Mitä tänään Juhannusaattona tähän asti...
Olin pistänyt kellon soimaan = kännykän hälytyksen päälle aikaisin aamuksi. Kyllä - ajattelin käväistä pikapikaa merellä, vesillä.
Otin muutaman madon lähtiessäni matopellosta ja ajelin Hahtisaareen. Kohtalainen tuuli oli luoteesta/pohjoisesta.
Välittömästi kävi mielessä ajatus, että nyt on aivan turha yrittää viedä katiskat rantaan, omaan poukamaan. Poislähtö rannasta olisi turhan vaivalloista.
Ajelin katiskojen kohdalle ja totesin, että Wekessä oli yksi iso ahven. Katiskaa veneen reunalle nostaessani se muljahti mereen. Katiskan yläreunassa on lankoja katkeillut aika lailla, liekö siinä syynä, että se ei ole ollut iskussa tänä alkukesänä. Vien sen rantaan ensi tilassa ja korjaan. Pistänkö enää veteen, se on asia erikseen...
"Markettikatiskassa" oli jonkin verran ahvenia, pari kolme savustuskokoistakin, en ottanut.
Ajoin Kojukallio-Ajos-väylälle ja annoin tuulen viedä venettä rannan suuntaan. Pistin vain yhden jigiongen veteen. Kyllä siellä pari kunnon nykäisyä oli, mutta ei sen kummempaa. Kun ei ollut kalan tarvetta jätin asian sikseen.
Kävi taas mielessä, että kyllä kalastamisessa, jigikalastamisessakin täytyy olla niin sanotusti tappamisen meininki. Jos tuolla touhuaa - seku vaan - ei siitä tule yhtään mitään...
Ajelin takaisin vastatuuleen Hahtisaareen.
Kotiin tultuani palautin madot matopeltoon.
Vaimoni kysyi, olenko toivottanut ihmisille Hyvää Juhannusta. Sanoin, että en enemmälti, mutta kyllähän sen vielä ehtii.
Joten Hyvää Juhannusta ainakin niille, jotka sattuvat tämän tekstin "juhannuskiireiltään" lukemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti