Mikäli oikein muistan, suomalainen kirjailija Hannu Salama sanoi kauan sitten televisio-/lehtihaastattelussa, että hän ei muista/kiinnitä huomiota, mitä ihmiset sanovat esittäytyessään.
Iäkäs ystäväni antoi minulle hyvän neuvon nimen muistamisesta. "Jos et kerta kaikkiaan muista jonkun ihmisen nimeä tavatessanne, kysy, mikä se sinun nimesi nyt olikaan?" hän ohjeisti. "Jos henkilö sanoo, no Mattihan se on, niin toteat pokkana, sen minä toki muistan mutta sukunimisesi?" lisäät. "Toisaalta jos henkilö sanoo Meikäläinen, niin sanot tietysti sen muistavasi mutta mikä se sinun etunimesi taas olikaan?" hän täydensi neuvoaan...
Todennäköisesti jokaisella ihmisellä on hetkiä, jolloin ei saa päähänsä henkilön nimeä tai ainakaan toista niistä. Tuttua on myös se, että nimi tulee mieleen hiukan viiveellä...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Kuka kumma tuo olikaan? Näin opit muistamaan ihmisten nimet
Joulun aikaan saattaa tavata uusia ihmisiä, joiden nimien unohtaminen olisi noloa.
MARTTI KAINULAINEN
Joulun aikaan saattaa tavata sukulaisten uusia poikaystäviä tai vaimoja ensimmäistä kertaa. Sukuun on myös voinut syntyä lapsia, joiden nimet pitäisi painaa mieleen.
Miten saisi opittua nimet niin hyvin, että ei kutsu vuoden kuluttua suvun jouluglögeillä Tiinaa Tainaksi tai Jennaa Jessikaksi? Työterveyslaitoksen erikoistutkija Virpi Kalakoski vinkkaa.
Kertaa hiljaa mielessäsi. Tilanne lienee tuttu kaikille: esittäytymisen jälkeen uusi nimi unohtuu alle puolessa minuutissa.
Nopea unohtaminen on luonnollista, sillä ihminen harvoin oppii kertakuulemalta. Sen sijaan uutta oppiakseen asiaa pitäisi toistaa riittävän pitkään ja myös kerrata.
Yhdysvalloissa on tavallista kutsua toista koko ajan nimeltä. Kun sanoo riittävän monta kertaa ”vai mitä, Mikko” tai ”mitä mieltä sinä olet, Mikko”, nimikin jää mieleen.
Suomessa tällainen nimen toistelu on vierasta. Siksi uuden kertaaminen kannattaakin tehdä omissa ajatuksissa. Kun siis kuulee uuden nimen, voi hiljaa mielessään toistaa sitä useita kertoja.
Suinkaan kiellettyä ei ole myöskään suoraan kysyä, jos nimi unohtuu.
Yhdistä uusi Pekka ja tuttu Pekka. Uusi nimi kannattaa yrittää liittää sellaiseen, jonka jo osaa ja muistaa. Jos siis tapaa uuden Pekan ja tuntee toisen samannimisen, voi luoda visuaalisen mielikuvan, jossa nämä Pekat vaikkapa seisovat vierekkäin.
Jos pitää muistaa sukunimi, siinäkin voi käyttää mielleyhtymiä. Sukunimen ”Kivinen” oppimisessa saattaa auttaa, kun ajattelee uutta ihmistä istumassa kivellä.
Tee muistiinpanoja. Jos tapaa paljon ihmisiä kerralla ja tietää, että tapaa nämä toistekin, kannattaa tehdä muistiinpanot. Jos vaikkapa sukuun on syntynyt paljon lapsia, on järkevää tapaamisen jälkeen kirjata ylös, minkä niminen on kenenkin lapsi. Ennen seuraavaa tapaamista voi vilkaista, kuka olikaan kuka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti