perjantai 25. elokuuta 2017

Uutiset Ukrainasta ovat huolestuttavia ja myös hämmentäviä...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus

Uutiset Ukrainasta ovat huolestuttavia ja myös hämmentäviä

Ukrainan nimi nousee esille yhä useampien huonojen uutisten yhteydessä. Kaiken keskipisteenä ovat yhä Venäjän käynnistämät sotatoimet.



Ukrainalainen sotilas tulitti kapinallisten asemia Donetskin lähistöllä heinäkuussa. Alueella vallitsi tuolloinkin virallisesti aselepo.
SIIHEN on jo totuttu, että Ukrainasta kantautuu huonoja uutisia. Venäjän käynnistämä sotiminen Itä-Ukrainassa jatkuu neljättä vuotta, eikä virallisesti voimassa oleva tulitauko estä jokapäiväistä tulitusta myös raskailla aseilla, joita ei sopimusten mukaan pitäisi enää edes olla konfliktialueella.

Masentavien sotatietojen rinnalla Ukrainasta kuuluu muitakin uutisia, jotka voimistavat huolta maan tilasta. Ukrainan hallinto on kun­nianhimoisista uudistusyrityksistä huolimatta heikko. Ukrainan heikkouden ylläpitäminen lienee ainoa Venäjän voimatoimilleen asettamista tavoitteista, joka on jokseenkin toteutunut.

Viime viikkoina Ukraina on käväissyt maailman otsikoissa myös parissa uudessa ja toisistaan täysin erillisessä tapauksessa. Molemmat tapaukset viestivät laajemmista ongelmista, joita heikko Ukraina keskellä Eurooppaa ruokkii.

Viime viikolla The New York Times raportoi, että tutkijat jäljittivät Yhdysvaltojen vaalikampanjan aikana demokraattisen puolueen tietojärjestelmiin tunkeutunutta haittaohjelmaa Ukrainaan (14.9.).

Tämän käsityksen mukaan tietomurron tekijät olisivat Venäjän palveluksessa mutta haittaohjelma olisi hankittu ukrainalaiselta tekijältä, joka ei välttämättä tiennyt, mihin hänen ohjelmaansa käytettiin. Nimellä Profexer verkossa toiminut ohjelmoija antaa lehden mukaan nyt tietojaan Yhdysvaltojen viranomaisille.

Ukraina olisi siis samaan aikaan sekä yksi Venäjältä lähtöisin olevien haittaohjelmien pääkohteista että yksi haittaohjelmien alkuperämaista.

Pari päivää myöhemmin The New York Times kertoi, että Pohjois-Korean ohjus­ohjelman hämmentävän nopean edistyksen lähde on asiantuntijoiden analyysin mukaan aikanaan Neuvostoliiton ohjusohjelmaan kuulunut rakettimoottoritehdas Ukrainassa.

Useiden epäonnistuneiden ohjuskokeiden jälkeen Pohjois-Korea onnistui muutamassa kuukaudessa valmistamaan mannertenvälisen ohjuksen. Sen kehittämistä omin avuin siinä ajassa pidetään mahdottomana. Ohjusten kehittäminen on rakettitiedettä.

Nykyään nimellä Yuzhmash toimiva kantorakettiyhtiö kiistää jyrkästi, että sillä olisi mitään osuutta Pohjois-Korean ohjusohjemassa.

Molemmat näistä tapauksista ovat vasta epäilyjä. Ne eivät kuitenkaan ole yksittäis­tapauksia vaan paremminkin oireita Ukrainan sekavasta tilasta.

Tilannetta ei Ukrainan hallituksen kannalta paranna se, että samaan aikaan korruption vastaisessa kampanjassa avainasemassa olevat syyttäjät ottavat tutkittavikseen korruption sijaan korruption vastaisia kansalaisaktivisteja. Heidän joukossaan on myös uudistajana tunnettu valtiovarainministeri Oleksandr ­Daniljuk. Brittilehti The Economistin mukaan hän on moittinut Ukrainan parlamentin päätöksiä, jotka sisällyttävät uuteen budjettiin korruptiota houkuttelevia aukkoja.

Poliittisen ja taloudellisen epämääräisyyden hallinta helpottuisi välittömästi, jos sotatoimet itäisillä Donetskin ja Luhanskin alueella aidosti päättyisivät, mutta siitä on hyvin vähän toivoa. 
Venäjä ei ole lopettamassa ratkaisevaa tukeaan kapinallisille.

Itä-Ukrainaan on valmisteilla viikonvaihteessa alkava uusi tulitauko samalla, kun kesäkuussa alkanut nykyinen tulitauko päättyy. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyö­järjestön Etyjin tarkkailijoiden raportit kertovat kuitenkin jatkuvasta molemminpuolisesta tulituksesta, jota on joinakin päivinä hieman vähemmän kuin toisina.

Liikenteen ”Audi-mies” on oikeasti olemassa ...

Kyllä! Tuttu ilmiö, varsinkin kun olen itse liikenteessä VW Doppel TD vm. 1989 pakettiautolla. "Audi-, BMW-, MB-, Volvo-, Toyota-, KIA-, jne. mies mutta myös nainen" pyrkii ohittamaan minut melkein aina renkaat vonkuen... 


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Liikenteen ”Audi-mies” on oikeasti olemassa – ”Jos suhtautuu niin, että muut ovat alempiarvoisia, niin totta kai se näkyy liikenteessä”

Paremmin tienaavat ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi. Kaikki eivät ymmärrä, miksi sen pitäisi ajettaessa olla toisin.
Autoilijat


Henkilöauton kuljettaja näyttää nyrkkiä tiellä kulkevalle.
Henrietta Hassinen / Yle

Alkuperäinen Audi-mies tuli tunnetuksi vuonna 2009 Audin silloisen myyntijohtajan lehtihaastattelusta. Aluksi Audi-miehellä tarkoitettiin naista alentavia ajatuksia laukonutta miestä, mutta sanonta on jäänyt elämään. Liikenteessäkin on Audi-miehiä, toisten alentajia.
Saksassa liikennepsykologit ovat tutkineet paljon sosiaaliekonomisen taustan vaikutusta liikennekäyttäytymiseen. On huomattu, että itsekkäimmät kuskit ovat yleensä paremmin tienaavia, jotka ajavat myös isommilla autoilla. Heillä on tapana saada haluamansa.
Ilmiö on tullut tutuksi myös liikennepsykologi Mika Hatakalle. Liikenne ei ole mikään erillinen saareke, jossa ihminen muuttuisi joksikin toiseksi.
– Jos suhtautuu niin, että muut ovat alempiarvoisia, niin totta kai se näkyy liikenteessä, jos se näkyy muuallakin.

Heikommat eivät näy kunnolla tuulilasin läpi

Johtajan elkein liikenteessä liikkuvalla voi olla todellisia vaikeuksia ottaa liikenteen heikompia osapuolia huomioon. Siinä menossa Skodia ja suojatien ylittäjiä ei välttämättä edes huomaa. Saksassa puhutaan ”tuulilasikatseesta”. Se, mitä lasin läpi näkyy, vaihtelee eri ihmisillä.
– Päällikkö tai ei, jos on sellainen kyynärpäät edellä elämässä menevä tyyppi, niin saattaa ajatella, että häntä eivät säännöt koske, liikenneonnettomuuksia vuodesta 1984 tutkinut Hatakka sanoo.
Monet kalliilla autoilla liikkuvat ajavat paljon. Ajaminen muuttuu silloin tehokkaammaksi. Paljon ajava tuntee myös hallitsevan autonsa muita paremmin.
Hyvä auto mahdollistaa reippaamman ajotyylin ja hienolla autolla ajaminen tuntuu hyvältä. Tehokkaan auton kuskinpenkiltä katsottuna muut tuntuvat kömpelöiltä – ja se ärsyttää.

Miksi keski-ikäistä naista ei haasteta liikennevaloissa?

Osalle autoilijoista on aivan sama, millainen mallimerkintä auton takaluukussa on. Auto voi olla pelkkä liikenneväline. Monille miehille taas auto voi olla hyvinkin tärkeä statussymboli.
– Kysyttiin aikoinaan ihmisiltä, kuinka usein sinua haastetaan kilpailemaan liikenteessä. Selvisi, että kukaan ei koskaan haastanut keski-ikäistä naista. Nuoret miehet taas kokivat, että on jatkuvasti tällainen tunne, Hatakka kertoo.
Liikennepsykologi sanoo, että hän ei edes tiedä, tajuaako liikenteessä itsekkäästi ajava ihminen käyvänsä muita ajotyylillään hermoon.
Se kuitenkin tiedetään, että liikenne on täynnä attribuutioerheitä eli tilanteita, joissa syyt tulkitaan väärin. Näissä tilanteissa Audi-mies saattaa näyttää pahemmalta kuin onkaan.
– Ajatellaan vaikka, että jos toinen vaihtoi kaistaa, niin se kohdistui minuun.
Ja vaikka ajaisi millä autolla tahansa, voi virheitä tietysti tehdä myös vahingossa. Moni premium-autolla ajava huomaa olevansa jatkuvassa ”inssiajossa”. Muut kyllä paheksuvat, jos rikkaan vilkku ei liikenneympyrästä poistuttaessa vilahda.
Ja mediakin kirjoittaa mielellään Lahdenväylällä kaahanneesta Porsche-kuskista, mutta Nissan-kuski ei oikein otsikossa vedä.

Rasittavalle kuskille pitäisi sanoa, että hän ajaa huonosti

Ajokoulutuspiireissä on sanonta, että ”suomalainen mies kestää vaikka vaimon ulkonäön arvostelun, kunhan ei puututa hänen ajamiseensa”.
Psykologian tohtori Mika Hatakan mukaan isollekin pomolle olisi kuitenkin jonkun tutun hyvä sanoa, jos hän ajaa kuin tollo. Persoonallisuuttaan ei ehkä voi muuttaa, mutta käytöstään voi.
– Se uskooko kuljettaja, riippuu tietenkin siitä, kuka sanoo. Mutta olisi hyvä sanoa, vaikka voi olla, että siitä tulee mutinaa. On esimerkiksi aika rasittavaa istua jonkun kyydissä, joka ajaa liian lähellä.
Ajotyyli ja muiden huomioon ottaminen ovat riippuvaisia omasta elämänhallinnasta, elämisen tavoitteista ja -taidoista. Liikennepsykologi Hatakka on huomannut, että monen ajokortillisen impulssikontrolli voi olla viisivuotiaan tasolla.
– Ja kaikki pätemisen tarve ja näyttämisen halu tulee sinne liikenteeseen.

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 24...

Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa:

Oikeastaan tämän jälkeen siirryn kuvailemaan tuntojani tämänhetkisten muistikuvieni perusteella kulttuuriasianlautakunnan jäsenenä ensimmäisellä valtuustokaudellani 2001-2004.
Aikaisemmin kirjoitin ensimmäisen kulttuuriasianlautakunnan kokouksen alkuhetkiä.

Toisaalta yritän muistella, miten vaatimaton kuntapäättäjäurani alkoi Kemin Keskustan kunnallisjärjestössä niin sanottuna sitoutumattomana jäsenenä...

Kulttuuriasianlautakunnan varsinaisia jäseniä olivat:

Pertti Henttinen pj , Vasemmistoliitto
Elna Järvelä vpj, Kristilliset
Päivi Kangas, SDP
Tapani Kotkansalo, SDP
Ossi Liiten, SDP
Kari Luokkala, Vasemmistoliitto
Heli Luokkala-Nevalainen, Vasemmistoliitto
Antti Pasanen, Keskusta
Pirkko Pehkonen, Vasemmistoliitto
Aki Pyykkö, Keskusta

Kaupunginhallituksen edustaja kulttuuriasianlautakunnassa oli Ritva Leppikangas Vasemmistoliitto.
_________________________________________________________________

Ensimmäisen kulttuuriasiainlautakunnan kokouksen alkuhämmennyksen - kokoustilan oventakana käytäväodottelun - jälkeen kokous alkoi - ainakin olisi pitänyt alkaa - lyhyellä henkilöesittelykierroksella. 
En kerta kaikkiaan ole varma, oliko esittelyä, sillä ilmeisesti suurin osa jäsenistä oli mitä ilmeisimmin tuttuja toisilleen. 
Saattoi olla, että itse olin loppujen lopuksi ainoa "outo lintu", joka oli tupsahtanut mukaan ulkopuolelta politiikkakuvioiden, -organisaatioiden. 

Miksi itse olin kiinnostunut em. lautakunnasta? 

Siksi, että olin käynnistänyt Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- kuvion, jonka alkuvaiheessa olin tutustunut muutamiin Kemin kaupungin virkamiehiin > kaupunginjohtaja Juhani Leinoon, apulaiskaupunginjohtaja Jorma Virtaseen, joka tosin oli minulle jo aikaisemmin tuttu sekä kulttuuritoimenjohtaja/museojohtaja Unto Käyhköön.

Toisaalta aika nopesti tein havainnon, että kulttuuriasianlautakuntaan oli helppo heittää aloitteleva kuntapoliitikko. Lautakunnan rahavirrat olivat minimaaliset verrattuna esim. sosiaali. ja terveyslautakuntaan, opetuslautakuntaan ja tekniseen lautakuntaan.

Tuli vahva tunne, että lautakunnan painoarvo, kukaties arvostuskin siihen maailman aikaan oli vähäistä, vaikka Kemiä oli mainostettu aina kulttuurimyönteisenä kaupunkina.

Kuitenkin mielestäni tärkeä lautakunta, sillä Kulttuuriasiainlautakunnan "peukalon alla" ovat kuitenkin kaikille kemiläisille ja osittain ulkokuntalaisillekin kuuluvia asioita: Museotoimi, Kirjasto, Teatteri, Liikuntapalvelut, Nuorisotyö ja Musiikki

Oli yllättävää havaita, että puoluepolitiikka hallitsi niin vahvasti lautakuntatyöskentelyäkin. Lautakuntajäsenten nimen jälkeiset puoluetunnukset antanevat lukijalle selvän viestin, missä komennossa kulttuuriasianinlautakunnassa mentiin varsinkin, jos kysymyksessä oli henkilövalintoja...

Koska olen aikanaan vienyt kaiken kokousmateriaalin mm. valtuustokaudelta 2001-2004 Kemin kaupungintalolle paperisilppuriin, täytyy tärkeimpiä tapahtumia yrittää selvittää muulla tavalla.

Minulta löytyy korppuja senkin aikaisista tapahtumista, mutta saattaa olla, että en viitsi alkaa niitä plaraamaan.
Yritän kaivaa vanhan, varatietokoneen muistista tekstejä, jotka mahdollisesti liittyvät 2000-luvun alkupuolen asioihin...

Toisaalta myös tältä uusvanhalta, tuunatulta pöytätietokoneelta saattaa löytyä jotain noinkin vanhoja tekstejä. Tutkin asiaa.

Ensimmäistä kertaa tämän tekstisarjan aikana kirjoitan avoimesti, että kyllä minulla alkuvaiheessa oli vakaa usko siihen, että koulutus- ja työelämätaustallani, asioihin perehtymiselläni, kokouskäyttäytymiselläni, kommenteillani, yleisönosastokirjoittamisellani, tms. on jatkossa vaikutusta. 

Toisin sanoen, että mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa ovat realistisia.

Sitä ennen ehkä muutama sana kulttuuriasianlautakunnan varsinaisista jäsenistä, mahdollisesti osasta varajäsenistäkin, on paikallaan...

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...

torstai 24. elokuuta 2017

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 23...

Kirjoitin edellisessä osassa mm. seuraavaa:

Ehkä ensimmäisen valtuustokauteni 2001-2004 eri lautakuntien, henkilökohtaisesti tuntemistani jäsenistä ja/tai joiden kanssa olin ollut aikaisemmin tekemisissä, on syytä jotain kirjoittaa. 

Itse olin kulttuuriasiainlautakunnassa varsinaisena jäsenenä.

Toivon, että kukaan tuntemistani henkilöistä ei pahoita kirjoituksestani mieltään, jos olen hänet epähuomiossa ohittanut. Vaikka niminä monet, useat olivat tuttuja niin pääosan heistä tulin vasta myöhemmin lähemmin tuntemaan...

Kaupunkirakennelautakunta:
Pauli Hanska 
Paavo Leminaho

Koulutuslautakunta:
Tuomo Svanberg
Ritva Sonntag
Pentti Ilvesluoto

Kunnan keskusvaalilautakunta:
Kalervo Näykki
Lauri Juntunen
Kari Lunnas
Mikko Saastamoinen

Länsi-Pohjan musiikkitoimen yhteislautakunta:

Erkki Romppainen
Mikko Kähkölä
Antti Pasanen
Timo Berg

Sosiaali- ja terveyslautakunta:

Jukka Vaaramaa
Pirkko Kalttonen
Timo Juutinen
Risto Myyry
Merja Liuski
Raija Reponen
Ritva Tuominen
Raimo Holopainen
Marjaleena Tapio

Em. henkilöistä on muistelutekstiä edellisissä osissa...

Tarkastuslautakunta:

Marja-Leena Laitinen
Marja-Leena on ollut pitkään Kemin päättäjänä. Työssään terveydenhoitajana tehtaalla hän on nähnyt muutoksen tuulet: Veitsiluoto Oy > muuttui ENSO Oy:n Veitsiluodon tehtaaksi > muuttui Stora Enso Oyj:n Veitsiluodon tehtaaksi. Muutokset näkyivät varmaan työntekijämäärän vähenemisen lisäksi terveys-/sairaustilastoissa, jotka vääjäämättä heijastuivat myös Kemin kaupungin työttömyyslukuihin sekä sosiaali- ja terveslautakunnan alati kasvaviin menoihin. Tuohon maailman aikaan Kemin Kokoomus taisi "omia" tarkastuslautakunnan puheenjohtajan ominaisuudessa. Todettakoon, että Marja-Leena on tällä hetkellä Kemin kaupunginvaltuuston ikäpresidentti, mikäli mediatiedot pitävät paikkansa.

Pekka Aho
Pekasta olen aiemmin kirjoittanut, kirjoitan varmasti vielä jatkossakin...

Reijo Koskinen
Reijoon tutustuin Kemin jäähallitoimikunnan yhteydessä, siis 1990-luvun alkupuolella, kun jäähallia alettiin tosissaan vääntää toteutukseen. Reijo oli liikuntasihteerin ominaisuudessa Kemin kaupungin edustaja em. prosessissa. Hänen suhtautuminen asiaan oli erittäin ammattitaitoinen, asiallinen ja myönteinen. Varmaan toimiminen sittemmin myös tarkastuslautakunnassa antoi lisäperspektiiviä kaupungin moninaisiin toimintoihin.

Raila Luosujärvi
Raila oli tullut vähin tutuksi vaimoni työpaikan, myöhemmin kesätyöpaikan eli Veitsiluodon avustuskassan kautta.

Juha Puro
Niin kuin aikaisemmin jo olen kirjoittanut, Juha oli viime kädessä se fyysinen henkilö, joka tökkäsi eteeni ehdokkaaksisuostumuslomakkeen kuntavaaleihin kesällä 2000.
Juhan olin tuntenut jo 1980-luvun puolesta välistä. Hän oli minulla Kemin tekussa teknikko-oppilaana. Olin jonkin verran oman ammattikouluvirkani ohessa tuntiopettajana opettaen lähinnä ammattiaineita. 
Ensimmäiset muistikuvat Juhasta ovat lähinnä hänen äärettömän suuri kiinnostus pörssikurseihin ja toisaalta "elvistely" appiukkonsa Mersusta, jolla hän kertomansa mukaan kävi bensiiniä polttamassa silloin tällöin Kemin katukuvassa. Minulle tuli vahva tunne, että raha, raha ja raha hallitsi hänen senaikaista elämäänsä. Havaintojeni mukaan se ei ole yhtään vähentynyt, kukaties päinvastoin.
Olen tehnyt ennen vuotta 2001 ja sen jälkeenkin - aina tämän vuoden alkukesään saakka - Juhan kanssa paljon yhteistyötä. Pääasiassa yhteistyö on liittynyt polttopuun hankintaan. 

Tekninen lautakunta:

Tuomo Svanberg
Tuomon olin tavannut jossakin Kemin Keskustan vaalitilaisuudessa.

Eero Filpus
Eero Filpuksesta olen vähin jo aikaisemminkin kirjoittanut. Eeron kanssa on aina ollut mukava jutella.

Kari Halme
Kari on ollut minulle tuttu jo 1980-luvun alkupuolelta saakka. Rakensimme yhtä aikaa omakotitalot Haukkarin Kainuunkadulle 1980-luvun alkupuolella. Meillä oli jopa samat kirvesmiehet töissä. 
Karin tulin tuntemaan lähinnä Veitsiluoto Oy:n sellutehtaalta, jossa kävimme oppilaiden kanssa tämän tästä. Myös Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n toiminnasta tulin hänet tuntemaan. Kyseiseen Insinööriliiton paikallisyhdistykseen lähdin mukaan Kemiin vuonna 1981 palattuamme. Kari on ollut oletettavasti "jämy" kaveri em. lautakunnasassa.

____________________________________________________________________

Oikeastaan tämän jälkeen siirryn kuvailemaan tuntojani tämänhetkisten muistikuvieni perusteella kulttuuriasianlautakunnan jäsenenä ensimmäisellä valtuustokaudellani 2001-2004.
Aikaisemmin kirjoitin ensimmäisen kulttuuriasianlautakunnan kokouksen alkuhetkiä.

Toisaalta yritän muistella, miten vaatimaton kuntapäättäjäurani alkoi Kemin Keskustan kunnallisjärjestössä niin sanottuna sitoutumattomana jäsenenä...

Kulttuuriasianlautakunnan varsinaisia jäseniä olivat:

Pertti Henttinen pj , Vasemmistoliitto
Elna Järvelä vpj, Kristilliset
Päivi Kangas, SDP
Tapani Kotkansalo, SDP
Ossi Liiten, SDP
Kari Luokkala, Vasemmistoliitto
Heli Luokkala-Nevalainen, Vasemmistoliitto
Antti Pasanen, Keskusta
Pirkko Pehkonen, Vasemmistoliitto
Aki Pyykkö, Keskusta

Kaupunginhallituksen edustaja kulttuuriasianlautakunnassa oli Ritva Leppikangas Vasemmistoliitto.


Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...

Iran saamassa valtaansa suuren osan Lähi-itää Välimerelle saakka – kauhukuva Israelille ja sunnimuslimeille...

Lähi-Idän sekava vyyhti, jonka ratkaiseminen rauhanomaisin keinoin näyttää vaikealta, mahdottomalta. 

Alueella on taisteltu vuosituhansia. Viha, silmitön viha hallitsee koko ajan eri valtakuntien välistä toimintaa, valtakuntien, joiden sisällä on lisäksi erilaisia viharyhmittymiä. 

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Iran saamassa valtaansa suuren osan Lähi-itää Välimerelle saakka – kauhukuva Israelille ja sunnimuslimeille

Iranin, Syyrian ja Libanonin tavoite on muodostaa "vastarinnan akseli" vastavoimaksi länsimaille ja Israelille.
Iran
Kartta, johon on merkitty maat Iran, Irak, Israel, Libanon ja Syyria.
Google
Isis-terrorijärjestön hiipumisen myötä Iranin valta Lähi-idässä on selvässä kasvussa. Iranin armeija ja vallankumouskaarti, sekä erilaiset Irania tukevat shiiaislamilaiset sotavoimat ovat täyttämässä sitä tyhjiötä joka jää, kun Isis joutuu lähtemään.
Kansainvälisen politiikan asiantuntijat ovat todenneet, että Iran on saamaisillaan valtaansa maantieteellisen käytävän, joka johtaa shiiaenemmistöisen Irakin kautta Syyrian halki aina Libanoniin, jossa Iranilla on erittäin vahva asema.
Maantieteellisen käytävän avulla Iranin olisi entistä helpompi aseistaa tukijoitaan. Samalla Iran saisi hyvän aseman osallistua Irakin ja Syyrian jälleenrakennukseen, joka on käymässä yhä ajankohtaisemmaksi taisteluiden vähitellen laantuessa.
Käytävän muotoutumisen esteenä on nyt käytännössä enää Isis-järjestön piiritys Syyrian itäosassa sijaitsevan Deir ez-Zorin kaupungin ympärillä. Piiritys on kestänyt jo vuosia. Kaupungin keskustaa pitää hallussaan Syyrian hallitukselle uskollinen sotajoukko.
Nyt Syyrian armeija on käynnistänyt suuren hyökkäyksen Deir ez-Zorin vapauttamiseksi. Jos ja kun Isis häädetään kaupungista, raja on käytännössä vapaa. Välissä on vain aavikkoa.
Syyrian presidentti Bashar al-Assad on riippuvainen Iranista, joka on tukenut häntä sisällissodan alusta lähtien. Assadin hallinto koostuu shiiamuslimeihin kuuluvista alaviiteistä. Syyriassa on paljon iranilaisia joukkoja.
Myös Libanonista käsin toimiva Hizbollah-järjestö on Iranin liittolainen. Vaikka se länsimaissa onkin luokiteltu terroristijärjestöksi, on sillä ministereitä Libanonin hallituksessa.

Israel yrittää pitää vihollisensa kaukana

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu tapasi tänään keskiviikkona venäläisen virkaveljensä Vladimir Putinin Sotshissa. Tapaamisen tärkein aihe oli Iranin kasvava vaikutusvalta Syyriassa ja muualla Israelin lähialueilla.
Venäjä tukee Syyriaa ja Irania sotilaallisesti ja taloudellisesti.
Iran ja Hizbollah ovat Israelin verivihollisia ja pitävät tavoitteenaan Israelin tuhoamista.
– Emme voi unohtaa, että jok'ainoa minuutti, joka ainoana päivänä Iran uhkaa hävittää Israelin, Netanjahu muistitti Putinille, kertoo Daily Mail -lehti.(siirryt toiseen palveluun)
Haaretz-lehden(siirryt toiseen palveluun) mukaan Israelin suurin pelko on, että kun Syyrian sisällissodan tulitaukosopimus laaditaan, Syyrian hallinto jää epämääriseksi. Tämä antaisi erilaisille shiiamilitioille tilaisuuden vahvistaa voimaansa Syyrian sisällä ja siten myös lähellä Israelin rajoja.
Israel vaatii, että Yhdysvaltain ja Venäjän välillä sovitaan sellainen Syyrian rauhansopimus, joka varmistaa, ettei Syyriassa ole ulkomaisia sotavoimia.

Iranin vallan kasvua vaikea estää

Asiantuntijoiden mukaan Iranin vallan kasvua on käytännössä mahdotonta estää. Iran on saanut naapurimaihinsa sellaiset johtajat, jotka ovat sille kiitollisuudenvelassa.
Iran on käyttänyt valtavasti rahaa ja myös omia sotilaitaan Syyrian ja Irakin johtajien pönkittämiseksi. Irakissa valtaosa kansasta on shiiamuslimeita ja siten myötämielisiä Iranille. Shiiat ovat myös hallitusvallassa.
Iran ei itse mielellään puhu valtapyrkimyksistään, mutta sen liittolaisilla ei ole näitä pidäkkeitä.
– Tavoitteena on maantieteellinen yhteys Iranin, Syyrian ja "vastarinnan akselin" kanssa, sanoi Syyrian tiedotusministeri Ramez el-Turjuman TV-haastattelussa.
Vastarinnan akselilla tarkoitetaan erilaisia länsivastaisia ja Israel-vastaisia ryhmittymiä, joita Iran tukee. Tällaisia rymittymiä ovat mm. Hizbollah, afganistanilainen Fatimiyoun, pakistanilainen Zeinabiyoun sekä irakilaiset Nujbaa ja Kataeb Hezbollah, kertoo uutistoimisto AP.

Päänvaivaa Yhdysvalloille

Iranin voimistuminen on ongelma Yhdysvalloille, joka on pitänyt Irania terrorismia tukevana maana. Presidentti Barack Obaman aikana maat solmivat sopimuksen Iranin ydinteknologian rajoittamiseksi. Uusi presidentti Donald Trump on halunnut irtisanoa sopimuksen.
Trump on myös luvannut rajoittaa Iranin valtapyyteitä. Tämä lupaus on nyt vastatuulessa.
Yhdysvaltain tukemat, lähinnä sunnimuslimeista koostuvat ryhmittymät ovat yrittäneet vallata alueita Syyrian itäosasta estääkseen maantieteellisen käytävän muodostumisen, mutta ne eivät ole onnistuneet, kertoo AP.
Shiiavalta onkin ongelma sunnimuslimeille, jotka muodostavat enemmistön mm. Syyrian väestöstä.
Iranin toimet heijastuvat myös Jemenin sotaan, jossa Saudi-Arabia hyökkää shiialaisia hutheja vastaan, sekä Qatarin diplomaattiseen kiistaan.
Lähteet: AP, Yle

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Sanna Ukkola: Suomalaiset, hus töihin siitä – ja lopettakaa ruikutus!


Hmmmmm - vai niin - mielenkiintoista luettavaa joka tapauksessa...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Sanna Ukkola: Suomalaiset, hus töihin siitä – ja lopettakaa ruikutus!

Luterilainen työmoraali my ass. Suomalaiset tekevät muihin verrattuna vähän töitä.
Työaika

Sanna Ukkola
Yle Uutisgrafiikka




Nyt on taas se aika vuodesta, kun pitkillä kesälomillaan marinoituneet kansalaiset raahustavat takaisin työpaikoilleen harmaina ja väsyneinä, somettamaan, juoruilemaan työkavereista, pitämään pitkiä kahvitaukoja ja valittelemaan työelämän raskautta. Moni on loman tarpeessa heti pitkän loman jälkeen.
Kun heitä yrittää saada virastoista puhelimella kiinni, he ovat neljän aikaan jo kotimatkalla. Paluuliikenne alkaa jo kolmelta, perjantaisin on maanteillä hiljaisempaa: silloin tehdään “etätöitä” kotoa käsin.

Suomeksi: rötvätään velttona lempisohvalla ja haukutaan työnantajaa.
Syntyi epäuskoinen haloo, kun Marimekon henkilöstöjohtaja Tanya Strohmayer antoi haastattelun työstään Hesarille: hän kertoi tekevänsä kymmentuntista työpäivää, jättävänsä kahvitauot väliin ja tekevänsä töitä vapaallakin. Some täyttyi pahastuneista kommenteista siitä, että joku vielä innostuu töistään. Strohmayerin terveyttä ja mielenterveyttä kyseenalaistettiin, hänet julistettiin huonoksi johtajaksi.
Mitä ihmettä nyt taas? Miksi työntekoa ja innokasta suhtautumista paheksutaan?
Suomalainen on kuulemma tunnollinen puurtaja, joka ei anna periksi. Silkkaa höpöpuhetta
Kummastelen kesälomalla keskustelua Hongkongissa asuvalle kaverilleni. Hän kertoo, että kukaan hänen tuntemansa toimistotyöläinen ei ole kotona ennen iltaseitsemää, -kahdeksaa. Toinen kirjoittamaton sääntö Hongkongissa on kuulemma se, että ennen esimiestä ei työpaikalta lähdetä. Paikallisissa firmoissa saatetaan tehdä 5,5 päivän viikkoja seitsemän päivän vuosilomalla.
Sveitsissä asuva kaveri taas kertoo, kuinka kotiin tullaan aikaisintaan iltakuuden jälkeen. Vähänkin vaativammassa työssä tai esimiestasolla päivät venyvät usein iltakahdeksaan. Ammattiyhdistystoiminta on lähes olematonta ja irtisanominen helppoa.
Eräs Suomessa asuva tuttava taas selostaa, kuinka hän ehdotti työpaikassaan, että hän tekisi vähän ylimääräistä työtä. Kollegat kauhistuivat: älä vaan tee, ettei myös muilta aleta vaatia enempää.
Joku väitti joskus, että suomalaiset tekevät paljon töitä. Suomalainen on kuulemma tunnollinen puurtaja, joka ei anna periksi. Silkkaa höpöpuhetta. Luterilainen työmoraali - my ass. Suomalaiset tekevät muihin verrattuna hyvin vähän töitä.
Suomalaisten työaika on tilastojen mukaan Euroopan lyhyimpiä. Sehän ei tietenkään kerro mitään työn tuottavuudesta. Työntekijän tehokkudesta ei kerro mitään se, kuinka paljon työpistettään kuluttaa - vaan se, mitä sinä aikana tekee. Ihminen voi keksiä parhaat ideat vaikka kaupan kassalla jonottaessa.
Samaan aikaan moni puurtaa kuuliaisesti työpaikalla, tulee sairaana töihin, tekee ilmaiseksi ylitöitä ja joutuu burnoutiin. Työelämä on polarisoitunut.
Mutta me suhtaudumme työhön herkästi ikään kuin se olisi rangaistus, pakollinen taakka ja kirous. Lehdet täyttyvät sankaritarinoista heistä, jotka uskalsivat jättää työnsä. Ennen unelmoitiin lottovoitosta, nykyään downshiftauksesta.
Työelämä alkaa vasta myöhään, viikot ovat lyhyet ja lomia on ruhtinaallisesti - varsinkin julkisella puolella.
Mitä ihmettä on tapahtunut suomalaiselle sisulle sadassa vuodessa?
Ensin pyrimme korkeakouluihin, opiskelemme hiki hatussa ja päädymme lopulta työpaikkaan, jossa kiipiminen statustikkailla on tärkeämpää kuin varsinainen työ. Ja valittelemme työmme raskautta kuin vääränlaista skumppaa sviittiinsä saanut ynseä rock-idoli.
“Suomalaiset eivät tee yhtä paljon töitä kuin kilpailijansa. Tämä ei ole vain oma mielipiteeni vaan näkyy tilastoissa. Suomessa lomaillaan kuusi viikkoa kesällä ja pari talvella. Kelpaisi meillekin”, parahti myös ex-suurlähettiläs Bruce Oreck Ylen 8 myyttiä työstä -ohjelmassa.
Niinpä niin. Alussa oli suo, kuokka ja Jussi - sekä suomalainen sisu. Mutta missä ovat terva ja hiki ja kyyneleet nyt, kun niitä tarvittaisiin? Ja mitä ihmettä on tapahtunut suomalaiselle sisulle sadassa vuodessa?
Sanna Ukkola
Kirjoittaja on sanomalehtitaustainen toimittaja ja juontaja, jonka kirjoituskaipuuta blogit lieventävät. Livenä lempeämpi kuin kolumninsa.

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 22...

Kirjoitin edellisessä osassa mm. seuraavaa:

Ehkä ensimmäisen valtuustokauteni 2001-2004 eri lautakuntien, henkilökohtaisesti tuntemistani jäsenistä ja/tai joiden kanssa olin ollut aikaisemmin tekemisissä, on syytä jotain kirjoittaa. 

Itse olin kulttuuriasiainlautakunnassa varsinaisena jäsenenä.

Toivon, että kukaan tuntemistani henkilöistä ei pahoita kirjoituksestani mieltään, jos olen hänet epähuomiossa ohittanut. Vaikka niminä monet, useat olivat tuttuja niin pääosan heistä tulin vasta myöhemmin lähemmin tuntemaan...

Kaupunkirakennelautakunta:
Pauli Hanska 
Paavo Leminaho

Koulutuslautakunta:
Tuomo Svanberg
Ritva Sonntag
Pentti Ilvesluoto

Kunnan keskusvaalilautakunta:
Kalervo Näykki
Lauri Juntunen
Kari Lunnas
Mikko Saastamoinen

Em. henkilöistä on muistelutekstiä edellisessä osassa...

Länsi-Pohjan musiikkitoimen yhteislautakunta:

Erkki Romppainen
Erkki oli oikeastaan jostain opetuskuvioista/kokouksista vain nimenä tuttu. Sittemmin hän tuli tutuksi kulttuuriasianlautakunnan varajäsenenä. Ymmärtääkseni Erkki lähestyi asiaa kuin asiaa supermyönteisellä jopa iloisella asenteella.

Mikko Kähkölä
Mikon tiesin olevan musiikki-ihminen, laulaja. Olin tavannut hänet jossain Kemin Keskustan vaalitilaisuudessa.

Antti Pasanen
Antti Mikon varajäsenenä oli tullut minulle jo aiemmin tutuksi. Olimme myös samassa kulttuuriasiainlautakunnassa. Emme pitäneet hänen kanssaan "ryhmäkokouksia". Saattaa olla, että jostain asiasta vaihdoimme ajatuksia puhelimitse. Pääasiassa ajatustenvaihdot ajoittuivat ennen kokousten alkamisteen ja luonnollisesti kannanottoihin kokouksessa käsiteltäviin asiakokonaisuuksiin.

Timo Berg
Timo näyttää olleen lautakunnassa kaupunginhallituksen edustajana. Timon olin vähin tullut tuntemaan ammattikoulukuvioista. Hänen poikansa Matti oli minulla paperilinjalla oppilaana. Mikäli oikein muistan yhteistoimin ja yhdessätuumin saimme kovan urheilumiehen, nuorenmiehen ohjattua oikeille opiskelu-urille ja sittemmin leivänsyrjään kiinni.

Sosiaali- ja terveyslautakunta:

Jukka Vaaramaa
Jukasta olen jo aiemmin kirjoittanut. Tulimme tuntemaan toisemme lähinnä jääkiekkokuvioista.

Pirkko Kalttonen
Pirkosta olen myös aikaisemmin kirjoittanut. Ymmärtääkseni Pirkko oli tähän maailman aikaan aika kovassa huudossa ja iskussa. Hänellä oli vahva ammattiyhditystausta ja vahvat tukijoukot.

Timo Juutinen
Timon tiesin olevan rennonletkeän bändin, nimeltään Punaiset Delfiinit, voimahahmo.

Risto Myyry
Riston tässä vaiheessa tiesin olevan yleisönosastokirjoitusten perusteella armoton Kemin Lumilinnan kyseenalaistajan = vastustajan.

Merja Liuski
Merjan tunsin ammattiopetuskuvioista. Myöhemmin olen oppinut Merjan tuntemaan asiallisena ja järkevänä - hyvät muistiinpanot tekevänä analyyttisena ihmisenä. Merja on ansiokkaasti ollut mukana myös Kemissä Ammattiopisto Lappian "keittiönpuolella" mm. Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n järjestämillä Isäntäkursseilla. Viimeksi keväällä Kotaravintola Prännissä Kivikankaalla. Taisipa siellä keittiönpuolella touhuta myös Hannu Laurila niin kuin aikaisemminkin. "Salipuolen" hoiti ansiokkaasti Mira Heikura oppilaineen... 

Raija Reponen
Raija tuli minulle myös vähin tutuksi ammattikoulukuvioista. Hänen poikansa Tommi oli minulla oppilaana. Persoonallinen, suusanallisesti lahjakas nuorimies, jolle kukaties heikkona hetkenäni totesin:"Sinä tuskin tulet hankkimaan leipääsi paperimiehenä." Mikäli olen oikein ymmärtänyt, hän oli kuitenkin pitkään tehtaalla vuorotyössä - "varman päälle". Ilmeisesti nykyisin hän on ns. vapaa taiteilija ja yrittäjä...

Ritva Tuominen
Ritvan olen tuntenut kauan, jo lapsuudesta. Olemme "väärän koivun takaa" kaukaisia sukulaisia. 


Raimo Holopainen
Raimo tuli myös minulle tutuksi aikanaan ammattikoulukuvioista. Raimo näyttää olleen Pirkon varamiehenä em. lautakunnassa kaupunginhallituksen edustajana.

Marjaleena Tapio
Marjaleena > Maija näyttää olleen asiantuntijana/esittelijänä sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Maija tuli minulle ja vaimolleni tutuksi jo 1980-luvun alkupuolella Kemiin saavuttuamme. Hän oli Kemin ammattikoulun apulaisrehtorin Toivo Topi Tapion aviovaimo. Aikanaan oli monia yhteisiä tapahtumia, jotka palautuvat silloin tällöin ajatuksiin, erittäin myönteisinä tapahtumina.

Tarkastuslautakunta:

Marja-Leena Laitinen

Pekka Aho

Reijo Koskinen

Raila Luosujärvi

Juha Puro

Tekninen lautakunta:

Tuomo Svanberg

Eero Filpus

Kari Halme


Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...