjois-Korean sortumista on povattu vuosikausia, joten turhia ennusteita maan hallinnon kaatumisesta ei kannata tehdä tässäkään. Pohjois-Korea voi pitää kansalaisiaan ja muuta maailmaa panttivankeina vuoden tai vuosikymmeniä.

Analyysi: Nuori Macron tapaa ikinuoren Putinin – Neljä syytä, miksi tapaamisen pitäisi kiinnostaa...

Kädenpuristus, katsekontakti ja ensimmäiset sanat - siinä se on - kuuluisa neljän sekunnin sääntö. Saapa nähdä, toimiiko... 


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Analyysi: Nuori Macron tapaa ikinuoren Putinin – Neljä syytä, miksi tapaamisen pitäisi kiinnostaa

EU-mielinen Emmanuel Macron ei ollut Venäjän suosikki Ranskan uudeksi presidentiksi.
Ranska
Vladimir Putin
Vladimir PutinMikhail Klimentyev / Sputnik / EPA
PARIISI
Venäjän presidentti Vladimir Putin tapaa maanantaina Ranskan uuden presidentin Emmanuel Macronin. Putin on kutsuttu tutustumaan Versailles’n palatsissa avattavaan Pietari Suurta käsittelevään muistonäyttelyyn.
Presidenttien ensitapaaminen on merkittävä, sillä Ranskan ja Venäjän suhteet ovat olleet viime aikoina huonolla tolalla. Venäjän on myös epäilty yrittäneen vaikuttaa Ranskan presidentinvaalien lopputulokseen.

1) Syyrian tilanne riitautti Hollanden ja Putinin – nyt välejä yritetään paikata

Ranskan ja Venäjän suhteet ajautuivat edellisen presidentin François Hollanden valtakauden lopulla pahaan umpikujaan.
Syynä oli Syyrian sota, jonka ratkaisemisesta Ranska ja Venäjä ovat olleet täysin eri linjoilla. Ranska on kritisoinut voimakkaasti Venäjän sotatoimia Syyriassa sekä Putinin tukea itsevaltiaalle presidentille Bashar al-Assadille. Erimielisyyksien takia Venäjän presidentti perui edellisen, lokakuuksi aiotun vierailunsa Ranskaan.
Ranskan uusi presidentti on kuitenkin elvyttänyt maiden välisen keskusteluyhteyden. Toissaviikkoisessa puhelinkeskustelussa Macron ja Putin sopivat ”työskentelevänsä yhdessä kansainvälisten kysymysten ratkaisemiseksi”.
Macronin ei odoteta muuttavan Ranskan linjaa kansainvälisissä kiistakysymyksissä, mutta hänen toivotaan puhaltavan keskusteluihin uutta vauhtia. Syyria tulee silti olemaan Macronin ja Putinin tapaamisen tulenarin aihe.
Venäjän ja Ranskan välisellä diplomatialla on suuri merkitys siksikin, että Yhdysvaltain rooli konfliktien ratkaisussa on muuttunut viime aikoina häilyväksi.

2) Macron ei ollut Kremlin mieliehdokas Ranskan johtoon 

Ranskan presidentinvaalikampanjan aikana tuli selväksi, että Macron oli kaikista kärkiehdokkaista vähiten mieluisa vaihtoehto Kremlille.
Venäjä karsasti Macronin liberaalia politiikkaa ja etenkin tämän avointa EU-myönteisyyttä. Venäjä on pyrkinyt hajottamaan ja heikentämään Eurooppaa. Ranskan uusi presidentti puhuu aiempaa tiiviimmän EU-yhteistyön puolesta.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron
Ranskan presidentti Emmanuel Macron Philippe Wojazer / AFP

Venäjä olisi toivonut, että Ranskan presidentiksi olisi noussut äärioikeiston ehdokas Marine Le Pen tai oikeistokonservatiivi François Fillon. Sekä Fillon että Le Pen ovat Macronia selvästi Venäjä-mielisempiä ja kannattavat esimerkiksi Venäjän vastaisista talouspakotteista luopumista.
Erityisen innokkaasti Venäjällä kampanjoitiin juuri kansallismielisen Le Penin puolesta. Äärioikeiston presidenttiehdokas kutsuttiin poikkeuksellisesti aivan vaalien alla Moskovaan tapaamaan Putinia ja Le Penistä kirjoitettiin Venäjän valtiovetoisessa mediassa selvästi Macronia myönteisemmin.
Miten Macronin kanssa sitten tullaan toimeen? Venäjä on ainakin pyrkinyt vakuuttamaan yhteistyöhaluaan.
– Toivon Ranskan ja Venäjän päästävän irti molemminpuolisista epäilyistään ja yhdistävän voimansa kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden takaamiseksi, Putin kommentoi heti Macronin valinnan jälkeen.

3) Hakkerointisyytökset varjostavat presidenttien tapaamista

Macronin presidenttikampanja joutui lukuisien hakkeri-iskujen ja niiden yritysten kohteeksi. Macronin kampanjaväen mukaan iskujen taustalla oli venäläisiä tai Venäjää lähellä olevia hakkereita.
Venäläistä mediaa ja nettiaktivisteja syytettiin kampanjan aikana myös Macronin mustamaalaamiseen pyrkivien huhujen ja valeuutisten levittämisestä. Macronista kiersi vaalien alla useita juttuja, joissa hänet leimattiin vuoroin Yhdysvaltain pankkien tai Saudi-Arabian kuningashuoneen kätyriksi, homoseksuaaliksi, huumeriippuvaiseksi tai vakoojaksi.
Venäjä on kiistänyt väitteet tietomurroista ja siitä, että se olisi pyrkinyt vaikuttamaan Ranskan vaalien lopputulokseen. Venäjän ulkoministeriö syytti puolestaan Macronin vaalikampanjaa venäläisten tiedotusvälineiden syrjimisestä.
Molemminpuoliset syytökset varjostavat Putinin ja Macronin ensimmäistä tapaamista, vaikkei niistä välttämättä kovin avoimesti keskustellakaan.

4) Kaksi voimakasta ja perinteistä presidenttihahmoa

Putinilla ja Macronilla on erimielisyyksistä huolimatta myös paljon yhteistä.
Molemmat ovat omalla tavallaan perinteisen miehekkäitä ja jämäkyyttä korostavia presidenttihahmoja. Macron on pyrkinyt näyttämään olevansa vahva ja jopa autoritäärinen johtaja tehdäkseen selvän pesäeron löperönä pidettyyn edelliseen presidenttiin François Hollandeen.
Tämä jämäkkyys tuntui tekevän vaikutuksen ainakin Yhdysvaltain presidenttiin Donald Trumpiin, jonka kanssa Macronin kerrottiin tulleen viime viikon ensitapaamisessaan loistavasti toimeen.
Mediahuomiota sai myös Macronin vahva vastaus Trumpin kuuluisaan kädenpuristukseen.
– Macron vaikuttaa edeltäjäänsä päättäväisemmältä johtajalta, arvioi tuoreeltaan myös Venäjän Ranskan-suurlähettiläs.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Putinin ja Trumpin kaltaiset mafiaveljet voittavat, kun kukaan ei enää usko mihinkään...

Hmmmmm - kyllä mutta tulee aika, jolloin perseet tervataan sano...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Pääkirjoitus    |   Kolumni

Putinin ja Trumpin kaltaiset mafiaveljet voittavat, kun kukaan ei enää usko mihinkään

Harmaalla alueella toiminta ei perustu lakeihin eikä instituutioihin vaan henkilösuhteisiin ja luottamukseen. Uskollisuus palkitaan, petosta ei jätetä kostamatta.

TOIMITTAJA saa haastat­teluissa harvoin isoja oivalluksia, mutta minulle kävi niin vuonna 1988, kun olin Hangossa tapaamassa kuvataiteilijaa ja toisinajattelijaa Carl-Gustaf Liliusta.

Lilius oli terävä ajattelija, joka tallaisi jalkoihinsa nykyisetkin pinnalliset kahtiajaot. Hän oli länsi­mainen liberaali, totalitarismin kriitikko, monikulttuurisuuden puolustaja ja köyhien ystävä. Lisäksi hän oli harvinaisen rohkea mies.

Kun Lilius puhui Neuvostoliitosta, hän sivuutti perestroikat ja glasnostit ja totesi rauhallisesti, että Neuvostoliitto on rikolliskoplan johtama mafiavaltio.

Huh, ajattelin paluumatkalla Helsinkiin. Mihail Gorbatšovia pidettiin 1980-luvulla hyvänä ihmisenä ja Suomen ystävänä, ei mafiapomona.

NYT Liliuksen analyysistä on tullut liki itsestäänselvyys. Venäjästä ”mafiavaltiona” ovat esimerkiksi puhuneet vuonna 2006 murhattu Putin-kriitikko Aleksandr Litvinenko sekä brittitoimittaja Luke Harding kirjassaan Mafia State. Muutama kuukausi sitten tekemässäni haastattelussa šakkimestari Garri Kasparov sanoi, että paras opas nyky-Venäjään on Mario Puzon kirja Kummisetä.

Kysymys ei ole niinkään moraalisesta kannanotosta kuin valtio-opil­lisesta analyysistä. Mafiavaltiolla tar­koitetaan, että rikollisjärjestöt ovat sulautuneet valtioon, jota johtaa kummisetä, Venäjällä presidentti Vladimir Putin.

Kummisedän tehtävänä on taata koplansa rikastuminen, sovitella sisäpiirin kiistoja sekä suojella ­liigaansa uhilta ja kilpailulta.

YHDYSVALTAIN presidentti Donald Trump on ilmaissut ihailevansa Venäjän johtajaa. Ihastuksen syyksi on arvailtu niin korruptiota kuin kiristystäkin, mutta kysymys saattaa olla silkasta sielunveljeydestä.

Samalla tavalla Trump näyttää nimittäin ihailevan Turkin Recep Tayyip Erdoğania, Filippiinien Rodrigo Dutertea, Egyptin Abdel Fattah al-Sisia ja muita nyrkkijohtajia.

Myös Donald Trumpilla on kummisedän luonne.

Rakennusala New Yorkissa on aina ollut puolirikollista toimintaa, jonka toisessa päässä ovat korruptoituneet poliitikot, toisessa mafia. Donald Trump oppi Fred-isältään hämärän pelin säännöt.

Harmaalla alueella toiminta ei perustu lakeihin eikä instituutioihin vaan henkilösuhteisiin ja luottamukseen. Uskollisuus palkitaan, petosta ei jätetä kostamatta.

AMERIKKALAISTOIMITTAJAT kertovat, miten Trump on jakanut me­dian ystäviin ja vihollisiin. Ystäviään hän on auttanut, kriittisiä toimittajia uhkaillut ja painostanut.

Trumpilla on ollut tapana tyrkyttää toimittajille lahjoja – vaikkapa lomamatkoja tai lippuja nyrkkeily­otteluun. Jos toimittaja on sitten arvostellut Trumpia, Trump on syyt­tänyt häntä lahjuksen ottamisesta.

Samaa peliä Trump olisi halunnut jatkaa presidenttinäkin. Trumpin mielestä diilin pitäisi toimia niin, että hän antaa medialle klikkejä ja toimittajat hänelle hyvää julkisuutta. Trump ei voi ymmärtää, miksei systeemi toimi Valkoisessa talossa.

KUN Trumpia ajattelee kummi­setänä, hänen suhtautumisensa FBI:n johtajaan James Comeyyn käy täysin ymmärrettäväksi.

Julkisuuteen vuotaneiden tietojen mukaan Trump vaati Comeya vannomaan itselleen uskollisuutta. Comey lupasi presidentille vain rehellisyyttä.

Seuraavaksi Trump vaati Comeya päästämään pinteestä entisen neuvonantajansa Mike Flynnin, koska Flynn on ”hyvä tyyppi”. Mafiassa hyvä tyyppi on ”wise guy” tai ”goodfella”, uskollinen sotilas.

Presidentille oli selvästi järkytys, että FBI:n johtaja piti lainvalvonnan riippumattomuutta tärkeämpänä kuin omaa uraansa.

Trump voi olla mafiamies, mutta Yhdysvallat ei ole mafiavaltio.

MAFIA alkaa siitä, mihin luottamus loppuu. Kun ihmiset eivät luota yhteiskunnan auktoriteetteihin tai instituutioihin, tilalle tulevat henkilösuhteet ja hyvä veli -verkostot.

Venäläiset ajattelevat, että kaikki vallanpitäjät ovat rosvoja, joten isoin rosvo kannattaa valita presidentiksi. Samaa ajatteli moni kannattaja Trumpista.

Putinin ja Trumpin suosio ei ­perustu siihen, että ihmiset luottaisivat heihin, vaan siihen, että niin monet eivät luota kehenkään. Siksi molemmat levittävät valheita ja kyynisyyttä. He ovat voittaneet, kun kukaan ei enää usko mihinkään.

Silloin jäljellä on pelkkä raaka voima, mafia.