Päätimme aamulla lähteä käväisemään Selkäsaaressa tänään sunnuntaina15.04.2018.
Kävin edellisen kerran yksin saaressa keskiviikkona 28.03.2018.
Ajoimme sisäsatamaan ja siirryimme jäälle. Vaimoni oli liikkeellä jalan ja minä suksilla.
Oli kerta kaikkiaan upea kevätilma ja väkeä runsaasti liikkeellä. Ei sovi moittia...
Hiihtelin alkumatkan sisäsatamasta tehtyjä latuja pitkin, jonka jälkeen oikaisin taas kerran moottorikelkkauria pitkin saaren pohjoisrantaan. Vaimoni sauvakäveli perässä.
Ennen saapumistani rantaan minun ohitse "luisteli" nuorimies reppu selässä. Hän pysähtyi niemennokkaan ottamaan valokuvia.
Hänet saavutettuani kysyin:"Haluatko, että otan Sinusta kauempaa kuvan?" "Kiitos vaan, ei tarvitse, otan muutamia maisemakuvia." hän totesi. "Olen menossa tuon rakennuksen suuntaan." hän lisäsi osoittaen sauvalla Outokummun Röyttän tehtaalle.
"Mitä? Hiihtämällä töihin?" ihmettelin. "Mistä Sinä tulet?" kysäisin. "Simosta. Rytikarin kautta ei aina hiihtäminen onnistu." hän totesi...
Olipa kerta kaikkiaan mielenkiintoinen kohtaaminen.
Rantaan tultuani otin sukset jalasta ja jatkoin rinteeseen moottorikelkkauraa/entisiä jälkiä pitkin.
Vaimoni tuli tovin kuluttua perässä ja sytytti tuvan uuniin tulet - ensimmäistä kertaa tälle talvelle/keväälle .
Olipa mukava istuskella kevätauringossa etelään suuntautuvan lipan alla ja juoda murukahvit/syödä eväsleivät.
Linnut virittelivät laulujaan ja tutut korpit kävivät tarkastamassa tulomme. Yksi niistä istuskeli pitkän aikaa alueen korkeimman kuusen latvassa.
Tulin takaisin lähes samaa reittiä, mutta vaimoni sanoi kävelevänsä moottorikelkkauria pitkin Hahtisaareen, josta kävin hänet hakemassa.
Ihan mukava pikakäynti taas kerran, taitaa olla niitä viimeisimpiä tälle keväälle jäitten aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti